Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2016

Bodyshopin All-in-one BB-voide

Vaikka olen jo vuosia käyttänyt eri BB-voiteita, blogissa olen kirjoittanut vasta yhdestä, Joe Blascon BB-voiteesta. Nyt kokeiluun pääsi itseäni enemmän miellyttävä tuote, nimittäin Bodyshopin All-in-one BB Cream. Bodyshop on Animalian eläinkokeettoman kosmetiikan listalla, ja merkin BB-voide on myös ainesosiltaan vegaaninen.

bodyshop-all-in-one-bb-cream

Minusta Bodyshopin BB-voide vaikutti ensin kuuluvan sarjaan, johon liian monet BB-voiteet tippuvat: ne ovat niin kevyitä, läpikuultavia ja peittokyvyttömiä, että paljaalla ja voidellulla iholla ei näy juuri mitään eroa. Monelle niin kevyt voide ei riitä. Jos iho puolestaan on valmiiksi täydellinen, mitään värillistä voidetta ei tarvita, mutta harvanpa iho on niin hyvässä kunnossa vuoden ympäri.

Käytettyäni voidetta jonkin aikaa kuitenkin huomasin, että kasvoista tulee auttamatta freesimmät, ja myös peittokykyä löytyy enemmän kuin ensin luulin, joskaan ei silti merkittävästi. Voide tulee tuubista valkoisena, ja seassa olevat pigmenttihiukkaset ovat kuin erittäin hienoja hiekanjyviä. Pigmenttihiukkaset hajoavat, kun tuotteen levittää iholle.

bodyshop-all-in-one-bb-cream-3

Tuote levittyy vaivatta ja minkäänlaisia rajoja jättämättä. Voide sopii parhaiten normaalille tai kuivalle iholle, ja myyjä diagnosoi minun ihoni pintakuivaksi sekaihoksi, mikä tuntui osuvan aika lailla nappiin. Myyjä valitsi minulle kahdesta vaaleasta sävystä tummemman, ja se sulautuukin ihooni erinomaisesti. Iho ei jää voiteen jäljiltä lainkaan tahmaiseksi, mutta muuttuu aavistuksen tahmaisemmaksi päivän mittaan. Itse pidän kosteutetun ja kuulaan oloisesta ihosta, enkä koskaan puuteroi kasvoja (se vain korostaa pintakuivuutta), mutta veikkaan joidenkin kaipaavan puuteria näin kosteuttavan voiteen päälle. Myyjä kertoi voiteen rullaantuvan iholla, jos sitä laittaa liikaa, mutta itse en ole saanut voidetta rullaantumaan millään, mistä tuleekin paljon plussaa.

bodyshop-all-in-one-bb-cream-4

Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka iho on kauttaaltaan tasaisemman sävyinen, ja triangelin muodossa olevat luomet posken sivulla ovat häivyttyneet voiteen ansiosta. (Luomet tosin ovat pienin murheeni, mutta niiden kohdalla voiteen peittokyky näkyy parhaiten.) Yhteenvetona voi sanoa, että olen kaikin puolin vakuuttuneempi Bodyshopin BB-voiteesta kuin aiemmin kokeilemastani Joe Blascosta.

Oikeastaan ainoana miinuksena pidän tuotteen kalleutta: 20,50 euroa 25 millistä voidetta on kova hinta, sillä monet muut BB-voiteet ovat sekä edullisempia että tuplasti isommissa tuubeissa. Tosin hyvin harva jos mikään niistä voiteista on vegaaninen ja toimiva. En silti osaa vielä sanoa, ostaisinko itse tätä voidetta, jonka äiti halusi välttämättä minulle ostaa osoitettuani vähänkin kiinnostusta sitä kohtaan. Aika näyttää, onko voidetta pakko saada joskus lisää, mutta ainakin nykyinen tuubi jää käyttöön!

bodyshop-all-in-one-bb-cream-2

Olen epäonnistunut

Sain jostain syystä päähäni käydä viimeisimmät uudenvuodenhaluamiseni läpi. Tein viime vuodenvaihteessa listan haluamisistani perinteisten uudenvuodenlupausten sijaan. Nyt tarkoituksenani oli arvioida, olenko onnistunut tekemään haluamiani muutoksia. Jos kävisin listan läpi vasta tämän vuoden lähennellessä loppuaan, enkä olisi onnistunut tekemään muutoksia, koko vuosi olisi jo ehtinyt mennä haluamisten suhteen ”hukkaan”. Ajattelin, että nyt voisin vielä ehtiä kääntämään kurssia, jos ilmenisi, että olen pahasti eksyksissä.

