Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2016

Mikä on sopiva vuokra?

Aivan pian pakkaan kamppeeni ja muutan uuteen kotiin, vaikka tulen vielä sitä ennen Suomessa käymään. Siskokin kyseli, odotanko muuttoa innolla ja tuntuuko helpottavalta päästä pois nykyisestä asunnosta, jonka tiesin heti alussa olevan tilapäisasunto. Vastaus on, että fiilikseni uuden kodin suhteen vaihtelevat aika paljon ja toisinaan voimakkaastikin.

Yleisesti olen innoissani talosta, koska siitä löytyy kaikki hyvät puolet, joista olen jo kirjoittanutkin. Nyt kun olen oivaltanut, miten harmaa Cork on, niin odotan myös uuden asuinalueen vihreyttä, sillä tuleva asuinalue on paljon luonnonläheisempi kuin Corkin keskusta. Kaiken kaikkiaan uskon, että tulen viihtymään talossa monistakin syistä. Mutta isoin ja aika usein esiin pompahtava huono puoli on vuokran suuruus. Minulla on hetkiä, joina ihan ärsyynnyn siitä, kuinka kallis huoneeni on! Nyt kun olen maksanut vuokratakuun lisäksi ensimmäisen kuukauden vuokran, tililläni on jo aikamoinen lovi (tosin ensimmäinen palkkapäivä on vasta edessä, eli olen kyllä varoissani). Päätin kysellä teiltä lukijoilta hieman vuokra-asioista, koska itsehän en ole koskaan ennen asunut vuokralla, vaan ryhdyin asuntovelalliseksi yksin 21-vuotiaana, mikä on kaikkina näinä vuosina toiminut mahtavaakin mahtavammin, ja olen aina liputtanut asuntolainan puolesta.

Kysymykseni kuuluu, paljonko ”sopiva” vuokra saa olla ihmisen kuukausiansioista. Kysymys on muutenkin järkevää esittää näin, sillä en odota kenenkään tietävän Corkin vuokratasosta, josta sitä paitsi tiedän tähän mennessä itse jotain. Täällä on yleisesti hyvin kallista asua, ja oikeastaan kaikki on kohtuullisen kallista, eikä mikään ole erityisen halpaa. Vaikka olisin mennyt (tai oikeammin päässyt) kuppaisimpaan kimppakämppään, maksaisin siitä silti suhteessa paljon enemmän kuin mitä maksan omasta asumisestani Helsingissä tilavassa ja hyväkuntoisessa kaksiossa. Ruokakaupassa selviän vähemmällä kuin Suomessa, koska kyttään erilaisia tarjouksia ja ostan sesonkituotteita, enkä varsinkaan osta mitään vegaanin erikoistuotteita. (Syy, miksi Lushin dödöt ovat niin paljon halvempia täällä kuin Suomessa, johtuu kaiketi etäisyydestä, eli tuotteet tuodaan Suomeen paljon kauempaa.)

Takaisin vuokra-asiaan. Olen laskenut vuokran suuruuden tarkalleen tuloihini nähden, ja havaitsin, että se on 23 prosenttia kuukausituloistani (brutto). Ei siis ihan neljännestä mutta melkein. Kaiken lisäksi tuloista vähennetään luonnollisesti verot, eikä vuokraan kuulu mitään. Täällä kuluja kertyy yleisimmin roskanviennistä, lämmityksestä (sekä kaasu- että sähkö-), vedestä ja netistä, ja nekin ovat Irlannille tyypillisesti kalliita jopa jaettuina monen hengen kesken. Kun lisään ne kulut vuokrahintaan, kulujen osuus palkastani nousee juuri yli 25 prosentin. Laskin palkkatuloni hyvin tarkkaan, eli mukana ovat todelliset työpäivät eli arkipäivät, ja lisäksi vähensin vuodesta kaikki palkattomat vapaapäivät sillä oletuksella, että pitäisin kaikki minulle suodut vapaat enkä siten saisi palkkaa niiltä päiviltä. Miten siis on, onko se ok, että 25 prosenttia ihmisen tuloista menee asumiseen (jaetussa kimppakämpässä)?

Hinnat kohdillaan: vegaanille sopivat tofut ja makkarat maksavat lähemmäs tai yli 5 € per mitättömän pieni paketti.

Hinnat kohdillaan: vegaanille sopivat tofut ja makkarat maksavat lähemmäs tai yli 5 € per mitättömän pieni paketti.

