Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2016

Minä julkkisten keskellä (tajuamatta sitä)

Sattuipa eteeni taas sellainen tilaisuus, jossa kävi harvinaisen selväksi, millainen ihminen olen ja vastaavasti millainen ihminen en ole. Onneksi pidän tämän asian kohdalla siitä, millainen olen!

mysteerijulkkikset

Olin eilen miehille tarkoitetun HYMM-ihonhoitosarjan lanseeraustilaisuudessa. Kun sain kutsun tapahtumaan, ensimmäiseksi mieleeni tuli, että HYMM-tuotteet tuskin ovat vegaanisia. Kutsusta kävi kuitenkin ilmi, että HYMM lanseerataan Movember-hengessä, mikä tarkoittaa, että tilaisuuden yhteydessä kerätään rahaa Syöpäsäätiölle miesten syöpätyöhön. Blogistani on varsinkin viime aikoina käynyt ilmi, miten kovasti syöpä tuntuu suvussamme. Lisäksi selvitin, että vaikka HYMM-sarjassa on eniten parranajotuotteita, siihen kuuluu myös deodorantti, joka on alumiiniton. Kirjoittamani jutut alumiinittomista dödöistä ovat blogini luetuimpia. Niinpä minut houkutteli tilaisuuteen Syöpäsäätiölle lahjoittaminen ja alumiiniton dödö. Kirjoitan dödöstä myöhemmin, ja mies tulee testaamaan parranajotuotteet viimeistään joulun jälkeen (mikäli annan ne miehelle joululahjana).

hymm-tuotteet

Tapahtumassa oli monia julkisuuden henkilöitä, koska nimenomaan julkkiksista lahjoitettiin rahaa syöpätyöhön. On totta kai ymmärrettävää, ettei tavallisista tallaajista voida maksaa mitään. Tunnistin julkkiksista vain muutaman, vaikka heitä oli paljon enemmän. Tämän postauksen kuvituksena on tapahtumassa ottamiani kuvia, joissa pitäisi näkyä useita julkkiksia. Kukin lukija voi testata, tunteeko julkkiksia reilusti minua paremmin. Itse tunnistin vain urheilutoimittaja Kaj Kunnaksen, Linnan juhlia kommentoineen Sami Sykön ja näyttelijä Maria Kuusiluoman (minulle hän on tuttu sarjasta Puhtaat valkeat lakanat). Tunnistussaldoni on säälittävä, sillä tilaisuudessa tapaamani Fun, Fitness and Fashion -blogin Cami kertoi paikalla olevan ainakin myös BB-Saulin ja Miss Suomen. Itse en ole koskaan katsonut ensimmäistäkään Big Brother -jaksoa, ja missikisatkin ovat viime vuosina jääneet katsomatta.

Tilaisuudessa useat miehet olivat arkisemmin pukeutuneita, mutta monilla naisilla oli paljon meikkiä ja juhlava asu, ja paikan päällä oli kuvausalue taustoineen, valoineen ja kuvaajineen. Minulle ei tullut edes mieleen, että minustakin voitaisiin haluta kuva, ja saapuessani tilaan koetinkin päästä reippaasti pois jaloista ”tärkeiden” ihmisten tieltä. Itsehän menin paikalle bloggaajana, en tietenkään minään tähtenä.

mysteerijulkkikset-3

Jutellessani HYMM-tuotteiden edustajien kanssa minulle kuitenkin selvisi, että myös bloggaajista otetaan kuva, ellei sitä itse erityisesti vastusta. Niinpä minäkin menin kuvattavaksi, viiksien kanssa tietysti, kun kerran oli Movemberista kyse. Viikset olivat sen verran paksut, että peittivät hampaani juuri sopivasti söpöä jyrsijä-lookia varten.