Ja voi, mitä havaitsinkaan! En ole onnistunut oikein missään tavoitteissani. Se ei harmittaisi minua, jos en enää haluaisi samoja asioita, mutta kun minä nimenomaan haluan ja tarvitsisin hyvin pitkälti juuri noita asioita!

linnanmaki-3

Pakastekasvisten syönnissä voin sanoa onnistuneeni melkoisen hyvin, samoin luettelemieni opusten lukemisessa. Mutta ne kohdat listassani ovatkin vaatineet minulta kaikkein vähiten vaivaa. Kokkaamisessa en ole onnistunut, mutta se onkin listan ainut asia, jota en enää halua enkä odota itseltäni. Olen löytänyt niin monia ravitsevia ruokia, joita on helppo joko keittää tai valmistaa mikrossa (mm. perunat, kasvikset, linssit), että olen huomannut, ettei varsinainen kokkaaminen ole välttämätöntä. Eikä kokkaamattomuus suinkaan tarkoita kohdallani esim. valmisruokia ja roskaruokaa, vaan halutessani pystyn syömään terveellisesti kovin vähällä vaivalla.

Sitten niihin suurimpiin epäonnistumisiin. Vuorokausirytmin aikaistaminen ei todellakaan ole onnistunut, lähinnä vain myöhentynyt. Senkin voisi kai joissain olosuhteissa sallia, sillä kirjoittaahan Sofi Oksanenkin hittiteoksiaan öisin. Mutta minä en käytäkään venyviä iltojani järkevästi enkä jatkuvasti töitä tehden, vaan norkoilen milloin missäkin YouTuben pimeimmässä nurkassa. Joskus olen jopa niin hölmö, että menen katsomaan erilaisista salaliittoteorioista kertovia videoita tai esim. sellaisia, joissa ihmiset hyppivät taikka putoavat sauhuavan WTC-tornin huipulta. Kaikki järkyttävä ja pelottava materiaali vaikuttaa minuun syvästi, ja menen videoista ihan tolaltani. Minun ei tulisi katsoa moniakaan videoita edes päiväsaikaan, saati iltaisin. Olen siis epäonnistunut myös toiveessani käyttää aikaani viisaammin.

Osaan kyllä perustella monien ei-pelottavien videoiden katsomista mm. sillä, että katson huomattavasti enemmän informatiivisia kuin viihteellisiä videoita, ja pääsen samalla kosketuksiin eri englanteihin ympäri maailmaa. Mutta silti. Liika on liikaa, ja viisaasta ajankäytöstä ollaan erittäin kaukana.

linnanmaki-4

Lyhyesti sanottuna tilanne on tämä: minulla on ihan samat kokonaisvaltaisemmat ongelmat ja toiveet kuin vuodenvaihteessakin ja sitä ennen, enkä tunnu voivan tehdä asialle mitään. En jostain syystä ole energisimmilläni, ja se on vain pakko hyväksyä. En jaksa, en ole riittävän innoissani, inspiroitunut tai motivoitunut monistakaan asioista. Minulla ei olisi luonnostaan energiaa oikein mihinkään, ja monet asiat saan tehtyä vain pakottamalla itseni niihin. En tiedä, pystyykö sepustuksiini lainkaan samaistumaan vai ei, vaikka ehkä itse kunkin elämässä on joskus vaihe(ita), jolloin on väsyneempi, haluttomampi ja apaattisempi kuin normaalisti.

