Puuttuva palanen vihdoin paikoilleen

Se tunne, kun jokin miellyttävä mutta samalla varsin työläs homma jää roikkumaan ja lopulta kokonaan tekemättä.

Blogiuralleni ei mahdu montaa aihetta, joista olisin luvannut kirjoittaa, mutta joista en sitten koskaan kirjoittanutkaan. Blogin alkuaikoina lupauksia tuli tehtyä enemmän, ja pari juttua jäi kirjoittamatta. Kukaan ei kysellyt luvattujen juttujen perään, enkä itse enää ollut aiheista riittävän innostunut. Mutta yhden kerran on käynyt niin, että vaikka olin enemmän kuin innostunut aiheesta, kirjoittaminen silti jäi. Niin kävi silloin, kun Irlanti tuli Madeiran ja minun väliin.

madeiran-kukkaloistoa

Lähdin Irlantiin viime maaliskuussa, jolloin vielä kirjoittelin tuoreesta ja mitä mahtavimmasta Madeiran-matkastamme. Olin saanut kaiken muun kirjoitettua, mutta patikkaretkistä kertominen jäi kesken. Kaikkiaan kahdeksasta vaelluksesta olin kirjoittanut vasta viidestä (niistä voi lukea teksteissä Viikon liikuntasaldo ja Kännissä kohti kuolemaa ja muuta jännittävää). Nyt kerron vihdoin puuttuvista kolmesta vaelluksesta. Koko ajan synkkenevät ja ankeammaksi käyvät syyspäivät motivoivat minua siihen! Kirjoitus auttaa myös sen miettimisessä, lähtisimmekö miehen kanssa taas Madeiralle tulevana talvikautena, vai suuntaisimmeko jonnekin muualle.

Muistutuksena, että vaellusoppaanamme toimi Pentti Korpelan kirja Madeira – patikoitsijan paratiisi: reittejä helpoista vaativiin (2010), ja Googlen karttakuvat antavat taas hyvän käsityksen siitä, missä päin saarta reitit sijaitsevat.

1. Vuoristopanoraamojen polku

  • Reitti: Boca da Corrida – Boca do Cerro – Encumeada
  • Pituus 14 km, taso keskivaativa, kesto 5 t 45 min

vuoristopanoraama-kartta

Patikoiminen vuoristossa ei tästä enää parane, sillä luvassa oli Korpelan sanojen mukaan ”viiden tähden vuoristokävely”. Ylisanoista ei ollut kyse, vaan maisemat todella olivat huikeat joka suuntaan.

vuoristopanoraamojen-polku

Yllä oikealla näkyy Curral das Freiras eli Nunnien laakso. Aikaisemmilla Madeiran-matkoilla olemme patikoineet myös lähempänä laaksoa ja laskeutuneet sinne.

vuoristopanoraamojen-polku-2

Saimme kulkea hyvinkin lämpimässä ja aurinkoisessa säässä, mitä emme osanneet odottaa helmikuiselta vuoristolta. Muutamat vastaantulevat brittituristit pitivät lämpöä liiankin tukalana, mutta me nautimme ja istahdimme katsomaan yllä näkyvää Pico Grandea (1654 m). Aurinko tuntui paistavan korkealta, ja käsivarsia alkoi jo kuumottaa.

vuoristopanoraamojen-polku-3

Liskoille tarjosimme pikkuriikkisiä omenanpaloja.

vuoristopanoraamojen-polku-4

vuoristopanoraamojen-polku-5

Parissa kohdassa polku oli kadonnut maanvyörymän takia (ks. kuva yllä ja alla). Mitään vaaranpaikkaa ei silti ollut, lähinnä matkanteko vain vähän hidastui.

vuoristopanoraamojen-polku-6

vuoristopanoraamojen-polku-7

Maassa oleva lumi osoitti, että lämmintä ja ihanaa oli vain vuorten tietyillä puolilla. Alemmas ja samalla vuoriston varjopuolelle kuljettaessa ilmakin oli luonnollisesti kylmempää.

vuoristopanoraamojen-polku-8

Vaikka oli vuoristoista, silti oli kovin vehreääkin. Madeira ei koskaan petä vehreyden perässä matkaavaa, kun jopa vuoristossa on vihreää!

vuoristopanoraamojen-polku-9

Tällaisessa kohdassa esitän miehelle aina saman kysymyksen: ”Kuinka kivaa susta olis asua tossa talossa [osoittaa yhtä rinteellä näkyvistä taloista]?” Välimatkat ja etäisyydet voisivat olla pitkiä ja hankalia moneen muuhun saaren kolkkaan, mutta olisihan oma koti tuossa maisemassa muuten kovin kiehtova ajatus!

