”Valitettavasti valinta ei kohdistunut sinuun. Hakijoita oli 277, joista yksi valittiin.”

Olen melko tyytyväinen nykyiseen työtilanteeseeni. Saan vaikuttaa rajattomasti siihen, mitä teen ja kuinka paljon, mihin suostun ja mihin en. Osassa hommia saan luoda juuri mitä haluan ja kulkea mihin tahansa suuntaan. Teen itsenäistä työtä, johon kenelläkään muulla ei juurikaan ole sanomista. Käännöshommien kohdalla on lisäksi joskus niin, että tietty firma ei voisi kommentoida käännöstäni edes halutessaan, sillä kukaan siellä ei osaa suomea.

Tyytyväisyydestäni huolimatta katselen silti välillä tai aika useinkin työpaikkailmoituksia. Lähinnä siinä on kyse haaveilusta ja unelmoinnista. Vaikka Suomessa onkin oikein mukavaa, mikään ei estä minua katsomasta, olisiko vaikka Espanjassa jotain kutkuttavan kuuloista työtä tarjolla juuri nyt. Olen huomannut, että omat haaveiluni ja unelmointini kohdistuvat nimenomaan ulkomaiden työpaikkoihin. Ulkomaiden mukana tulee kokonainen uusi maailma, uusi kieli ja kulttuuri, usein myös aurinko ja lämpö, jotka ovat ison osan vuotta kovin eksoottisia Suomessa. Harmillisesti ulkomaiden työpaikkojen mukana tulevat monesti myös hyvin matalat kuukausipalkat, mutta niille on sentään perusteet maiden alhaisen elintason vuoksi, eivätkä palkat estä unelmointia, jolla ei useinkaan ole paljon tekemistä todellisuuden kanssa.

Miksi työpaikoista kannattaa vain haaveilla ja unelmoida sen sijaan, että odottaisi niiltä mitään muuta? Siksi, että totuus näyttää tältä (taulukon saa klikkaamalla suuremmaksi):

mihin kaikkialle olen hakenut

Olen pitänyt kirjaa kaikista hakemistani työpaikoista alkaen keväästä 2013, jona valmistuin. Olen merkinnyt taulukkoon kaikki saamani vastaukset ja hakijoiden määrän aina kun se on ilmoitettu. Poistin kaikkien firmojen nimet, koska en halua mainostaa niistä yhtäkään. Mielestäni taulukko on kovin karua luettavaa, vaikka oma saldoni on ilmeisesti parempi kuin monen muun; mukana on useampi haastattelukutsu, yksi saatu työpaikka ja pääsy freelanceriksi (lisäksi olin parissa firmassa kirjoilla freelancerina jo ennen valmistumista). Mutta nuo hakijoiden määrät ja firmat, jotka eivät vastaa hakemuksiin mitään, huh! Jos ennen sai pelätä kielteistä vastausta, niin nykyään jo se on kaunis teko. Minua on aina ihmetyttänyt, miten tällaisina taloudellisesti huonoina aikoina yhdelläkään firmalla on varaa jättää vastaamatta ihmisille, jotka osoittavat kiinnostusta niitä kohtaan. Rumaa ja ylimielistä toimintaa, mutta ennen kaikkea typerää, sillä työnhakijat ovat vähintään yhtä potentiaalisia asiakkaita ja kuluttajia kuin kaikki muutkin. Kannattaako juuri heidät käännyttää pois?

Niin kammottava kuin työpaikkatodellisuus onkin, olen onnellinen ihminen. Paljon on tapahtunut sitten kevään 2013. Alavalintaani en ole katunut koskaan, mikään ei saa minua syttymään siten kuin kieli ja kirjoittaminen. Ympärilläni on joskus ihmisiä, joille työpaikan saaminen perinteisin keinoin (eli muilta sitä pyytämällä) on kaikki kaikessa, ja he kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta, koska eivät saa työpaikkaa. He eivät pysty näkemään, että voivat itse alkaa tehdä jotain. Kenenkään ei kuulu anella saadakseen tehdä töitä, sellainen ajatushan on ihan hullu! Itse tyydyn toisinaan hieman naiiviinkin unelmointiin, sillä se on itselleni ainut keino ylipäänsä katsoa työpaikkailmoitukset läpi. Sillä kun 277 hakijasta 276 jää pihalle, niin eikö jo se ole kuin jostain unesta? Sellaiseen ei mitenkään voi suhtautua vakavasti.

Mitä tekevät ne 276 ihmistä, jotka eivät tulleet valituiksi? Minä kirjoitan ja käännän. Entä sinä?

10 ajatusta artikkelista “”Valitettavasti valinta ei kohdistunut sinuun. Hakijoita oli 277, joista yksi valittiin.”