mina-hymm-tilaisuudessa

Miksi sitten en tunnista juuri keitään silmäätekeviä? Asun Helsingin korvessa, en lue tabloideja enkä juorulehtiä, ja elin ilman telkkaria vuosikaudet. Nykyään minulla on edesmenneen mummoni vanha telkkari, joka väkisin tuputettiin minulle ja jota en juuri koskaan katso. Olen leikitellyt ajatuksella, että mahdolliseen uuteen kotiini ei tulisi tv:tä lainkaan. Katsomme miehen kanssa kylläkin monia elokuvia ja sarjoja, mutta harvoin kotimaisia. Yle Areenaa pidän melkoisena aarreaittana, ja sieltä tulee katsottua myös kotimaisia ohjelmia. Olisin toki tunnistanut vaikkapa mainion hauskan Luottomies-sarjan Kari Ketosen ja Antti Luusuaniemen, jos he olisivat paikalla olleet. Sen sijaan BB-Saulit, Miss Suomet ja monet muut menevät minulta ohi, niin mahtavia tyyppejä kuin varmaan ovatkin.

mysteerijulkkikset-2

mysteerijulkkikset-5

mysteerijulkkikset-6

Kaiken kaikkiaan tilaisuus sujui mukavasti sekä yleisesti että omalta osaltani. Sain juteltua ihmisten kanssa niinkin paljon, ettei kiusallisia yksin seisomisia jossain nurkassa ehtinyt edes ajatella. Lähdin tapahtumasta hyvin mielin, ja dödön testailu houkuttaa jo.

Olisi mielenkiintoista kuulla, seuraavatko lukijat kotimaisia julkkiksia ja jos seuraavat, minkä alan julkkiksia ja mistä syistä. Osaatteko valistaa minua kertomalla, keitä kaikkia julkkiksia ottamissani kuvissa näkyy?

Miten hoikistua ja polttaa rasvaa?

Saan välillä kutsuja erilaisten kirjojen julkistamistilaisuuksiin. Moniinkaan en ole lopulta mennyt, koska aihe ei ole mielenkiintoisuudestaan huolimatta koskettanut minua riittävästi. Muutama viikko sitten sain kuitenkin kutsun Timo Haikaraisen Lihaskasvu & rasvanpoltto -nimisen kirjan julkistamistilaisuuteen. Pelkkä kirjan nimi ei olisi herättänyt huomiotani, mutta tunnistin kirjoittajan nimen. Kerroin kerran blogissakin ihastumisestani Fit-lehteen, ja monet lehden parhaimmista jutuista ovat juuri Timo Haikaraisen kirjoittamia. Edellisen linkin takaa löytyvät rasvanpolttoaiheiset tekstit ovat nimenomaan hänen käsialaansa.

Kuva Timo Haikaraisen kirjasta Lihaskasvu & rasvanpoltto (2016) sivulta 30.

Kuva Timo Haikaraisen kirjasta Lihaskasvu & rasvanpoltto (2016) sivulta 30.

Nyt minulla sitten on käsissäni Haikaraisen uutuuskirja, joka nimestään huolimatta ei ole vain bodareille tai kilpaa kiristelijöille, vaan sopii myös aloittelijoille. Kirjan asiasisällössä ja kirjoitustyylissä on niin selviä yhtymäkohtia Haikaraisen kirjoittamiin Fit-lehden artikkeleihin, että halusin hieman vertailla tekstejä. Kirja on totta kai huomattavasti kattavampi niin kuin pitääkin, mutta on silti kiintoisaa nähdä, ovatko tiedot ja näkökulmat samoja, vai onko Haikaraisen mieli muuttunut joidenkin asioiden suhteen.

Vertailussa vasemmalla puolella on aina Haikaraisen tekstiä Fit-lehdestä (1-2/2013), oikealla puolestaan on materiaalia hänen Lihaskasvu & rasvanpoltto -kirjastaan (2016). Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Yksi yleisimpiä kysymyksiä rasvanpolttoon liittyen lienee, saadaanko tuloksia ruokavaliolla vai liikunnalla. Haikaraisen vastaus on täysin sama niin Fitissä kuin hänen kirjassaankin. Ruokavalion osuus on merkittävästi suurempi.

Myös ruokavaliosuositukset ovat pitkälti yhteneväisiä sekä Fitissä että kirjassa. Esim. kaurahiutaleita, marjoja ja vihanneksia löytyy molemmista ja vieläpä juuri samoissa määrissä.

Rasva palaa samoista kohdista kummankin lähteen mukaan, ja lähtee vaivattomammin ylä- kuin alakropasta.

