Taistelu jatkuu

Tällä viikolla äitini joutui sairaalaan. Olemme käyneet yhdessä lukuisilla sairaalareissuilla, mutta tällä kertaa äiti joutui jäämään yöksikin. Eivätkä uutiset tietenkään olleet hyviä, eikä kukaan ole sellaisia enää aikoihin odottanutkaan. Vain siitä on kyse, kuinka siedettäväksi äidin olo saadaan, vai saadaanko laisinkaan. Minkäänlaista ennustetta ei kukaan osaa edelleenkään antaa. Loppu voi olla armollinen ja nopea tai hidas ja ahdistava, tai mitä vain siltä väliltä.

Ehdin pelätä moneen kertaan, ettei äiti pääse kotiin enää ollenkaan ja että tämä oli nyt tässä.

Vielä on vähän toivoa, mutta se vaatisi monen jossin toteutumisen. Jos yksi tietty vaiva saataisiin ensin pois, ja sen jälkeen yksi toinen toimenpide saataisiin tehtyä, ja sen jälkeen vielä yksi uusi toimenpide onnistuisi, ja viimeisin onnistuisi monta kertaa ensimmäisen onnistumisen jälkeen, niin sitten äiti voisi vielä pärjätä kotona niin, että elämään mahtuisi hyviäkin päiviä. Montakohan jossia tuossa olikaan, ja kuinkakohan todennäköisesti ne kaikki toteutuvat… Parempi olla miettimättä koko asiaa. Mutta eihän sellainen tietenkään onnistu.

ruokaa-ja-riepu

Äiti kai pitää itseään kovin vastustuskyvyttömänä kääkkänä, mutta itse yhä ihailen äitini tsemppimielialaa. Hän on kestänyt niin kauan niin ällöttäviä asioita, että monella heikkohermoisemmalla olisi hänen tilassaan huumorintaju jo loppunut. Yhtenä hetkenä äiti voi romahtaa täysin ja surra sitä, kuinka ei pian enää ole kanssamme eikä halua millään jättää hyvästejä, ei ole ollenkaan valmis lähtemään. Toisena hetkenä hän muistelee jotain hauskaa kommellusta lapsuudesta tai nuoruudesta, nauraa ja syö kanssamme. Hän pystyy hetkeksi häivyttämään kammottavan tilanteensa (tuskin sentään unohtamaan), kunnes todellisuus taas iskee päin kasvoja. Elämä on niin epäreilua. Kaikki sukumme naiset ovat olleet pitkäikäisiä, kolkutelleet yhdeksääkymmentä. Kukaan ei myöskään ole ollut syöpäsairas.

Kun tilanne on mikä on, joudun väkisinkin miettimään, minkälaisia haluaisin jäljellä olevien yhteisten hetkiemme olevan. Haluaisin niiden olevan aitoja kaikkine tunteineen. Saa ja pitää voida itkeä tai nauraa, kun siltä tuntuu. En haluaisi yltiöpessimismiä, mutta en myöskään asioiden kaunistelua. En haluaisi, että loppua odotetaan ja pelätään tai että siihen valmistaudutaan, koska eihän siihen voi valmistautua. En myöskään haluaisi ajatella pahinta ja surra etukäteen, sillä ”varastoon” sureminen ei auta. Olisi ihanaa osata elää hetki kerrallaan. Kaikkein ihaninta olisi, jos voisimme tehdä kaikkea kivaa yhdessä, ja lähteä vaikka maailmanympärysmatkalle, mutta kun ihminen on vakavasti sairas ja kunto heikkenee kovaa vauhtia, emme voi enää tehdä mitään erityistä. Niinpä on otettava avosylin vastaan kaikki arkiset asiat, niin pieniä kuin ne ovatkin, ja nauttia niistä. Kuten yhdessä syömisestä tai tv:n katselusta. Muistelen lämmöllä esim. kesällä tulleita älyttömyydessään hauskoja hai-aiheisia ”kauhu”elokuvia ja sitä, kuinka nauroimme äidin kanssa täysin feikin näköisille, kaikin päin pullistetuille haikaloille ja niiden touhuille. Roolihahmojen näyttelykin oli huvittavan kökköä, oli se sitten tarkoituksellista tai ei.

Yllä olevassa pari päivää vanhassa kuvassakin on monta mukavaa arkista hetkeä. Äiti oli saanut isän ylipuhutuksi kokkaamaan työlästä kasvistaginea, uusinta uutta viimeisimmästä Yhteishyvän Ruoka-liitteestä. Äidillä on kyky saada lihansyöjäisäni aivan kasvissyönnin aallonharjalle. Mutta kaikista suloisinta kuvassa on tuolinnojalla näkyvä riepu, joka on äidin. Normaalisti voisin haluta blogiin rievuttomia kuvia, ja kyseinen kuva olisikin esimerkki epäonnistuneesta kuvausasetelmasta, mutta nyt haluaisin kaikkiin kuviini jälkiä äidistä. Rievut pitävät äidin luonani. Niin kauan kun on riepuja, mikroon unohtuneita kahvikuppeja, orkidean kukkia ja äidin puurolautasellisia, niin kauan minulla vielä on äiti.

8 ajatusta artikkelista “Taistelu jatkuu

  1. emma

    Hei miellekartta! Halusin kirjoittaa sinulle pitkästä aikaa, koska tänään tapahtui jotain, josta haluan kertoa. Laitoin blogisi hakukenttään sanan ”syöpä” ja päädyin tähän ”Taistelu jatkuu” -kirjoitukseen. Tekstisi on koskettava ja toivon totisesti, että äitisi jaksaa taistella! Oma taisteluni alkoi tänään. Meillä on suvussa rintasyöpää, joten päätin pitkästä aikaa käydä kontrollissa (ei ole ollut oireita, halusin vain tarkistuksen). Menin mammografiaan, pyysivät odottamaan, josko tarvitaan vielä rintojen ultraääni. Tarvittiin. Lääkäri tutki yhtä kohtaa hyvin tarkasti ja totesi, otan kudosnäytteen. Itku tuli. Nyt on kudosnäyte otettu ja odotan patologin tuomiota. Jännittää ja ahdistaa ja pelottaa. Tästäkö se minun taisteluni alkaa vai olisiko kyseessä vain herätys huolehtimaan omasta terveydestäni vieläkin paremmin?

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos tuestasi ja siitä, että tulit kertomaan omasta ikävästä kokemuksestasi. Varmasti tuollainen pelottaa ja säikäyttää kunnolla, ja mieli käy läpi kamalimpia vaihtoehtoja, mitä on olemassa. Onneksi on myös se mahdollisuus, ettei näyte paljastu pahaksi. Ja todennäköisesti vaihtoehtoja on, vaikka näyte antaisikin aihetta huoleen. Olen joka tapauksessa pahoillani puolestasi; vastaavassa tilanteessa olisin itsekin peloissani, varmasti ilman sukurasitettakin, mutta varsinkin sen kanssa. Sairastuminen on yksi ihmisten suurimpia pelkoja, ja silti niin moni paranee ja selviää kovistakin koettelemuksista. Pidän kovasti peukkuja sinulle, ja hienoa kuitenkin, että menit fiksusti tarkastukseen täysin omatoimisesti! Minunkin pitäisi varmasti käydä tarkistuttamassa nimenomaan rinnat, kun tiettyjä muita paikkoja onkin jo ronkittu (eikä mitään onneksi löytynyt). Hurjasti voimia ja haleja sinulle! <3

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s