Viikon liikuntasaldo

Nyt pääsen esittelemään Madeiran vehreitä maisemia yhdessä kulkemiemme kilometrien kanssa. Pääsimme kolmelle viralliselle vaellukselle ensimmäisellä matkaviikolla säiden ollessa vähintäänkin haasteelliset. Kahtena päivänä satoi rankasti, ja nytkin on epävakaista. Yhtenä sadepäivänä lähdimme säästä piittaamatta maastoon, ja saimme rakeita niskaan, minkä jälkeen paistoi häviävän hetken ajan. Lopuksi satoi koko ajan joko tihuttaen tai kaatamalla. Silti nautimme siitäkin vaelluksesta, ja pääsimme riittävän aikaisin hotellille, niin ettemme ehtineet kylmettyä. Alla on kaikkien vaellusten reittikuvaukset, reitin aloitus- tai päätöspaikka kartalla ja luonnollisesti paljon kuvia.

cruz da caldeira - ribeira brava

1. Kivettyä polkua rehevään laaksoon

  • Reitti: Camacha – Salgados – Levada do Caniço – Assomada – Funchal
  • Pituus 6 km + 8 km (kävely Funchaliin) = 14 km, taso keskivaativa, kesto 6 t

Kuuden kilometrin vaellus osittain jo tutussa maastossa tuntui liian vähäiseltä, joten päätimme palata kävellen Funchaliin. Se tapahtui pitkälti autoteitä pitkin, mikä ei aina ole kovinkaan hauskaa. Täällä autojen nopeudet ovat omaa luokkaansa, mutta jalankulkijoita väistetään aivan toisin kuin Suomessa, missä lopun tiekävelyä ei olisi voinut ajatellakaan.

camacha

Levada kulkee vasemmalla alhaalla, ympärillä on vehreät ja jylhät maisemat. Rinteellä olevat talot ovat uhkaavan lähellä putoamista.

camacha - assomada

2. Jokilaakso ja levadan alkulähde

  • Reitti: Corujeira de Dentro – Levada dos Tornos – Tornosin vedenkäsittelylaitos – Tornos Altos’in lähteet – Corujeira de Dentro
  • Pituus 5 km, taso keskivaativa, kesto 2 t

Corujeira de Dentro 3

Corujeira de Dentro 2

Tällä reitillä oli vesiputouksia (yksi on kuvassa yllä), ja kävelimme korkeitten vuorten ympäröiminä. Rakeita ja vettä satoi juuri tällä vaelluksella.

3. Rannikkomaisemia ja 2 500 porrasta

  • Reitti: Cruz da Caldeira – Quinta Grande – Eira do Mourão – Fajã da Ribeira – Ribeira Brava
  • Pituus 17 km, taso keskivaativa, kesto 6 t

ribeira brava

Tämä on ollut tähänastisista vaelluksista pisin ja näyttävin, ja sääkin suosi. Opaskirja lupasi meille panoraamanäköaloja, henkeäsalpaavia ja huimaavia maisemia, seikkailua, 2 500 porrasta alas Encumeadasolaan, joka jakaa koko saaren kahtia, ja autiotaloja, joiden sisään voi mennä. Kaikki lupaukset täyttyivät, ja aurinko tuntui kovin lempeältä iholla sadepäivien jälkeen.

cruz da caldeira - ribeira brava 2

cruz da caldeira - ribeira brava 3

cruz da caldeira - ribeira brava 4

Patikointihan on kävelemistä. Mikä tekee siitä niin mahtavaa ja erikoista? Usein patikoidessa mennään maastoon, johon ei pääse millään muulla keinolla kuin kävelemällä. On hyvin tavallista, että lomakohteissa kehotetaan vuokraamaan auto, jotta paikkoja voisi nähdä mahdollisimman laajasti. Mutta nimenomaan autolla ajaessa valtaosa paikoista jää näkemättä! Miten kulkea vuoristossa ja 2 500 portaalla autolla? Ymmärrän hyvin, ettei toisinaan hyvinkin vaativissa maastoissa liikkuminen ole kaikkien heiniä, mutta minusta on silti kummaa, kuinka harvoja ihmisiä se puhuttelee. Patikointi on kuitenkin itsessään helppoa ja ilmaista, ja mitä parhain keino oikeastikin nähdä paikkoja. Lisäksi kävely rauhoittaa ja voi olla meditatiivistakin. Kuntoa kävely totta kai kohottaa, ja suurten korkeuserojen kohteissa, kuten Madeiralla (täällä korkeimmat vuoret kohoavat yli 1 800 metriin), etenkin jalkojen lihakset ja pakarat ovat kovilla. Meille patikointipäivät ovat aina reissujen odotetuimpia hetkiä ja parasta antia.

