Vegaanista ruokaa matkalla (Madeira edition)

Kirjoitin aikoinaan Vegaanista ruokaa matkalla -postauksen Kreikasta, ja sehän on hyvin karua luettavaa. Erityisen ikäväksi Kreikan-kokemuksen teki se, että maan ruokaa mainostetaan niin kasvisvoittoiseksi ja terveelliseksi, vaikka todellisuudessa siellä syötiin eniten roskaruokaa, eikä ravintoiloilla siksi ollut tarjota paljoakaan muuta. Myöskään kioskin kokoisista kaupoista ei löytynyt lähinnä muuta kuin kurkkua ja tomaattia. Mutta nyt asiat ovat toisin!

evasleipa

Madeiralla (tai tarkemmin ottaen Funchalissa) vegaani löytää yhtä sun toista syötävää jo pelkästään ruokakaupan antimista. Itse kokkaamalla toki saa tehtyä vaikka mitä, mutta matkalainen ei välttämättä halua viettää aikaa keittiössä. Silloin valmisruoat, kuten vegaaniset siemenpohjaiset kasvispihvit ja soijapohjaiset samosat (mausteiset ”jauheliha”taskut), ovat käteviä ja ilahduttavia löytöjä.

Aamupalaruokia löytyy kaikkein helpoiten. Itse olen syönyt täällä kaikenlaisia leipiä maapähkinävoilla ja kasviksilla, erilaisia vegaanisia jogurtteja ja muroja ja myslejä riisimaidolla (myös kaura- ja mantelimaitoa löytyy useita laatuja vähänkin suuremmista marketeista) banaanipalojen kera.

Madeira tunnetaan omasta banaanilajikkeestaan, joka on liian lyhyt päästäkseen EU:n markkinoille (miten hölmöä!). Niinpä 80 – 95 prosenttia Madeiran banaaneista viedään Manner-Portugaliin madeiralaisten itse syödessä loput. (Jos ravintolan menussa lukee jonkin ruoan kohdalla ”Madeira style” tai jotain vastaavaa, se tarkoittaa hyvin todennäköisesti sitä, että ruoassa on banaania.)

iltaruokia

Kuvakollaasissa yllä on joitakin iltaruokiani. Paahdetut kastanjat ovat ihana paikallinen herkku ja käyvät naposteltaviksi tai jonkin muun ruoan kylkeen. Myös ananas on mehukasta ja makeaa, mutta sen hedelmähapot ovat niin vahvat, että suuni on ”palanut” jo kahdesti. Kielen pinta meni tulipunaiseksi ja nousi täyteen pienenpieniä rakkuloita, ja huulet turposivat kunnon pusuhuuliksi. Suussa kihelmöi vielä seuraavanakin päivänä. Ananasta on vielä jäljellä jääkaapissa, mutta en ehkä halua syövyttää kieltäni enää kolmatta kertaa!

Entä ravintolasyöminen? Emme ole syöneet tällä reissulla paljonkaan ravintoloissa, koska asumme niin lähellä hyvin varustettua ruokakauppaa, mutta jo yksi ravintolakäynti riitti muistuttamaan, miten haastavaa vegaaninen syöminen ravintoloissa on. Menussa riitti valinnanvaraa, ja silti sieltä ei löytynyt yhtäkään ruokaa valmiiksi vegaanisena. Esimerkiksi kaikki keitot, jotka ovat alkuruokina tavallisia, oli pilattu kermalla. (Löysin samaisia sosekeittoja vegaanisina omasta ruokakaupastamme.) Samaten kaikissa pastaruoissa oli joko lihaa tai katkarapuja, aina kermakastikkeessa. Pastan saaminen ilman kermaa, muita maitotuotteita ja juustoa oli silti helppoa, kun selitin toiveeni tarjoilijalle.

sienipastaa

Pasta olikin todella maistuvaa! Tilasin pastan sienien, oreganon ja tomaatin kera (yksi oliivirinkula on keskellä koristeena!) ja pyysin jättämään kerman pois. Olin pohtinut ennen ruoan saamista, käyttääkö kokki mielikuvitustaan vai tuodaanko pastani kuivana. Luovuutta oli onneksi käytetty, sillä kastike oli herkullista ja siinä oli ainakin tomaattia, oliiviöljyä ja jokin kieltä kutkuttava maustesekoitus. Karamellisoitu sipuli toi ruokaan syvyyttä ja sielukkuutta.

Olin siis hyvin tyytyväinen omaan ateriaani, mutta ympärille katsominen paljasti, millaista vegaaninen syöminen ravintoloissa on yleisesti. Vieressämme istuneille pariskunnille tuotiin kermaista parsakeittoa, liha- ja kala-aterioita, omenapiirakkaa, suklaavaahtoa ja jonkinlaisia lättyjä jäätelön kanssa. Itse olisin voinut saada ainokaisen pastan sijaan lisukkeiksi tarkoitettuja perunoita, riisiä, vihreitä papuja ja porkkanoita. Jälkiruokalistalta olisin saanut hedelmäsalaatin 3,50 eurolla.