Esimerkit osoittavat, että asiasisältö on hyvin samanlaista sekä Haikaraisen Fit-artikkeleissa että hänen kirjassaan, mikä oli odotettuakin. Olisi hyvin outoa, jos tiedot ja ohjeet poikkeisivat toisistaan rajusti, kun kerran kohdeyleisökin on osittain sama; Fitin lukijat ovat pääosin naisia, uutuuskirja taas on sekä miehille että naisille. Yhden melko ison eroavaisuuden kuitenkin löysin:

peili-vai-vaaka

Minua tämä eroavaisuus huvittaa mukavalla tavalla. Pidän itse ”vaihda vaaka peiliin” -ajattelusta, ja yllä oleva Lotta-teksti on upea osoitus siitä, miten valtavasti kehonkoostumus voi muuttua vaa’an lukemien muuttumatta juuri lainkaan. Vaaka voi olla paha valehtelija. Silti myös toinen näkökulma, jollainen Haikaraisella on kirjassaan, on täysin ymmärrettävä, ja veikkaan kohdeyleisön vaikuttavan eri suosituksiin. Fitin juttu on kirjoitettu kiinteytyjälle, joka voi jo olla normaalipainoinen tai lähellä sitä. Silloin vaa’an tuijottelu ei välttämättä ole kovin hedelmällistä.

Yleisesti olen viihtynyt Haikaraisen kirjan parissa, ja monia vinkkejä tekee mieli kokeilla. Jos tykkää Haikaraisen kirjoittamista artikkeleista Fit-lehdessä, tykkää taatusti kirjastakin.

Lisään loppuun vielä Helsingin Sanomien (17.11.2016) artikkelin samaisesta kirjasta. Itse keskityin kirjoituksessani rasvanpolttoon, kun taas Hesarin artikkelissa on asiaa lihaskasvusta.

lihasmassaa-voi-kasvattaa-kilon-kuussa

Testissä viisi vegaanista uutuutta

Vastaani on taas tullut muutamia jakamisen arvoisia vegaanisia herkkuja ja uutuuksia. Joitain niistä on ollut saatavilla jo jonkin aikaa, mutta itse löysin ne vasta nyt. Testailin pääosin suolaisia ruokia ja aterioita, mutta listaan mahtuu myös yksi makea herkku.

hoviruoka-makaronilaatikko

Sain testattua HoviRuoan uutta makaronilaatikkoa. Vertasin sitä automaattisesti Jokaiselle-linjan vastaavaan tuotteeseen, jossa on seitanin tilalla soijarouhetta. HoviRuoan makaronilaatikko ajaa asiansa, ja makuakin siinä on mm. savupaprikan ja valkosipulijauheen ansiosta. Ruoassa on myös chiliä, mutta itse maistan ensimmäisenä paprikan ja valkosipulin, eikä ruoka ole millään mittarilla tulinen.

Seitan tarkoittaa vehnägluteenia (ts. vehnäproteiinia). Koska makaronilaatikon proteiini tulee vehnästä, ruoan rasvapitoisuus jää hyvin matalaksi (0,7 g/100 g), mutta proteiinipitoisuus saadaan korkeaksi (17,85 g/ateria). Jokaiselle-makaronilaatikossa on silti vielä enemmän proteiinia ja tuntuvasti vähemmän kaloreita (378 kcal/ateria, kun HoviRuoan vastaavassa on 578 kaloria). Olen ostanut HoviRuoan makaronilaatikkoa toistamiseenkin, eli se selvästi puhutteli minua. Jokaiselle-linjan laatikko on kuitenkin ehdottomasti täyttävämpää ja vieläpä vähemmillä kaloreilla, ja muistelen maunkin olleen oikein hyvä. Erityisesti laatikon rakenne miellytti. Onnistuneet vegaaniset muonat eivät onneksi sulje toisiaan pois, ja onkin hienoa, että nyt voi ostaa kahta eri makaronilaatikkoa vaikkapa vuoroviikoin!