Ärsytystäni vuokran kalleudessa helpottaa aina se, kun menen surffailemaan vuokrasivustolle, ja huomaan, että hinnat eivät tällä asuinalueella ole juurikaan edullisempia muissakaan taloissa, ja niissä asuu paljon enemmän väkeä, jolloin meininki on rauhattomampaa eikä vuokralainen saa omaa kylpyhuonetta. Minulle oma kylpyhuone ei ole vain hygienia-asia, vaan tiedän vanhoista kokemuksista, että vessa on aina varattuna aamuisin, jos sen joutuu jakamaan jonkun muun (vieraan) kanssa. En ole muutenkaan aamuihminen, joten aamut olisivat kyllä aivan mahdottomia, jos en saisi käytyä vessassa, harjattua hampaita, pestyä naamaa ym. heti herättyäni. Kai siis on vain hyväksyttävä se, että täällä on kallista asua (juuri siksi kimppakämpät ovat niin tavallisia), ja pidettävä silmät auki, jos joskus tulisi jokin parempi diili vastaan. Halvempi harvoin tarkoittaa parempaa, ja uskonkin, että tulee olemaan hyvin vaikeaa ellei mahdotonta löytää halvemmalla yhtä hienoa huonetta kuin mihin nyt olen menossa. Mutta ainahan saa toivoa!

Taikakeino onneen: lentoliput Suomeen

Muutama päivä sitten ostin lentoliput Suomeen. Pääsen kotiin peräti viideksi päiväksi viikonlopun, yhden ylimääräisen pyhäpäivän ja kahden palkattoman vapaapäivän ansiosta. Jee, olen niin innoissani! Minulla on jo listat täynnä asioita, joita haluan tehdä Suomessa. Eniten odotan miehen näkemistä ja yhteisiä juttujamme, joista minulla ei Irlannissa ole ensimmäistäkään, ja tietysti muiden läheisten näkemistä.

cork korkeuksista

Heti kun sain pääsylipun Suomeen, täällä Corkissa on ollut helpompi olla. Koko ajanhan täällä on sinällään ollut helppoa, mutta olemisesta tuli välittömämpää; jokaista hetkeä ei enää varjosta ajatus siitä, kuinka olen täällä mahdollisesti yksin kokonaisen vuoden. Näinä iloisina päivinä olen pystynyt katsomaan Corkia puolueettomasti ja tajuamaan, että paikassa ei ole mitään vikaa. Jos olisin täällä onneton, se ei koskaan johtuisi Corkista tai työstäni, vaan siitä, että en pääse elämään ja olemaan omien rakkaideni kanssa. Ja se ei ole mikään pikku juttu, jonka kanssa voi elää tuosta noin vain.

Cork City on tavallaan hyvin tunnelmallinen jokineen ja korkeuseroineen. Mutta kun mennään vain vähänkin syrjemmäs keskustasta, täällä saattaa olla yllättävän rumaakin. Ruma tuntuu vahvalta sanalta, ja kauneus on muutenkin katsojan silmissä, mutta täällä on monin paikoin hyvin harmaata ja betonista. On harmaita taloja, harmaita kattoja, harmaita muureja, harmaita teitä ja harmaita yksityiskohtia. Otin alla olevan kuvan, koska siinä kiteytyy pitkälti se, millainen Cork on: harmaa ja kivinen autojen valloittama ja niiden ehdoilla toimiva kaupunki. Siis täysin toisenlainen kuin se vihreään vaippaan kääritty mielikuva, mikä monilla on Irlannista! Vitsailin työkavereillekin, että Cork näytti lentokoneesta paljon vihreämmältä kuin se todellisuudessa on. Toki täällä on kauniita paikkoja ja täältä saa kauniita kuvia, mutta se on paljon haasteellisempaa kuin voisi luulla.

corkin harmaus

Yksi todella tavallinen näky täällä on koirankakat ympäri ja pitkin asuinkatuja. Niitä on välillä niin paljon ja tiheästi, ja kasat ovat tuoreita, että aidosti ihmetyttää. Kaiken lisäksi kasojen päällä on hälyttävän usein kengänpohjan kuva. Ja koska täällä ei riisuta kenkiä sisällä aivan niin kuin USA:ssa, niin… En halua kuvitella lopputulosta. Erityisen siistiksi kaupungiksi Corkia ei siis voi sanoa. Täällä ei ole kulkukoiria, ja kakkojen jättämisestä varoitetaan kyltein ja sakoin. Mitä se kertoo muutoin niin mukavista ihmisistä, että oman koiran jätöksiä ei haluta kerätä edes omalta kotikadulta? Kakat eivät todellakaan maadu betoniin, eli se ei voi olla selitys.

