Minullakin rintasyöpä?

Hiljattain saimme tietää, että rintasyöpää on vielä laajemmin suvussamme kuin arvasimmekaan.

Äidin syöpä onkin lukijoille tuttu, ja nyt myös toinen sukulainen sai ikävän uutisen rintasyövästä. Äiti sairastui nuorena, niin myös toinen sukulainen. Heidän tapauksensa ovat niin identtiset, että se on melkein kuin jotain voodoota: kumpikin oli kasvaimen löytyessä saman ikäinen, kummallakin kasvain löytyi saman puolen rinnasta, ja kummankin kasvain oli juuri saman kokoinen! Luulisi, ettei noin monia yhtäläisyyksiä voisi edes olla, kun kuitenkin on eri henkilöistä kyse, ja heillä on omat elämänsä, kehonsa, geeninsä ja elintapansa.

pieni-rinta

Äitini on itse asiassa päässyt hyvinkin laajoihin geenitutkimuksiin värikkään syöpähistoriansa vuoksi, eikä yhtäkään syöpää aiheuttavaa geeniä ole löytynyt. Niinpä esim. siskolleni ja minulle laskettu syöpäriski ei ole juurikaan korkeampi kuin kenen tahansa suomalaisen naisen. Vielä jokin aika sitten maaginen luku rintasyövän kohdalla Suomessa oli yksi yhdeksästä, mutta tuoreimman tiedon mukaan yksi kahdeksasta suomalaisnaisesta sairastuu rintasyöpään. Tuo luku on jo itsessään niin korkea, ettei perinnöllisyyttä kaivattaisi kasvattamaan syöpäriskiä. Meidän sukumme tuorein syöpätapaus vaikuttaa vahvasti perinnölliseltä, mutta erilaisten arvioiden mukaan jopa puolet (kaikista) syövistä johtuu elintavoista, ja varovaisimpienkin arvioiden mukaan ainakin 30 – 40 prosenttia syövistä on itse aiheutettuja. Näistä luvuista ei tokikaan ole iloa niille, joilla perinnöllinen syöpä tappaa esim. jo lapsena tai parikymppisenä, mutta muille sen pitäisi olla hyvä tieto, että omilla elintavoilla voi vaikuttaa niin tuntuvasti omaan terveyteen.

Mitä suvun syöpäuutisista seurasi minulle? Aika elämäni ensimmäiseen mammografiaan ja rintojen ultraäänitutkimukseen!

Mammografiasta ja rintojen ultraäänitutkimuksesta

Olin kuullut ja lukenut pahamaineisesta mammografiasta, että se on kivulias, tuo kehoon paljon säteilyä, ja on kaiken lisäksi epätarkempi kuin ultraäänitutkimus. Moni nainen haluaisi näiden seikkojen vuoksi pelkästään ultraäänitutkimukseen. Niinpä minäkin tilasin ajan nimenomaan ultraan, ja yritin puhua itseni ulos terveydenhoitajan tuputtamasta ja minulle varaamasta mammografiasta. Tiesin, että mammografiaa ei voida tehdä, jos on raskaana tai yrittämässä raskautta, ja hetken jo leikin ajatuksella, että perun mammografia-ajan sillä verukkeella, että yritän parhaillaan tulla raskaaksi. Sitä ennen halusin kuitenkin lukea mammografiasta tarkemmin, ja se kyllä kannatti!

Minulle selvisi, että mammografia ja ultraäänitutkimus eivät ole toisensa poissulkevia tutkimuksia, vaan täydentävät toisiaan. Mammografiassa otettavia röntgenkuvia on helpompi verrata keskenään vuosien varrella kuin ultraäänikuvia, jotka voivat olla mistä tahansa rinnan kohdasta otettuja. Lisäksi pienet mikrokalkit, jotka voivat olla joko hyvän- tai pahanlaatuisia, eivät näy ultraäänitutkimuksessa, ja jos puolestaan näkyvät, se tarkoittaa niiden olevan isompia siinä vaiheessa. Yleisesti mammografia on edullisempi ja muutenkin ensisijainen tutkimusmenetelmä kaikille muille paitsi alle 30-vuotiaille.

