Läskikeskustelu ja laihdutuksen lopettaminen

Blogimaailmassa jos missä laihdutus ja itsensä vihaaminen ovat keskeisessä roolissa. Itse huomaan tämän erityisesti, koska blogini luokiteltiin aikoinaan terveys ja hyvinvointi -kategoriaan Blogit.fi-palvelussa. Se tarkoittaa hyvin usein sitä, että omia postauksiani ympäröivät muiden postaukset laihduttamisesta, dieeteistä, läskimakkaroista, ennen ja jälkeen -kuvista ja totta kai vaa’an lukemista.

Laihduttamisessa ei toki itsessään tarvitse olla mitään pahaa. Jos ylimääräistä painoa on kertynyt, ja ihminen on motivoitunut laihduttamaan, ja haluaa laihtua oikeista syistä itsensä takia, niin sehän on hieno asia. Mutta niin kuin tiedämme, laihdutukseen liittyy myös monia ongelmia, ja syömishäiriöinen ajattelutapa ruokaa ja omaa vartaloa kohtaan on nykyään liiankin tavallista. Kun kirjoitin tekstin 20 vuotta syömishäiriöistä ajattelua, yllätyin siitä, kuinka monella kommentoijalla oli vastaavia ajatuksia ja kokemuksia. Yksi kommentoija kirjoitti, että tarinani oli hyvin surullinen, mutta ”silti niin kovin tuttua tarinaa varmaan jokaisen naisen elämästä”. Tuntuukin, että syömishäiriöistä ajattelua pidetään nykyään jopa melko normaalina. Asiana, jonka lähes kaikki (naiset ja tytöt) joutuvat käymään läpi. Niin ei tietenkään saisi olla.

vaaka

Katsoin vastikään Inhimillisen tekijän jakson nimeltään Naiset, jotka ovat vapauttaneet itsensä laihduttamisen ikeestä. Ohjelmassa kolme naista keskustelee omasta suhteestaan laihduttamiseen, painoon ja lihavuuteen. Heistä kaikki kokevat laihduttamisen haitalliseksi mielenterveydelle ja yleiselle olotilalle. Laihduttaminen ei myöskään tuonut heille haluttuja tuloksia, ja toisinaan se ”haluttu” tulos oli jo alkujaan illuusio. Todellisuudessa mikään määrä menetettyjä kiloja ei olisi tuonut onnea siinä vaiheessa, kun laihduttaminen oli vallannut koko elämän. Kaikkien naisten elämänlaatu koheni laihduttamisen lopettamisen ja terapian myötä, ja aikaa alkoi vapautua muuhun kuin syömisten miettimiseen.

Ohjelmasta tuli kauttaaltaan hyvä ja kevyt olo. Keskustelijat ovat ilahduttavan viisaita, sekä koulun että elämän opettamia. Samasta ohjelmasta on kirjoitettu myös artikkeli: Inhimillinen tekijä: Onko pakko laihduttaa? Alla on lyhyt lainaus tekstistä:

Miksi minun oikeastaan pitäisi laihtua? Miksi ei riitä, että pidän terveydestäni huolta?

Miksi pilaisin elämäni jatkuvilla ja ikuisilla laihdutuskuureilla? Voisinko käyttää energiani johonkin oikeasti hyödylliseen?

Ohjelmassa käytävä läskikeskustelu on mukavan monipuolista ja haastavaa: vaikka on selvää, ettei kenenkään haukkuminen läskiksi ja lihavien ihmisten leimaaminen esim. laiskoiksi ole millään lailla sopivaa, yhteiskunnallisesti olisi melko kestämätöntä, jos olisimme kaikki lihavia (ts. lihavuudesta johtuvien sairauksien hoitaminen on kallista). Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Kaikki lihavat eivät ole sairaita eivätkä kaikki hoikat ole terveitä. Ja yhteiskunnalle maksaa myös esim. urheilijan jalkavamman hoitaminen, mutta urheileva ihminen saakin kiitosta ja ylistystä siinä missä lihava saa haukkuja.

mittanauha

Itse en paljon liikkuvana ja hoikkana ihmisenä kuulu läskikeskustelun piiriin sinällään, mutta ohjelman keskiössä ovatkin laihduttamiseen liittyvät (mielenterveydelliset) ongelmat, ja ne puolestaan puhuttelevat niin minua kuin monia muitakin, oli ihmisen paino mikä hyvänsä. Voin suositella ohjelmaa lämpimästi!

4 ajatusta artikkelista “Läskikeskustelu ja laihdutuksen lopettaminen

  1. Taru

    Viisaita sanoja. Ei jatkuvasta laihduttamisesta / sairaalloisesta painontarkkailusta ollut omankaan kokemuksen mukaan oikeastaan yhtään mitään iloa. Päinvastoin. Tosi hyvä, että näistä asioista puhutaan ja herätellään ihmisiä.

    P.s. Sulle on pokaali :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Tekee tosiaan hyvää saada tervetullutta vastapainoa ainaiselle laihdutusbuumille. Tuntuu hölmöltä, että laihduttamalla moni ihminen tekee itsestään onnettoman (ja lopulta vielä painavamman kuin alussa), ja samalla erilaiset yritykset tienaavat miljoonia laihdutusbisneksen kukoistaessa.

      Kiitos pokaalista! :) Miten hauskaa, että itse lahjoitin saman pokaalin sinulle viime huhtikuussa: https://mielekasmiellekartta.wordpress.com/2016/04/17/miten-blogille-kay-nyt-kun-olen-muuttanut-irlantiin-toihin/. Noteerasit pokaalin jo silloin, mutta et mitä ilmeisimmin tullut siitä silloin kirjoittaneeksi. :-D

      Tykkää

      Vastaa
      1. Taru

        Hopsan :D Joo, monesti on tainnut jäädä omassa blogissa mainitsematta, kääks… Toi sama palkinto / kuvakin on kiertänyt jo ties kuinka monta kertaa (jopa vuotta..?) blogosfäärin ympäri. Välillä on myös sama kuva ja eri kysymykset :) Tosi otettu kyllä aina olen, kun tunnustuksia tai haasteita saan, vaikka jäisikin jatkamatta <3 <3

        Tykkää

      2. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Kivaa vain, että sinulle satelee palkintoja sieltä täältä. :-)

        Ehkä eri tunnustuksia ja haasteita pitäisi olla useampia, niin ei juuri tämä yksi ja sama tulisi vastaan niin usein. Eri kysymyksiä on varmaan keksitty juuri siksi, että alkuperäisiin on jo vastattu. Täytyisikin itse rikastuttaa blogimaailmaa luomalla jokin uusi tunnustus/haaste!

        Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.