Sen olen onneksi huomannut, että joskus motivaation katoaminen ei ole huono asia. Minusta tuntuu esimerkiksi kehonkuvan ja painon kohdalla, että en enää tässä vaiheessa elämää jaksa innostua mistään ruokavaliosta tai liikuntaohjelmasta sellaisenaan. Tuollaiset asiat eivät vain tunnu tärkeiltä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en enää välittäisi lainkaan siitä, mitä syön (huonosta syömisestä yksinkertaisesti vain seuraa niin usein myös huono olo), vaan tarkoitan, että hyvä olo/hyvä syöminen tulee tärkeämpien asioiden kylkiäisenä tai seurauksena. Pelkästään ruokavalio ja treenaus eivät koskaan pystyisi tuomaan elämääni tarpeeksi merkityksellistä sisältöä.

linnanmaki-2

Näen välillä ympärilläni energisiä, innokkaita ja lapsekkaita ihmisiä, ja tunnistan heissä vanhan itseni. Mihin kaikki se energia katosi? Tuleeko se joskus takaisin? On minulla nykyäänkin energisempiä päiviä, mutta niitä tuntuu aina seuraavan useampi väsynyt päivä. Enkö ole aivan liian nuori ollakseni näin poikki? Ja poikki mistä? Videoiden katselusta? Mutta kun ei, niin ei.

***

Kuvituksena otoksia Linnanmäen huvipuistosta, jonne ihme ja kyllä sain miehen ja itseni puhuttua syyskuun alussa. Ostimme rannekkeet ja kävimme pyörittämässä päät sekaisin monissa puiston hurjimmissa laitteissa. Oli kyllä oikein kivaa, vaikken tiedäkään, mistä jaksaminen ja innostus koko hommaan tuli. Söin hattarankin. :) (Toki tylsästi varmistin, ettei hattaran punainen väriaine ollut eläinperäistä, eli sinne meni sekin vähäinen lapsekkuus ja hauskuus!)

Näihin maihin olen hakenut töihin

Olen vuosien varrella hakenut moniin eri maihin töihin. Pääasiallisesti olen hakenut vain maihin, joihin oikeastikin olisin ollut valmis lähtemään. Iän karttuessa ja elämäntilanteen muuttumisen myötä halukkuus ja valmius eri maihin muuttamiseen on kuitenkin karissut. Miten niin, juurihan olit Irlannissa. -No niinpäs muuten olinkin! Yleisesti ottaen silti huomaan, että ulkomaan paikkoja tulee haettua paljon aiempaa harvemmin, ja Irlanti-kokemus osoitti, kuinka tarkkaan asioita kannattaa harkita.

Aloin muistella, mihin kaikkiin eri maihin olen hakenut töihin. Suomi on niin itsestäänselvä, että jätetään se suosiolla listasta pois. Käyn alla läpi kaikki muut maat satunnaisessa järjestyksessä.

yhdysvaltain-lippu

1. USA

Olen hakenut USA:han töihin monta kertaa. Ensimmäisellä kerralla tärppäsi, ja lähdin kesätöihin keskelle metsää matkamuistomyymälään.

Hakiessani seuraavana vuonna New Yorkiin yhteyshenkilöksi kesätyöhön tulijoille pääsin haastatteluun, mutta en saanut paikkaa. Sain kohteliaaksi vastaukseksi sen, että firma ei voinutkaan palkata väkeä niin paljon kuin aiemmin luultiin, ja koska itse hain paikkaa hakuajan lopussa, firmalla oli jo riittävä määrä työntekijöitä. Vastauksessa saattoi olla jotain perääkin, mutta itse koin, että naishaastattelija oli päättänyt heti haastattelun alussa, että en saisi paikkaa. Hänen haastattelutyylinsä oli kovin aggressiivinen, ja hän käänsi kaikki vastaukseni niin, että kysymyksiin ei voinut vastata ”oikein”. Hän kysyi, kumpi sopii minulle paremmin, lämmin vai kylmä, ja kun kerroin, että pidän lämmöstä, mutta suomalaisena olen tottunut myös kylmään, hän selitti, että New York on liian kuuma paikka minulle kesäisin.

Näiden lisäksi hain USA:han vielä muutaman kerran vain havaitakseni, ettei maa hyväksy muualta kuin USA:sta tulevien, viisumien omaavien ihmisten hakemuksia, vaikka töihin haettiin äidinkielenään suomea puhuvia henkilöitä.

