Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2016

Uudet hiukset + arvonta

Pitkästä aikaa kirjoitan hiuksista, joskaan en nyt värjäyksestä vaan leikkaamisesta. Leikkasin vähän aikaa sitten hiukseni sen verran lyhyiksi vanhaan nähden, että lähes kaikki tuttuni ovat asiaa kommentoineet. Koska oikeastikin leikkasin hiukseni itse jollakulla muulla leikkauttamisen sijaan, sain äheltää pehkoni kanssa pari tuntia. Ja kyllä kannatti, sillä näin kivaa minulla nyt on!

uudet hiukset

Hiukset ovat monelle vakava asia. Jotkut eivät raaski leikata hiuksiaan ikinä, vaikka unelmoivat lyhyemmistä hiuksista. Toiset ovat kokeilullisempia, jolloin päässä on joskus liila irokeesi, toisena hetkenä puolestaan neonvihreät kutrit. Jotkut eivät saa sellaisia hiuksia kuin haluaisivat, vaan kampauksesta määrää hiuslaatu ja hiusten kunto. Hiusten ympärillä pyörii rahakas bisnes, ja kaljuuntuville ja/tai harmaantuville tehdään usein selväksi, että nyt viimeistään pitäisi toimia.

Koen, että minulla on lähes aina ollut pitkät hiukset, enkä ole ollut hiusteni suhteen lainkaan rohkea, vaan pysynyt tylsästi aina samassa. Se ei kuitenkaan ole totta, sillä olen montakin kertaa elämäni aikana leikannut lähes vyötärölle ulottuvat hiukset polkaksi. Joskus olen kihartanut hiuksia, toisinaan ne ovat olleet laineikkaat tai suorat. Viime aikojen kasvivärikokeilut vaikuttivat myös ruskeaan väriin, vaikkakaan eivät merkittävästi nopean kulumisen ja pois peseytymisen vuoksi (lisäksi moni väri ei toiminut alkuunkaan, eli hiuksiin ei tarttunut mitään väriä).

uudet hiukset 2

Tällä kertaa tavoittelin leikkaamisella raikkautta, siisteyttä ja söpöyttä. Minulla on ollut aikoja, jolloin valtavat kiharapilvet ovat olleet mielestäni ainoa ”oikea” hiustyyli, nyt puolestaan en halua roikkuvia hiuksia, vaan ajattelen, että näteimmät hiukset ovat sellaiset, jotka kehystävät kasvot.

Vaihtelu yksinkertaisesti virkistää, ja on tervettä olla kiintymättä hiuksiinsa liikaa. Annan leikatut hiukseni aina äidille, joka on joskus askarrellut niistä vaikka minkälaisia hienoja hiuslisäkkeitä itsellensä sytostaattihoitojen aikaan.

Hiukseni ovat yhä luonnostaan melko lailla ruskeat päältä, jolloin yleisilme on pysynyt ruskeana. Alta paljastuu kuitenkin tukuittain valkoisia hiuksia, jotka sekoittuessaan ruskeisiin luovat hopeista hohtoa. Joskus pidän siitä paljonkin, toisinaan olen epäileväinen. En kuitenkaan tahdo nyt värjätä hiuksiani, enkä olekaan koskenut Khadiin sitten huhtikuun. Niinpä ajattelin arpoa lukijoille paketin tai kaksi, mikäli innokkaita ottajia löytyy. Jätä siis kommentti ja sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville, jos olet kiinnostunut tummanruskeasta Khadista. Pakettien parasta ennen -päivä on vajaan parin vuoden päässä, eli voisin hyvin säilyttää niitä itsekin värjäysvimman varalta, mutta mielelläni lahjoitan ne jollekulle kipeämmin tarvitsevalle.

uudet hiukset 3

Itse koetan nyt olla värjäämättä hiuksiani, koska huomaan pystyväni ihailemaan muiden harmaita/maantien värisiä hiuksia, mutta omia valkoisia hapsujani siedän vain satunnaisesti. Se ei ole reilua tukkaani kohtaan. Lyhyempi leikkaus piilottaa harmaat huomattavasti paremmin kuin roikkohiukset, ja niinpä kamppailenkin nyt harmaita vastaan leikkauksella, en värjäämällä.

***

Arvonnan voitti jessi.