Kun kävelimme ravintolasta kämpille, aloin kuitenkin miettiä, että vegaaninen syöminen ei oikeasti ole lainkaan niin rajoittavaa, kuin mitä ravintolaillallisen perusteella voisi päätellä. Kun kerma kerran sattui olemaan illan pääongelma, niin kermahan olisi voinut olla esim. soija-, kaura- tai kookoskermaa (joita jopa täällä kaupoissa myydään). Todellisuudessa kasvisravinto siis tarjoaa ENEMMÄN vaihtoehtoja kuin sekasyömärin eläinperäinen kermaruokavalio, mutta tämä ei tietenkään näy perusravintoloissa.

tofua marinoitumassa

Nyt lähdemme kävellen Câmara de Lobosiin, ja minulla on jo tofu marinoitumassa iltaa varten. Marinadista tuli onnistunutta ottaen huomioon, että emme enää osta uusia ruokia, vaan syömme kaappeja tyhjiksi. Marinadissa on ketsuppia, vedellä ohennettua aprikoosimarmeladia ja pippuria. Ei hassumpaa!

2 ajatusta artikkelista “Vegaanista ruokaa matkalla (Madeira edition)

  1. miina

    Ei hullumman näköistä syötävää! Mutta kyllähän sitä kaupoissa tarkkana on oltava ja kaikki sisällysluettelot luettava pilkuntarkasti, jos aikoo pysyä vegaaniaatteelle uskollisena. Vähintäänkin öljyä, joko rypsi- tai auringonkukkaöljyä, on yleisesti lirutettu (liikaa) vähän joka ruokaan. Ovathan nekin kasvistuotteita, mutta eikös McDougall kehottanut välttelemään niitäkin? Monien valmiiden vegemuonien rasvaprosentti on mielestäni aika korkea. Ja soijaa on myös lisätty useisiin tuotteisiin.

    Aika hienoa tuo, että löytyy siemenpohjaisia pihvejä. (Itse olen tehnyt härkäpapurouheesta uunipihvejä.) Olet kaiken kaikkiaan saanut kootuksi aineksista monipuolisia aterioita, mikä ei matkoilla ole tärkkelysfilosofiaa noudattavalle varmaankaan ihan helppoa, vaikka tarjontaa onkin. :)

    Tänään näin päivittäistavaratalon kirja-alessa kirjan vegemuonasta noin kymmenellä eurolla ja kävelin jo ohi, mutta palasin selaamaan sitä, niin erään ohjeen raaka-aineissa oli ”1 muna”. Kirja jäi siihen paikkaan (harmi, etten katsonut tekijää tarkemmin!). Jos vegemuonakirjan tekijä on tietävinään, että muna on vegaaninen raaka-aine, jotain on pahasti pielessä! :(

    Metka juttu tuo, että ananas on noin tujua, ettet sitä pysty sellaisenaan syömään. Mutta madeiralaisia banaaneja olisi kyllä kiva maistella täälläkin! :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Tarkkana saa tosiaan olla ruokakaupassa, ja ainesosalistat on luettava huolella. Monesti aineet on lueteltu vain portugaliksi, mutta espanjan avulla ymmärrän aika hyvin. Lisäksi allergeenit on monesti lihavoitu, mistä on paljon apua. Öljyä ja muita kasvirasvoja todella käytetään herkästi paljon valmisruoissa. Samosat eivät tunnu tai maistu rasvaisilta ollenkaan, mutta Bioformasta löytämäni soijamakkara on niin rasvainen, että sen syöminen vaatii totuttelua. En lihansyöjänäkään ollut suuri makkaroiden ystävä, enkä tarvitse mitään sellaisia kasvisversioinakaan, mutta täällä olen halunnut tarttua kaikkiin vegaanisiin vaihtoehtoihin ja samalla tukea niitä valmistavia firmoja.

      McDougall ei tosiaan suosittele oikeastaan mitään muita rasvoja kuin esim. pähkinöitä ja avokadoa ja niitäkin hyvin maltillisesti. Jos haluaisin noudattaa tiukkaa tärkkelysfilosofiaa matkalla, söisin lähinnä vain perunaa, riisiä, kasviksia, palkokasveja ja vähän tofua, mutta en syö Suomessakaan sentään ihan niin yksipuolisesti. :)

      Vegekirjat ovat kyllä pettymys siinä vaiheessa, kun ohjeissa tulee vastaan eläinperäisiä aineita. Täällä matkallakin tomaattikeitto tarjotaan madeiralaisittain kananmunan kanssa. Siinä lähti sekin ”kasvis”keitto illallisvaihtoehdoista pois. :(

      Banaanit ovat kyllä tosi hyviä, ja ananas poltti miehenkin suuta, eli sen syömisen täytyy perustua vain muutamaan haukkaukseen. Suuremmissa määrissä syötynä seurauksena on kova kihelmöinti ja suun syöpyminen. Ai niin, mainitsemasi härkäpapupihvit kuulostavat herkullisilta, täytyy itsekin kokeilla tehdä niitä joskus!

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s