italiamo-pizza-marinara-3

Seuraavaksi testiin pääsi pizza. Mies osti taannoin itselleen Lidlistä Italiamo Pizza Marinara -nimisen juustottoman pizzan, joka vain sattuu olemaan vegaaninen. Hän kehui sitä kovasti, ja niinpä odotukseni nousivat korkeiksi, vegaanisia pizzoja kun on muutenkin niin vähän markkinoilla. Vaikka olin todella nälissäni juuri sen päivän päätteeksi, kun testasin tuotetta, pizza ei silti tehnyt vaikutusta. Tämä pizza ei siis ole jakamisen arvoinen makunsa puolesta, mutta saa silti maininnan, koska on aito italialainen ja sattumalta vegaaninen. Pizzassa ei ollut makua eikä luonnetta, ja se oli kuin keskeneräinen, vielä täysin neutraali pohja kaikenlaisille mahdollisille täytteille, joita pizzaan ei kuitenkaan koskaan laitettu. Mies söi oman pizzansa viikkoja ennen kuin sain oman pizzani, eli saattaa olla, etteivät pizzat ole tasalaatuisia. Mies nimittäin maistoi minulle osunutta pizzaa eikä pitänyt sitä yhtään parempana kuin minäkään, eli ehkä hän itse sai paremman yksilön viikkoja aiemmin.

bageli

Mennään sitten ilahduttavaan kahvilalöytöön. Coffee Housesta saa nimittäin vegaanisen bagelin! Sieltä sai ennenkin vegaanisen ”voileivän” valitsemalla mm. tietyn leivän ja hummusta eläinperäisen rasvan tilalle, mutta nyt bageli löytyi vitriinistä valmiina, jolloin sen valmistumista ei tarvinnut odottaa. Bageli oli tuhti, täyttävä ja täynnä makuja, ja käy paremmin ateriasta kuin välipalasta. Mausteinen hummus on ehdottomasti bagelin sielu, ja kuumennus viimeisteli makuelämyksen. Kun vierellä oli lisäksi valtava teekannullinen vain minua varten, niin kahvilahetki ei tuosta paljon parane.

donitsi-ja-piirakka

Mitä yhteistä yllä olevilla tuotteilla on? Molemmat ovat pyöreitä ja rasvaisia. HoviRuoan kasvispiirakkaa maistoin itse asiassa jo viime keväänä (ei kannata pelästyä päivämäärää, en syö sentään ihan noin vanhoja tuotteita), ja se tuoksui ja pitkälti maistuikin juuri samalta kuin tavallinen lihapiirakka. Lihapiirakan tuoksu ei siis tule lihasta, vaan uppopaistetusta munkkitaikinasta. Kasvispiirakka on kelpotuote, jonka pitäisi ilahduttaa myös kaikkia lihapiirakkafaneja, ja söin niitä itsekin keväällä kaksi tai kolme. Lopulta pidän kuitenkin itse enemmän terveellisemmistä suolaisista valmisruoista (kuten saman merkin makaronilaatikosta), joten rasvainen piirakka jää minun kohdallani kauppaan. Hienoa silti, että tarjolla on niin täydellisesti lihapiirakkaa kaikin päin muistuttava vegaaninen vaihtoehto.

Lopultakin pääsemme tuohon keltaiseen pyörylään. Olin pakahtua ilosta, kun tajusin, että Arnoldsilla on nykyään valikoimissaan vegaaninen donitsi! Kun luin, että donitsin nimi on Tipu, minulle tuli heti mieleen, että sitä varmaan myydään vain pääsiäisenä. Ennen olikin juuri niin, ja kuluvan vuoden keväänä Tiput tulivat ympärivuotiseen valikoimaan. Niin huippua! Arnoldsin donitsit edustivat minulle ennen harvinaista herkkua, ja saatoin ostaa niitä laatikollisen ehkä pari kertaa vuodessa. Vegaaniksi alettuani en ole donitseja syönyt, joten makunautinto oli melkoinen, kun sain tipusesta haukkauksen ja toisenkin.

tipu-donitsi

Donitsista tekee vegaanisen vain se, että kuorrutteessa ei ole karmiinia (naaraskirvoista saatava punainen väriaine). Toisin sanoen Arnoldsin kaikki muutkin perinteiset donitsit ovat itsessään vegaanisia, mutta kuorrutteissa on eläinperäisiä aineita. Höh! Luulisi, että muistakin donitseista olisi helppo tehdä vegaanisia. Toisaalta nyt ei sovi ahnehtia, kun saimme jo ihanat Tiput.

Vegeruokamatkailu omilla kotikonnuilla ei ole koskaan ollut antoisampaa!