Mammografia on rintojen röntgentutkimus, jossa rinnat puristetaan tiukasti kahden levyn väliin etu- ja sivusuunnasta. Rinnat käsitellään yksitellen. Yhteensä otetaan neljä kuvaa, eli kaksi kummastakin rinnasta. Mammografiaan ei kannata mennä sellaiseen kuukautiskierron aikaan, jolloin rinnat ovat tavallista aremmat. Mammografiassa minua ohjeistanut nainen oli huippumukava ja asiansa osaava. Silti rinnat tuntuivat tutkimuksen jälkeen murjotuimmilta kuin koskaan. Rintoihin kohdistuva puristus on niin voimakas, että jopa pitkällä kainalossa ja kaulalla tuntuu kunnon venytystä. Rinta pysyy kerrallaan puristuksissa vain noin kahdeksan sekunnin ajan, mutta jo pelkkä asettelu ennen sitä voi olla epämukavaa. Kaiken kaikkiaan tutkimus on kuitenkin paljon kivuttomampi kuin esim. paksusuolen tähystys, jollaisessa myös olen joutunut käymään peräti kolmesti! Eikä mammografiaan tarvitse paastotakaan, mistä tulee paljon plussaa.

The Plot Thickens

Minun piti alun perin päästä samalla käyntikerralla sekä mammografiaan että ultraäänitutkimukseen, mutta käytyäni mammografiassa minulle sanottiinkin, että röntgenlääkäri katsoo ensin kuvat, ja pääsen ultraääneen vain siinä tapauksessa, että kuvissa näkyy jotain epäilyttävää. Olin ensin vähän pettynytkin siitä, että en pääse ultraäänitutkimukseen, vaikka olin varannut ajan juuri siihen, mutta heti seuraavaksi ajattelin, että upeaahan se on, jos kuvissa ei näy mitään, mihin tarvittaisiin jatkotutkimuksia.

Niinpä menin istumaan ja odottamaan aulaan, johon minut neuvottiin. Joku tulisi jossain vaiheessa kertomaan, saanko lähteä kotiin vai onko rinnat syytä tutkia myös ultralla. Ei mennyt kovin kauaa, kun yksi ovi aukesi, hoitaja sanoi sukunimeni ja minua odotettiin tutkimushuoneeseen. Toinen puoli minua ajatteli, että kuvissa oli siis näkynyt jotain. Toinen puoli taas ajatteli, että ehkä sittenkin pääsen ultraääneen niin kuin minun alun perin pitikin, eikä se siis tarkoita, että rinnoista löytyi jotain.

Näihinkö meinaat iskeä? Rintasyöpä ei katso rintojen kokoa. Kunpa olisikin niin, että mitä pienemmät rinnat, sitä pienempi rintasyöpäriski!

Näihinkö meinaat iskeä? Rintasyöpä ei katso rintojen kokoa. Kunpa olisikin niin, että mitä pienemmät rinnat, sitä pienempi rintasyöpäriski!

Heti huoneeseen päästyäni kysyin, miltä kuvat näyttivät. Hoitaja kertoi lääkärin vielä katsovan niitä. Olin jo makuulla ja ylävartalo paljaana, kun lääkäri tuli huoneeseen. Hän kertoi, että kuvat onnistuivat hyvin, eikä niissä näkynyt mitään poikkeavaa. Huh, mikä helpotus! Sain kuulla rintakudokseni olevan läpikuultavaa, mikä tarkoittaa tarkkaa kuvaustulosta (jos rinnat päinvastoin ovat tiiviit, röntgenkuvissa voi näkyä varjoja, joista ei heti tiedetä, ovatko ne epäilyttäviä tiivistymiä vai vain harmittomia varjoja). Täydentävä ultraäänitutkimus tehtiin alkuperäisen suunnitelman mukaan, koska olin kertonut sukurasitteesta ja tuoreesta syöpätapauksesta suvussa.

