Sokeririippuvuutta ei ole olemassa

Mitä minä edellä, sitä Helsingin Sanomat perässä.

Kirjoitin nelisen viikkoa sitten jutun Lue tämä, jos luulet olevasi sokeriaddikti, sokeririippuvainen, sokerihiiri tai koukussa sokeriin. Kirjoituksessa osoitin, miten tiedostamatonta ja valheellista on diagnosoida itsensä sokeririippuvaiseksi, vaikka ei himoitse eikä siten syö pelkkää sokeria, vaan erilaisia makeita herkkuja, joissa on sokerin lisäksi (tai jopa sokeria enemmän) esimerkiksi rasvaa, jauhoja ja kaakaota.

Juuri sopivasti eilisestä (3.11.2016) Hesarista löytyi juttu Sokeri ei aiheuta riippuvuutta.

sokeri-ei-aiheuta-riippuvuutta

On hienoa, että sama totuus tulee nyt ravitsemustieteen professorin suusta. Hieman hälyttävää puolestaan on se, että Hesarin jutussa on muutamia kohtia, jotka ovat asiasisällöltään kuin suoria kopioita omasta kirjoituksestani. Alla esimerkkejä:

Minä: Mitä tapahtuu, kun jollekin ilmiölle [makeanhimolle] annetaan väärä nimi [sokeririippuvuus], ja sitä nimeä aletaan hokea yleisesti ja niin laajasti, ettei kukaan enää hoksaa yksinkertaista totuutta?

Hesari: Sokeririippuvuus on iso harha, urbaanilegenda.

Minä: Sokeri ei ole yhtä kuin suklaa, jäätelö, keksit ja kakku. Sokeri on sokeria. Miksi henkilö, joka kutsuu itseään sokeriaddiktiksi, sokeririippuvaiseksi tai sokerihiireksi, ei mene hakemaan kaapistaan sokeripakettia ja syö 100-prosenttista sokeria?

Hesari: ”Ei myöskään ole näyttöä siitä, että ihmiset haluaisivat juuri sokeria. Sen sijaan he haluavat makeita tuotteita. Harva hamuaa valkoista sokeria tai sokeripaloja, vaan ihmiset haluavat karkkia, limua tai muuta makeaa. Ihmiset himoavat itselleen mieluisia makeita tuotteita tai ruokia, eivät sokeria sinänsä.”

Minä: Tiedän siis todellakin sen tunteen, kun herkut ottavat vallan. Se tunne on ehdottoman todellinen ja vaikea käsitellä, mutta se ei ole sokeririippuvuutta, ellei sitten todellakin himoitse ja syö pelkkää 100-prosenttista sokeria.

Hesari: Tämä [se, että sokeririippuvuutta ei ole olemassa] ei silti Fogelholmin mukaan tarkoita, että sokerista olisi helppo päästä eroon, jos sattuu kovasti pitämään makeista ruuista.

Minä: Kaiken tuon tutkimuksen, omien mieltymysten ja evoluution tuloksena hyväksyn nykyään sen, että pidän paljon makeista herkuista.

Hesari: Mieltymys makeaan on Fogelholmin mukaan ilmeisesti ainakin osin evoluution sanelema. […] Toki makumieltymyksetkin vaihtelevat. Jotkut pitävät makeasta muita enemmän.

Sattumaa vai suunnitelmallista kopiointia? Ei tuo nyt plagioinnista käy, mutta kyllä Helsingin Sanomat mielestäni saisi olla omaperäisempi tai vähintään ilmoittaa lähteen, josta alkuperäinen idea on napattu (eli minun blogini!). Kirjoitan tämän toki pitkälti kieli poskessa, mutta tuntuu silti hassulta, että yhtäläisyyksiä on noin monta.

Loppuun vielä mielipidekirjoitus Helsingin Sanomista (2.11.2016). Kirjoitus on hyvä muistutus siitä, että pelkkään sokeriin keskittyminen on ”pulmallista”, koska syömme liikaa niin monia paljon epäterveellisempiä aineita, kuten tyydyttyneitä eläinrasvoja. Sokerista on turha hakea syntipukkia kaikkiin mahdollisiin terveysongelmiin.

syomme-liikaa-suolaa-rasvaa-ja-sokeria

4 ajatusta artikkelista “Sokeririippuvuutta ei ole olemassa

  1. Menninkäinen

    Mua taas nauratti, kun eksyin itselleni tuntemattomampaan blogiin, jossa ensimmäisten tekstien joukossa hyppäsi silmien eteen teksti, joka alkoi suurinpiirtein ”Hei, olen X ja olen sokeriaddikti.” Muistin heti tekstisi ja naureskelin itsekseni…

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Niinpä, tuollaiset ovat kyllä huvittavia. :D Täytyisikin keksiä, miten tämän sanoman saisi leviämään. Siitä kun voisi olla apua niin monelle; olisin itsekin halunnut lukea vastaavia tekstejä jo vuosia sitten.

      Tykkää

      Vastaa
  2. Vintagella

    Jännästi yhteneväiset tekstit. Toki kun samasta aiheesta kirjoittaa samalla näkökulmalla, niin kappaleiden sisällöt voivat olla myös sattumalta ihan samantapaisia, mutta tässä tapauksessa lähteenä on hyvinkin voinut olla sun blogiteksti. Mutta onko se ollut toimittajan lähteenä vai Fogelholmin? Haastattelusta kuitenkin ymmärtääkseni oli kyse. :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Hesarin juttuun on tosiaan haastateltu Fogelholmia, mutta on lopulta vaikea sanoa, mistä kaikkialta kukin taho on saanut ideansa näin samanlaisessa muodossa kuin omassa kirjoituksessani; Hesarin juttu ei nimittäin ole identtinen painetussa lehdessä ja verkkoversiossa. Painettu artikkeli on muotoiltu niin, että se vaikuttaa kokonaan Fogelholmin kirjoittamalta (mutta toimittajan nimi näkyy kuitenkin jutun yläpuolella), kun taas verkkoversiossa toimittajan ääni kuuluu siellä täällä. Siksi en voi tarkalleen tietää, kenen tekstistä on milloinkin kyse. :)

      Kerran Hesarissa oli juttu glukoosista ja fruktoosista (juttu löytyy varmaankin maksullisesta verkkoversiosta, koska en googlaamalla sitä löytänyt), ja silloinkin minusta tuntui kuin olisin lukenut omaa tekstiäni Glukoosi vai fruktoosi – kumpi on epäterveellisempi sokeri? Olin kirjoittanut oman tekstini reilusti Hesaria aikaisemmin, ja koska postaus on yksi blogini suosituimpia, sitä on luettu tuhansia kertoja. Pidin silloin aivan varmana sitä, että toimittaja oli löytänyt tekstini. :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s