cruz da caldeira - ribeira brava 5

Kuvassa yllä vasemmalla esimakua tulevista 2 500 portaasta alas Encumeadasolaan.

cruz da caldeira - ribeira brava 6

cruz da caldeira - ribeira brava 7

cruz da caldeira - ribeira brava 8

Pengerviljelmät ovat tavallisia rinteillä (kuvassa yllä).

cruz da caldeira - ribeira brava 9

Yllä on luvattuja autiotaloja. Lähes kaikki talot 2 500 porrasaskelman varrella ovat hylättyjä, mutta mitä alemmas mennään (ts. lähemmäs meren pintaa ja teitä), sitä enemmän taloissa alkaa olla elämää.

cruz da caldeira - ribeira brava 10

Ribeira Brava eli vaelluksen päätepiste näkyy jo. Tänne laskeuduimme ja kävelimme kaupan kautta bussipysäkille.

Ties mitä kaikkea onkaan vielä edessä! Ensi viikolla suuntaamme kenties vielä kauemmas Funchalista. Edellisillä matkoilla olemme käyneet mm. pohjoisessa ja saaren itäkärjessä, emmekä ole nyt menossa samoihin paikkoihin, mutta niin kuin jo viimeksi totesin, Madeiralla piisaa kulkemattomia vaellusreittejä.

10 ajatusta artikkelista “Viikon liikuntasaldo

  1. myco2quota

    Näyttää kyllä upealta! Olen käynyt Madeiralla joskus lapsena ja silloin tuli nähtyä maisemia lähinnä bussissa istuen, eikä ne silloin niin kiinnostaneetkaan. Täytyisi varmaan mennä näin aikuisena uudestaan vaikka juuri patikoimaan.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Jos patikointi vähänkään innostaa, niin Madeiraa voi todella suositella!

      Minäkin olin ensimmäistä kertaa Madeiralla lapsena (9-vuotiaana), ja noin se todella on, että lapsi ei osaa arvostaa upeaa luontoa siten kuin aikuinen (ja eivät varmasti kaikki aikuisetkaan osaa!). Minäkin näin silloin maisemia bussista, ja teimme yhden helpon levadakävelyn. Ihan kivoja paikat toki olivat silloinkin, mutta Madeira ei ole minusta yhäkään ns. lasten tai lapsiperheiden kohde. Tietysti täällä pärjää, mutta saari ei pääse oikeuksiinsa. En olisi lapsena arvannut, että aikuisena käyn täällä vaikka kuinka monta kertaa!

      Tykkää

      Vastaa
  2. miina

    Enpä voi muuta sanoa kuin että huikaisevan upeat on maisemat! Aurinko tietysti auttaa asiaa. Olette kyllä aika urheita ja rohkeita, kun uskaltaudutte (kaato)sateessakin noille jyrkille rinteille, eikös siellä ole liukastakin ja sortumavaaroja pahimmillaan?

    Jos peninkulmakaupalla talsii tuollaisessa maastossa, varmasti runsaat eväät ovat elinehto. Joudut ehkä tekemään vielä uuden satsin maapähkinävoisuklaanamejakin! :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Viimeiset namit ensimmäisestä erästä loppuivat tänään, eli saatan hyvinkin joutua tekemään uusia. :)

      Vaellusreitit saavat kulkijan helposti haltioitumaan, mutta vaarat ovat tosiaan olemassa. Hyvinkin monesti vakava haavoittuminen tai jopa kuolema on vain yhden harha-askeleen päässä. Mutta itse ajattelen, että omilla kotinurkillakin voi käydä tosi huonosti. Kotonakin voi kaatua ja lyödä pahasti päänsä, mutta niin onneksi silti käy hyvin harvoin tai ei koskaan. Valppautta reiteillä toki vaaditaan ja aina on katsottava, mihin astuu. Sortumat ja esim. virtaavan sadeveden aiheuttamat vauriot voivat olla pahoja ja saattavat joskus katkaista reitin kokonaan. Olemme muutaman kerran vaeltaneet suljetuilla reiteillä, koska saimme tietää niiden huonosta kunnosta vasta paikan päällä. Niistäkin onneksi selvittiin, mutta hankalaa oli mm. lukuisten kaatuneiden puiden takia.