Harmaudesta ja kakoista huolimatta olen pystynyt nauttimaan kaupungin viboista ja virtaavista joista. Samalla olen unelmoinut Suomesta, josta olen onnistunut tekemään kuvitelmissani paratiisinomaisen satumaailman, jollainen se ei ehkä oikeasti ole. Olen kuvitellut kotiinpaluuni moneen kertaan: alan itkeä hillittömästi ilosta enkä halua enää koskaan palata tänne. Olen yhä vaalinut kaikkea suomalaista mielessäni ja suunnitellut hekumoiden, mitä kaikkea aion siellä tehdä. Suomi vain on NIIN IHANA!!! Varmasti silläkin on huonot puolensa, mutta juuri nyt on niin, etten tiedä ollenkaan, mitä ne huonot puolet ovat! On vain pelkkää hyvää. Mikä muka olisi huonoa? Kaamos? Se on menneen talven lumia. Juopot? Eivät hämää minua, joka on pubien ympäröimänä täällä koko ajan. Myrtsit ihmiset, jotka eivät katso silmiin eivätkä halua alkaa jutella kadulla? Voi, kyllä kiitos, juuri sitä haluan! Ah! Voisiko joku Suomessa asuva muistuttaa minua kaikesta huonosta Suomessa? Siitä voisi olla apua varsinkin tänne Irlantiin palatessani.

corkin harmaus 2

Toivon melkein, että Suomessa tapahtuisi jotain vähemmän mukavaa, joka palauttaisi minut maan pinnalle ja näyttäisi, että en menetä sieltä mitään olemalla täällä. Mutta kun menetän joka tapauksessa, sille ei vain voi mitään. Ihannetilanteessa palaisin koirankakka-Corkiin tuntien edes sekunnin ajan, että palaan johonkin kodintapaiseen. Sillä onhan minulla täällä jo kasapäin rutiineja ja paikkoja, joissa aina käyn tai joiden ohi usein kävelen. Yhtenä päivänä neuvoin kadunkin yhdelle naiselle (ironista, koska tunnen Helsinginkin kadut niin huonosti), ja osaan vihdoin lähes aina katsoa suojatiellä oikeisiin suuntiin ja väistää siten ”väärällä” puolella ajavia autoja. Muutan nykyisestä asunnosta pois juuri ennen kuin lähden Suomeen, mikä tarkoittaa sitä, että palaan suoraan vuokraamaani huoneeseen. Sitten kai alan asettua? Jaa-a, se jää nähtäväksi!

Työtilaisuus sinulle, rakas

Sain eilen ihanaa ihmeteltävää sähköpostilaatikkooni. Sain tietää olevani rakas, jolle tarjotaan mieletöntä ulkomaan työtilaisuutta. Parasta on se, että myös sinä lukijani olet rakas, sillä tämä tilaisuus on kaikille, joiden äidinkieli on suomi. Jos haluat Romaniaan töihin kilpailukykyisellä palkalla, niin rakas on hyvä ja jatkaa lukemista!

rakas ehdokas

Mistä ilmoituksessa on kyse? Vaikka siihen on käännetty suomeksi vain kaksi sanaa, konekäännös on mennyt pahasti mönkään. ”Rakas ehdokas” on vihoviimeinen tapa suomentaa fraasi ”Dear candidate”. Suomen kielen verbiä rakastaa käytetään tunnetusti hyvin harkitusti ja harvoin. Sitä ei heitellä oikein mihinkään eikä kenellekään siten kuin lovea ja quereriä monilla muilla kielillä. Miten naurettavalta tuntuu olla rakas ehdokas! ”Hyvä hakija” voisi toimia parhaiten, mutta on siinäkin se ongelma, etten ole koskaan hakenut tähän tehtävään. En halua olla ehdolla mihinkään tällaiseen. Oli pakko varmistaa, oliko tämänkin rimanalituksen takana ystävämme Google-kääntäjä.

googlen kaannos

Niinpä niin, kyllä täysin epäonnistuneen konekäännöksen haistaa kauas. On hauska huomata, että vain kahden sanan ”suomennoksella” saadaan mikä vain ilmoitus mitätöityä silloin kun kyseisillä sanoilla puhutellaan lukijaa ja suomennos menee noin pahasti poskelleen.

Entä se lupaamani kilpailukykyinen palkka? Katsotaanpa.

huippupalkka

Googlailu paljastaa Romanian keskipalkan olevan 323,00 – 467,00 euroa kuukaudessa, siis varsin kohtuullinen palkka rakkaalle suomalaiselle varsinkin 30 prosentin lisällä.

Minulta saat tarkemmat yhteystiedot ja hakuohjeet, kultainen kokelas, jos kiinnostuit paikasta.