vuoristopanoraamojen-polku-10

Tietyissä kohdissa polku oli kivetty ja hyvin ylläpidetty. Ja millaisiin maisemiin saimmekaan laskeutua (ks. kuva alla); Madeira joko yksinkertaisesti on maailman upeimpia kohteita, tai sitten se on vienyt jalat alta vain mieheltä ja minulta.

vuoristopanoraamojen-polku-11

2. Rantapromenadia kalastajakylään

  • Reitti: Funchal – Lido – Praia Formosa – Câmara de Lobos + takaisin Funchaliin
  • Pituus 18,5 km, taso keskivaativa, kesto 5 t

camara-de-lobos-kartta

Juuri tällä kävelyllä näimme seksiä harjoittelevan pariskunnan, mistä kirjoitin aikoinaan oman juttunsa. Kirjoitus on Madeira-sarjani luetuin, eli seksi todella myy.

pariskunta rannalla

Kävelyn ideana oli kuitenkin päästä tunnelmalliseen kalastajakylään Câmara de Lobosiin. Siinä missä koko reissumme kaikki muut vaellukset olivat meille uusia, tämä kävely oli meille tuttu, ja olemme kulkeneet sitä edestakaisin lukuisia kertoja. Tein myös kaikki juoksulenkkini Câmaran suuntaan, koska sinne menevä rantapromenadi on niin toimiva. Se on kohtalaisen uusi, ja on siksi hyvässä kunnossa ja lenkkeilijöiden suosiossa.

camara-de-lobos

Ehdimme paikalle juuri sopivasti ennen hämärää, ja todistimme paikan tunnelmaa valojen syttyessä ja illan pimetessä. Koska rantapromenadi on valaistu, sitä pitkin voi kulkea pimeässäkin toisin kuin maastossa, missä pimeys herkästi sotkee kuviot.

camara-de-lobos-2

Yllä näkyvillä pikkupurtiloilla kalastajat lähtevät öisille pyyntireissuilleen. Korpelan mukaan kalastajat pääsevät vesille vain muutamana yönä viikossa kovan merenkäynnin vuoksi. Kalastajat ovat taitavia ja pyytävät varsinkin Madeiran kansalliskalaa espadaa (viralliselta nimeltään mustahuotrakala, joka on varsin häijyn näköinen vonkale!). Valitettavasti kalastajat tuhlaavat tienestinsä liian usein Câmara de Lobosin lukuisissa baareissa, ja alue onkin Madeiran köyhintä. Itsehän kävin ensi kertaa Madeiralla peräti yli 20 vuotta sitten, ja silloin lapset kerjäsivät siellä täällä, myös Funchalissa. Nykyään kerjäläisiä voi tavata lähinnä enää vain Câmara de Lobosissa. Kuvista sitä ei kyllä arvaisi.

camara-de-lobos-3

Turisteille Câmara de Lobosia myydään Winston Churchillin avulla, sillä hän viihtyi ja maalasi siellä 1950-luvun taitteessa.

camara-de-lobos-4

Pimeässä sama maisema näyttää kovin erilaiselta.

camara-de-lobos-5

3. Saniaispuita ja villiä vehreyttä

  • Reitti: Portela – Serra das Funduras – Casa das Funduras (vuoristomaja) – Fajã dos Rolos – Ribeira de Machico
  • Pituus 15,5 km, taso helppo, kesto 4 t

saniaismetsareitti

Google Maps ei tunne tätä Madeiran aluetta juurikaan, joten sattuikin sopivasti, että otin yllä näkyvästä kyltistä kuvan.

saniaismetsareitti-2

Oli viimeinen kokonainen lomapäivämme ja siten viimeisen vaelluksen aika. Tältä kävelyltä odotimme lupausten mukaisesti juuri saniaisia ja nimenomaan puiden muodossa, koska emme olleet koskaan nähneet sellaisia. Yllä näkyy Kotkakallio.

saniaismetsareitti-3

Saimme taas todisteen Madeiran mikroilmastoista, sillä Funchalissa oli aurinkoista ja nättiä, mutta pitkällä koillisessa satoi, ja oma reittimme löytyi juuri sieltä. Vaikka sade ei ollut rankkaa, vettä oli silti ehtinyt paikoin kertyä.

saniaismetsareitti-4

saniaismetsareitti-5

Välillä oli pakko jäädä ihastelemaan oksien välistä näkyvää Porto da Cruzia. Matkaa oli kuitenkin jatkettava saniaispuiden toivossa. Saniaisia oli kyllä vilahdellut joka puolella, mutta odotimme yhä varsinaisia puita.

saniaismetsareitti-6

saniainen

Kuvassa yllä on saniaisen ”poikanen” tai ”nuppu”. Erikoisen näköinen heppu ja kiva sykerö!

saniaismetsareitti-7

saniaismetsareitti-8

saniaismetsareitti-9

Vau, metsästä löytyi kiistatta saniaispuita! Ne onnistuivat lumoamaan meidät. Ja tuo vihreän sävy, ah!