  1. Vintagella

    Työnhaku on työttömänä kyllä tosi rankkaa puuhaa henkisesti. Jos kohdalle sattuu ilmoitus unelmien työpaikasta, sen pelkän hakemuksen ja yhteydenoton eteen saattaa tehdä tuntikaupalla töitä, ellei jopa useita päiviä. Sitten kun siitä firmasta ei kuulu mitään, niin ei ne fiilikset kovin korkealla voi olla. Ja ne firmat jää kyllä mieleen.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Niinpä. Hyvän hakemuksen eteen saa todella nähdä reilusti vaivaa, ja palkaksi siitä olisi mukava saada edes kielteinen vastaus (niin turhauttavaa kuin sekin voi olla). Vilkaisin tätä juttua varten yhtä opinnäytetyötä, jonka aiheena oli kielteisten vastausten vaikutus työnantajakuvaan. Ei siis tarvitse olla mikään nero tajutakseen, että vastaamatta jättämisellä on kovin negatiivinen vaikutus kuvaan, jonka työnantajasta on saanut. Vastaamatta jättäminen on kerrassaan idioottimainen tapa, ja olen varma, että typeryydestä sakotetaan myös firmojen kohdalla. :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. suski

    Mä en oo hakenu tollasia hommia,mut mäkin tiedän millast on olla työtön.Mä asun nyt mutsin kans ku mun kundikaveri löysi uuden ja se kämppä oli mun kundikaverin.Mutsi elättää nyt mua.olis kiva saada duuni,et vois tulla omillaan toimeen, mut hirveen vähä on duuneja mitä vois hakee.Mä en oo korkeekoulutettu enkä mäkään oo päässy ees haastatteluun niihin vähiin duuneihin mitä mä oon hakenu.oliks siinä Viron duunissa niin huono palkka et sä et lähteny sinne?

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Ikävää, että olet tuollaisessa elämäntilanteessa juuri nyt. Tsemppiä työnhakuun ja muuhunkin elämään! Jospa vaikka kesätyöpaikat vähän lisäisivät työnsaantimahdollisuuksia.

      Viron palkalla en olisi tosiaan pärjännyt, ja olen kirjoittanut tapauksesta blogijutunkin: Töihin Viroon? Tätä Helsingin Sanomat ei kerro työnhakijalle. Juttua luetaan tasaisen paljon, eli siitä lienee apua monelle muullekin Viroa työmaana harkitsevalle.

      Tykkää

      Vastaa
  3. Menninkäinen

    Ei voi olla niin hankalaa laittaa vaikka joukkosähköpostia kaikille ei-valituille. On se sentään kohteliasta ilmoittaa jonkinlainen lopputulos.
    Kummasti sitä alkoi reissun viimeisten päivien häämöttäessä kiinnostaa paikalliset työnhakusivut ja mielessä pyöri sata ja kaksi yritysideaa… Toisaalta sain kuulla entisen työpaikkani olevan melko surkeassa jamassa; veikkaan, ettei heillä ole kovinkaan kauan ”elinaikaa”… :(

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Joukkosähköpostilla minäkin olen saanut lähes kaikki vastaukset, tiedot hakijoiden määrästä ym. Se on tänä päivänä varmasti tavallisin, nopein ja halvin tapa ilmoittaa tuloksesta. Kaikista halvinta on toki olla ilmoittamatta mitään, mutta se voi tulla monellakin tavalla kalliiksi myöhemmin.

      Kiva kuulla, että sinullakin heräsi työnhakuinnostus reissussa (edes ajatuksen tasolla). :) Espanjan työtilanne ei mediankaan mukaan ole häävi, vaikka kehitystä on varmaan tapahtunut pahimmista ajoista. Mollissahan on usein paljonkin työtä tarjolla Espanjasta, mutta yritysideasi tuskin koskevat puhelinmyyntiä. :D

      Tykkää

      Vastaa
  4. Maarit

    Kovin tutulta kuulostaa. Kielitieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen olen saanut sen verran monta ”valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut juuri sinuun”- robottiviestiä, että on muutamaan otteeseen meinannut usko tulevaan loppua. Tällä hetkellä tuntuvat työantajain markkinat kukoistavan työntekijöiden kustannuksella, mutta samaan aikaan kuitenkin uskon vakaasti siihen, että unelmat ja haaveet on tehty toteuttamista varten. :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Työtilanne on todella jo vuosia ollut työntekijän kannalta huono, ja asiaa ei tietysti auta se, että Suomessa talouskasvu ei ole lähtenyt käyntiin siten kuin monissa muissa maissa. Ja kun ”huonot ajat” alkoivat jo syksyllä v. 2008, niin onhan näitä huonoja vuosia jo piisannutkin. Ja piisaa jatkossakin. Niinpä haaveilulle ja unelmoinnille on tarvetta enemmän kuin koskaan. Ties mitä hyvää niistä seuraa. :)

      Tykkää

      Vastaa
  5. Lemmi

    Harmi etten alkanut pitää viime kuussa listaa paikoista joihin hain, alan tehdä sitä tästä hetkestä alkaen. Hauskin oli ehkä ”olemme saaneet hakemuksenne ja tällä kertaa emme etene sen kanssa, kiitos kuitenkin mielenkiinnostasi….” . Siitä jäi hieman p*ska maku suuhun. Onneksi olen saanut myös paljon kiitosta hyvistä hakemuksistani, nyt vain odotellaan tuoko haastattelut tulosta vai kauanko saa vielä jatkaa hakua. :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Listan pitäminen on tosiaan hyvä idea, koska vuosien varrella sitä ei todella enää muista, mihin kaikkialle on hakenut. Olisinpa minäkin aloittanut listan pitämisen jo kauan ennen lopullista valmistumista.

      On kyllä huvittava tuo saamasi vastaus. :D Olisi varmasti ollut mukava tietää, miksi hakemuksen kanssa ei ”edetä” ja jos ei ”tällä kertaa”, niin ehkä jo huomenna! Kiva kuulla, että monien muiden hakemusten kanssa on käynyt paremmin. :) Pidetään peukkuja työpaikan saamisen suhteen!

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s