Olin luullut ultraäänitukimusta täysin kivuttomaksi ja hellävaraiseksi, mutta lääkäri painoi ultraäänilaitteen anturia niin kovaa rintoja ja kainaloita vasten, että kiputuntemus oli paikoin jopa voimakkaampi kuin mammografiassa! Saattoi toki olla, että rintani olivat jo niin piestyt, että mikä vain ulkoinen paine rinnoilla tuntui ikävältä, mutta tutkimuksen ”rajuus” ja epämiellyttävyys yllättivät silti. Puhuin samalla suvustamme, ja lääkäri suositteli tutkimuksia kaikille suvun naisille, ja kysyi myös suvun lasten ikiä. On se nyt hurjaa, että pitää esikouluikäisistä tytöistäkin huolia jo tässä vaiheessa!

Itse tulen käymään tutkimuksissa parin vuoden välein. Juuri nyt sukuamme kuitenkin helpottaa se, ettei minulla ole rintasyöpää tällä haavaa. Sukulaisen puolesta olemme olleet epäuskoisia ja huolissamme, mutta hän on onneksi saanut oikein lupaavan ennusteen. Kaikki menee varmasti hyvin!

2 ajatusta artikkelista “Minullakin rintasyöpä?

  1. Nina

    En voi tarpeeksi alleviivata rintojen tutkimisen tärkeyttä. Olin 40-vuotias kun rinnastastani löytyi kyhmy. Pääsin heti lääkärin vastaanotolle, joka totesi rinnassa olevan kasvaimen. Sain lähetteen mamografiaan ja ultraäänitukimukseen. Itselläni mammografia oli täysin kivuton, ihmettelin tutkimuksen ympärillä vellovaa pelottelua. Kasvaimen kooksi mitattiin 25 mm, lisäksi lähettyviltä löytyi kolme pienempää löydöstä. Kasvaimesta otettiin neulalla näyte, joka oli tutkimuksena myöskin kivuton. Kaikeksi onneksi kasvain ei ollut syöpää, selvisin säikähdyksellä. Haluaisin vielä erikseen mainita kuinka hyvää teveydenhuoltoa saa kun ”hätä on suuri”. Kaikkea asiaan liittyvää hoidettiin julkisessa terveydenhuollossa nopeasti ja suurella empatialla. Vaikka kasvaimeni ei ollut syöpää lääkäri kiitteli erikseen että olin toiminut juuri niinkuin pitääkin, ottanut heti yhteyttä terveydenhuoltoon ja muistutti vielä että rintoja tulee jatkossakin tarkkailla.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! On hyvä kuulla erilaisista kokemuksista mahdollisimman laajalta kantilta.

      Mahtavaa, että oma kasvaimesi ja muut löydökset olivat harmittomia. Tuo hyvän hoidon saaminen on kyllä niin totta, ja suomalaisena muistaa aina olla kiitollinen julkisesta terveydenhuollostamme. Sukulaisenikin sai tutkimus- ja leikkausajat lähelle varaushetkeä, ja hänelle tarjottavat palvelut ja vaihtoehdot ovat olleet laajuudessaan mittavia ja siten lohduttaneet muuten niin pelottavassa tilanteessa.

      Rintojen omatarkkailu on tosiaan avainasemassa syöpää vastaan taistellessa. Tosin esim. sukulaisellani ei ollut mitään oireita, eikä kasvainta pysty käsin tuntemaan. Kasvain löydettiin, koska hän kävi ”huvikseen” ultraäänessä Roosa nauha -kuukauden innoittamana. Kovin kavalia voivat siis kasvaimet olla, mutta säännöllisellä omatarkkailulla monet kasvaimet/muutokset silti löytyvät paljon aiemmin, mikä tietysti useimmiten johtaa parempaan ennusteeseen.

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s