Kävellen Italiaan

Alun perin aikomuksemme oli pyöräillä Italiaan, mutta panimme vielä paremmaksi taittamalla matkan jalan. Sloveenin hvala muuttui heti rajan tuntumassa muotoon grazie, ja myös ciao pääsi kävelyllä ahkeraan käyttöön.

slovenia-italia

Reissun suunnittelu alkoi miettimällä, minne menisimme Italiassa, vai olisiko koko homman jujuna pelkästään rajan ylitys. Mahdollisen päätepisteen täytyi luonnollisesti olla tavoitettavissa kävellen. Mies löysi kartalta lupaavan kuuloiset järvet, ja Google Maps piirsi reittimme mallikkaasti esiin.

slovenia-italia 2

Niinpä kohteeksi muodostui Laghi Di Fusine -järvi, ja koko lenkin pituudeksi Google mittasi 26 kilometriä kävellen, palatakin kun meidän täytyi. Järven läheisyydestä löytämämme pyörätie ei välttämättä ollut sama kuin Googlen antama, ja oikaisi hivenen, mutta koska kävelimme myös järven ympäri, kilometriarvio ei lopulta ole pahasti poskellaan. Kävelyyn meni kuusi ja puoli tuntia evästaukoineen.

Kyseessä oli miehen ensimmäinen reissu Italiaan, minulle toinen. Tältä matkamme Italiaan näytti:

slovenia-italia 3

Yllä olemme selvästi vielä Sloveniassa. Samoin alla.

slovenia-italia 4

Mutta sitten:

slovenia-italia 5

Raja oli nyt virallisesti ylitetty. Miten jännää!

slovenia-italia 6

”No mutta, täällähän on ihan saman näköistä kuin Sloveniassa.”

”Tietty on, hassu, eihän maisemat maagisesti rajalla muutu.”

slovenia-italia 7

slovenia-italia 8

slovenia-italia 10

Alla olemme saapumassa järvelle. Uimakielto selittyi, kun näimme padotun kosken.

slovenia-italia 9

Kävely järven ympäri saattoi alkaa. Laghi Di Fusine tarjosi tällaisia näkymiä:

slovenia-italia 11

slovenia-italia 12

Ei Italiaa ilman Lauraa.

slovenia-italia 13

slovenia-italia 14

slovenia-italia 15

Saimme sittenkin magiikkaa reissullemme. Arvatkaa nimittäin, mitä smaragdimaiselle näkymälle tapahtui auringon paistaessa eri kulmasta?

slovenia-italia 16

Yhtäkkiä olimme Suomessa!

slovenia-italia 17

slovenia-italia 18

Pyysin miestä kuvaamaan Italiaa nyt, kun hän saattoi sanoa käyneensä siellä.

”Italiassa on kalaisia ja kylmiä järviä, joissa ei saa uida. Metsään voi mennä mustikoita poimimaan. Rouvat kävelevät järvien ympäri piikkikoroissa.”

Sellainen on Italia. Roomaan ei tarvitsekaan enää mennä.

Seesteinen

Loma. Päättynyt Irlannin-keikka. Matkalla oman rakkaan kanssa. Vapaus tehdä mitä haluaa. Mitä muuta sitä tarvitsee ollakseen onnellinen?

Ennen olisin voinut tarvita paljonkin muuta. Juuri nyt kaikki tarvittava ja enemmän on kuitenkin tässä. Mieli tuntuu tyhjältä kaikesta moskasta, ja siellä alkaa olla tilaa uusille asioille, joskaan en tiedä, mitä ne voisivat olla. Päässä muhii monia ideoita. Ainekset jo vuosia suunnittelemaani romaania varten olisivat vihdoin kasassa. En siltikään välttämättä ikinä ala sitä kirjoittaa. Olen myös luonut satuhahmon (pitkälti höpsön miehen innoittamana), ja piirsimme jo kumpikin yhdet hahmot satukirjaa varten. Satukin saattaa silti jäädä vain meidän jutuksi, eikä se haittaa.

tervetuloa valoon

Suorittaminen. Miltä tämä näyttää muiden silmissä? Mitä muut ajattelevat ja sanovat, jos minä teenkin näin? Eihän näin voi elää/ajatella/tuntea! Tällaiset ajatukset eivät ole kuormittaneet aivojani viime aikoina.

Myös toivoa tulevaisuuden suhteen on. Saatan saada takaisin yhden elämäni suurimman intohimon, josta olen menneisyydessä joutunut pakosta luopumaan. Kyse voi olla väärästä hälytyksestä, mutta se on silti jotain. Ja sitä tarjottiin minulle ilman, että itse tein asian suhteen yhtään mitään. Law of Least Effort on siis ollut käytössä.

En ole sentään aivan niin valaistunut ja harras kuin kuva antaa ymmärtää, eikä minun ehkä koskaan tarvitsekaan olla, mutta sisäisen rauhan otan aina riemuiten vastaan.