2. Malta

Hain kahdesti sisällöntuotto- ja käännöshommia. Ensimmäisellä kerralla mitään vastausta ei kuulunut, toisella kerralla sain soiton paikasta Irlannissa. Uusi työ ei liittynyt mitenkään hakemaani, eikä puhelimen päässä oleva nainen suostunut kertomaan edes työstä maksettavan palkan määrää. Hän vain toisteli sitä, kuinka tärkeää minun oli olla varma halukkuudestani lähteä Irlantiin, ennen kuin hän laittaisi hakemukseni eteenpäin. Tuhannen taalan kysymys: Miksi firma haki sisällöntuottajaa Maltalle, jos tarvetta olikin asiakasneuvojalle Irlantiin?

3. Saudi-Arabia

Olin valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi ja joutunut hakemaan Suomesta lähinnä vain huonopalkkaisia töitä. Saudeista löytyi mahtavapalkkainen työ, josta ei olisi vähennetty verojakaan, ja diiliin kuului mm. asuminen, terveydenhuolto ja useampi lento Suomeen ja takaisin. Työnimike oli English language instructor, ja varmistin koulutukseni riittävyyden työpaikkailmoituksen yhteyshenkilöltä. Lähetettyäni hakemuksen tutustuin Saudi-Arabiaan paremmin. Luin abaya-kaavuista, joita naisten tulee pitää, uskonnollisesta poliisista, joka ei päästänyt teinityttöjä ulos palavasta koulusta, jotta heitä ei olisi nähty pakenemassa ilman kaapujaan (lopputuloksena tytöt kuolivat), naisten ajokiellosta (ainoana maailmassa)… Ennen kuin ehdin ajatella lisää, sain jo vastauksen, ettei minulla ollut riittävästi työkokemusta. Ei ollut abayan aika ainakaan vielä tuolloin.

Näkymä työpaikkani katolta USA:ssa.

Näkymä työpaikkani katolta USA:ssa.

4. Kanada

Kanada olisi itselleni huippukiinnostava maa, mutta hakemani homma löytyi ranskankielisestä Kanadasta, jossa ei osata kunnolla (eikä halutakaan osata) englantia, mikä olisi ollut minulle aika ikävää. Hain kielitestaajan hommia, läpäisin kaikki testit, ja mitään töitä ei sitten ollutkaan tarjota, vaikka ilmoituksessa sanottiin ”we are in urgent need of Finnish linguistic testers”.

5. Viro

Tästä kokemuksesta olenkin jo kirjoittanut oman juttunsa: Töihin Viroon? Tätä Helsingin Sanomat ei kerro työnhakijalle. Jostain syystä juttu on yksi blogini luetuimpia.

6. Norja

Hain ihanan näköisiin vuorimaisemiin matkamuistomyymälään turisteja palvelemaan aika pian USA-pestini jälkeen, minulla kun oli niin tuoretta kokemusta juuri samasta hommasta. Paikasta ei koskaan vastattu mitään, ja uskon, että homma kaatui norjan kielen osaamattomuuteen. Norjan tai edes ruotsin osaamisesta ei kylläkään puhuttu ilmoituksessa mitään.

7. Irlanti

Tällä kertaa todella hain Irlantiin, ja pääsin. The rest is history.

Talo, jossa asuin Irlannissa.

Talo, jossa asuin Irlannissa.

***

Irlannin jälkeen en ole vielä hakenut mitään uusia ulkomaiden töitä. En kuitenkaan ole sulkenut niitä täysin pois, vaikka ulkomaille ei juuri nyt olekaan kova hinku mennä töihin. Minua ei varmaan koskaan lakkaa ihmetyttämästä se, millaisia vitsejä niin monet hakukokemukseni ovat olleet, niin kuin kirjoituksestakin käy ilmi. Onneksi toisessa vaakakupissa on kunnon työt, joita Irlanti edustaa. Kunnon työ ei silti tarkoita yhtä kuin mielekäs työ, mutta se on jo kokonaan oma aiheensa!