Reitin loppupuolella näimme taas paloja Machicosta, tuosta Madeiran kaupunkisuosikistamme.

saniaismetsareitti-11

saniaismetsareitti-12

***

Niinpä teimme kahden viikon aikana kahdeksan virallista vaellusta. Kilometrejä niistä kertyi yhteensä yli sata (tarkalleen ottaen 101,5 km). Lisäksi kävimme useilla kaupunkikävelyillä, ja itse tein neljä juoksulenkkiä, joiden pituudet vaihtelivat 10 ja 15 kilometrin välillä. Löhölomasta ei siis selvästi ollut kyse, mutta meille löhöily ei olisikaan lomaa, vaan aina on päästävä maastoon!

8 ajatusta artikkelista “Puuttuva palanen vihdoin paikoilleen

  1. myco2quota

    Upeita maisemia! Näitä on kyllä kiva katsoa tällaisena harmaana syyspäivänä.
    Minullakin on monta postausta rästissä mm. Italiasta ja Norjasta ja viime vuoden päästöistäkin, mutta toivon että saan vielä tartuttua niihin. Vaikka itsestä tuntuu, että joku postaus on jo ajastaan jäljessä ja sitä ei viitsi enää julkaista, niin luulen että se on asia, joka häiritsee lähinnä vain itseäni. Olen kyllä jo oppinut, ettei pitäisi luvata postaavansa mistään, jos postaus ei ole jo melkein valmiiksi kirjoitettu 🙂

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Upeat maisemat sopivat tosiaan parhaiten juurikin tällaisiin harmaisiin päiviin. :)

      Kommenttisi on täyttä asiaa; lupauksia ei todella kannattaisi tehdä jutuista, jotka ovat olemassa vasta ajatuksen tasolla, ja postausideoiden pitäminen vanhoina ja aikansa eläneinä on nimenomaan vain oman pään sisällä. Todellisuudessa Madeira, Italia ja Norja ovat hyvinkin ajankohtaisia asioita juuri nyt, mahdollisesti jopa vielä ajankohtaisempia kuin esim. kesällä, jolloin blogimaailmassa on usein hiljaisempaa. :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. Menninkäinen

    No ei todellakaan löhöloma… Hurja määrä kilometrejä teillä tuli plakkariin. (…mikähän muuten on plakkari…?) Ja kevät on varmasti siitä parasta aikaa, että kuumuus ei ole vielä polttanut maastoa kuivaksi. Kaikki on kauniin vehreää, niinkuin kuvistakin näkee. Noi kolme viimeistä (etenkin) on jotenkin satumaisia… saniaispuut ja nuo maisemat… En ihmettele, että kaipaat takaisin.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kilometrejä tuli tosiaan ahmittua. :) Plakkarin etymologiaa ei selitä edes Kielitoimiston sanakirja, mutta taskua se näyttää tarkoittavan: http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?ListWord=plakkari&SearchWord=plakkari&page=results. ;-)

      Kevät on kyllä yksi parhaimmista ajankohdista Madeiralle matkustamiseen. Yksi heinäkuinen reissu kuitenkin osoitti, ettei siellä ole kesälläkään liian kuuma, ja loputon vehreys voittaa kuivuuden, ts. poroksi palaneita näkymiä ei ole niin kuin esim. Kreikassa ja Maltalla. :) Aivan satumaista Madeiralla todella on, kihelmöin ilosta ja mukavasta jännityksestä jo pelkästä Madeiran ajattelemisesta! Sinulla on varmaan sama juttu Kanarian eli toisen kotisi kanssa. :)

      Tykkää

      Vastaa
  3. Taru

    Kiva tarina, kiitos kovasti! Tuttuja paikkoja myös, mekin tehtiin joskus muinoin kahden viikon kiertomatka Madeiralle :) Ja olen ihan samaa mieltä – Madeira on yksi upeimpia kohteita ever. Koettiin myös Funchalin uuden vuoden ilotulitus, joka oli juuri niin huikea kuin kerrotaan, ellei vielä parempi. Magein joulu & uusivuosi koskaan :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos itsellesi mukavasta kommentista! Hauskaa, että pidit jutusta ja että siitä tuli oma reissunne mieleen! :) On aina kiva kuulla muista Madeiralla käyneistä ja siitä erityisesti tykänneistä. Ajatella, että näitte ilotulitukset ja kaikki! Itse olen ollut Madeiralla parikin kertaa joulunalusaikaan, mutta en koskaan vuodenvaihteessa. Jo marras-joulukuussa Funchal oli onneksi koristeltu mitä kaunein ja runsain valoin. :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s