      Tykkää

      Vastaa
  3. miina

    Vältelkääpä sitten vaaranpaikkoja mutta muuten oikein antoisia kokemuksia uusilla vaellusreiteillä! Ja toivotaan aurinkoa, että saamme nauttia taas hienoista kuvista! :)

    Tykkää

    Vastaa
  4. Maarit

    Vau, uskomattoman kaunista! Jo kuvien välityksellä voi siirtää itsensä hetkeksi keskelle paratiisia, sillä semmoinen matkakohde teillä on. Järisyttävän upeat maisemat, sopivasti herkuttelua, ympäristön huumaava värikirjo ja rutkasti patikointia, siinäpä täydellinen loma. :)

    Patikointi on melkeinpä täydellinen tapa tutustua uusiin paikkoihin ja samalla saada hiki hattuun. Itsekin olen vähän kummastellut, miksei patikointia nosteta enemmän esille. Kaiken maailman polkujuoksuhommista kyllä höpistään. Vaan haastavassa maastossa patikointi ja äkkijyrkkien huippujen valloittaminen käyvät kunnon liikunnasta, ja samalla luonnosta saa ammennettua itselleen energiaa tuleviin koitoksiin. Patikointi siis kunniaan. :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Onpa mukava kuulla, että tunnelma välittyy noin hyvin! Joskushan sitä nimittäin katsoo joidenkin toisten lomakuvia, eikä syystä tai toisesta osaa kuvitella itseään niihin maisemiin. Joskus se taas onnistuu ja käy helpostikin. :) Ja kyllä, Madeiralla todella yhdistyy moni meille tärkeä asia. Vegaanista ruokaakin löytyy niin helposti, että voisin kuvitella asuvani täällä.

      Patikointi on tosiaan mahtava harrastus. Minäkin olin ihmeissäni, kun luin ensimmäisen artikkelin ”uudesta keksinnöstä” polkujuoksemisesta! Vai ei ole kukaan ennen tajunnut poluilla juosta, ajattelin. Kas kun joku ei yritä omia esim. hengittämistä omaksi keksinnökseen. :-D Patikointi on siksikin kivaa kävelyvauhdilla, että ympäristöä ehtii nähdä enemmän. :)

      Tykkää

      Vastaa
  5. Veera

    Wau! Aivan uskomattoman näköistä! Varsinkin viimeinen reittinne vaikuttaa erityisen upealta :-) toisaalta taas olisi hassua arvottaa reittejä, varmasti jokaisella patikointireitillä on omat puolensa! Mutta toki jos olosuhteet ovat otolliset, saattaa joku nousta muiden yli… :-D toivottavasti jatkossakin saatte nauttia auringosta patikoinneillanne! Mitä muuta olette tehneet?

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiva kuulla, että kuvat ovat vaikuttavia. :) Luonto on täällä niin upea, että yritän napata siitä mahdollisimman paljon mukaamme.

      On totta, että kaikilla reiteillä on omat puolensa ja luonteensa, ja sikäli yhdestäkään vaelluksesta ei jää tyhjä tai hölmö olo. Mutta jokin reitti voi kulkea esim. rauhallisessa eukalyptusmetsässä, kun jokin toinen puolestaan kiemurtelee vuoren rinteillä, rotkoissa, rannikkojyrkänteillä ym. ja tarjoaa mahtavia näkymiä joka suuntaan, ja on myös paljon vaativampi kuin metsäkävely. Seikkailullisimmat reitit ovat ehkä ”parhaita”, mutta joskus sitä kaipaa jotain muuta kuin seikkailua. :)

      Hyvä kysymys tuo, että mitä muuta olemme tehneet. :) Vaellukset vievät nimittäin sen verran paljon aikaa bussimatkoineen ja suunnitteluineen, ettei tiettyihin päiviin mahdu hirveästi muuta. Lisäksi olen käynyt juoksulenkeillä, ja kaupungilla olemme toki liikkuneet. Ruokakaupassakin olemme yllättävän usein. :) Uinti- ja rantatouhuihin täällä on liian kylmä tähän vuodenaikaan. Iltaisin olemme syöneet kämpillä ja katsoneet Modernia perhettä (siinä vasta hauska sarja!). Blogihommia tehdessäni mies useimmiten torkkuu ja rentoutuu. Hän välillä muistuttaa, että on aika rankkaa matkustaa maratoonarin kanssa, mutta pysyy kyllä kumman hyvin perässäni!

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.