Winter Wonderlandiin omalta takapihalta

Olen ihaillut upeita talvimaisemia joidenkin muiden blogeissa, mutta en ole esitellyt omaa takapihaani nyt kun se on parhaimmillaan. Varsinkin joulun alla katselin haikeana muiden Lappi-postauksia samaan aikaan kun itse kärvistelin kaamosrasituksen kanssa mustassa Helsingissä. Ei onneksi mennyt kauaa, kun ihana valkoisuus saapui eteläänkin! Siinä vaiheessa, kun valtaosa ihmisistä alkoi valittaa liian kireistä pakkasista, minä aloitin päivittäiset metsäretket rakkaaseen kotimetsääni. Useina päivinä olen ulkoillut kolme tai neljäkin tuntia!

talvi

Minusta on aina ollut metkaa asua Helsingissä kuitenkin niin, että asun metsän keskellä. Kävelen taloyhtiön pihalta suoraan metsään, maisemiin, joissa ei vahingossakaan tunne itseään stadilaiseksi. Näissä maisemissa voin hyvin. Kävellessäni pysähtelen vähän väliä ja jään pyörimään paikalleni, katsellen mahdollisimman laajasti kaikkea. Mikä onni saada tulla tällaiseen paikkaan joka päivä, ajattelen. Lumoudun maiseman satumaisuudesta, ja aina jossain vaiheessa päähäni tulee sama ajatus: ”On vain liian kaunista. Tällaista ei millään saa talletettua mieleen vaikka kuinka yrittäisi.” Kamera tekee parasta työtä kuvien talletuksessa, mutta tietenkään se ei ole sama asia kuin itse elämys.

talvi 5

Olen ottanut tavakseni lähteä ”valmiilta” poluilta pois. Olin itse asiassa ensimmäinen, joka talsi lumeen polun tänä talvena. Sittemmin polut ovat muovautuneet syvemmiksi ja koviksi, kun koiranulkoiluttajat tulivat tehtyäni heille polun. Monet ihmiset haluavat valmiin polun eivätkä he mielellään poikkea reitiltä. Lumi on niin paljastavaa; on helppo nähdä, mistä kaikki ovat kulkeneet ja vastaavasti, mistä kukaan ei ole kulkenut. Monilla reiteillä on vain minun aikaisemmat askeleeni. Joskus seuraan pupun askeleita, joskus taas pupu on selvästi hyödyntänyt minun tekemääni reittiä.

talvi 4

Yhtenä päivänä kiipesin yhden kallion laelle. Paljastui, että sielläkään ei ollut tänä talvena minun lisäkseni käynyt kukaan. Kaaduin tarkoituksella selälleni ja tein lumienkelin. Halusin siivistä ja helmasta oikein isot, ja sain huhkia ja puhkua ihan kunnolla, jotta onnistuin tavoitteessani. Enkelistä tulikin lopulta niin syvä ja laaja, että sitä ei olisi uskonut pienikokoisen ihmisen tekemäksi. Tekevätkö aikuiset ihmiset lumienkeleitä yksin metsässä? Ei se ehkä ole ihan tavallisinta arkipuuhaa, mutta eikö olisi ihanaa, jos olisi? Haluaisin hurjasti tavata muita aikuisia, jotka tekevät lumienkeleitä yksin retkeillessään!

talvi 3

Toinen asia, mihin olen metsässä ryhtynyt, on mahdollisimman vaikeakulkuisen reitin valitseminen. Välillä se tarkoittaa tarkkaa askeltamista kivien lomassa, toisinaan vuorikiipeilymäistä nousua kalliolle. En halua, että koko metsäretki on vaikeakulkuinen, mutta tietty osa saa olla. On hyvä rikkoa totutut rutiinit ja ajattelumallit.

talvi 2

Mikä surku, että säätiedotuksen lupaamat lämpimämmät ja sateiset päivät vievät talvisen satumaan pian mennessään. Mutta toki tiesin koko ajan, että metsäiset seikkailuni ovat olleet tavallistakin ainutkertaisempia viime viikkoina. Ei mahda mitään, on vain pakko osata luopua ja mennä retkeilemään räntäsateessakin. Jospa teenkin sitten lumienkelin sijasta lumiukon, niin kaikki on hyvin taas!

10 ajatusta artikkelista “Winter Wonderlandiin omalta takapihalta

  1. Menninkäinen

    Kuulostaa ihanalle! Lumienkeleitä voi tehdä kuka vaan, ihan kuin laskea pulkalla tai tehdä lumiukkojakin! Me asuttiin Helsinki-vuonna Oulunkylässä, jossa sielläkin oli luonto ja ulkoilureitit ihan vieressä. Hiihtämään pääsi melkein ulko-ovelta ja Vantaanjoen vartta pääsi molempiin suuntiin niin kauas kuin viitsi tallata. Sinne voisin kuvitella jopa palaavani asumaan.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Pulkalla laskeminen on tosiaan hauskaa puuhaa lumileikkien ohella; mies kysyikin pari päivää sitten, milloin mennään ostamaan uusi liukuri rikkoutuneen tilalle. :) Vaikka jos kovaa laskee ja mäki on jyrkkä ja epätasainen, niin voi että miten se laskeminen sattuu selkään ja takamukseen. Sellaista ei koskaan ollut lapsena!

      Kiva kuulla, että asuitte Oulunkylässä! Vantaanjoen vartta olen minäkin monesti kävellyt ja lenkkeilyt, vaikka se ei vakioreitteihini kuulukaan. Monia mukavia asuinalueita joen varrella joka tapauksessa on, olen itsekin ihaillut useita alueen koteja. :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. Anita

    Minustakin kaikki puut ovat erityisen kauniita juuri nyt. Joulun voisikin siirtää kuukautta myöhemmäksi, niin Helsingissäkin saisimme nauttia satumaisemista silloin kun kuuluukin. :D

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Hyvä ehdotus tuo joulun siirtäminen maisemia ajatellen, mustat joulut kun tuntuvat käyvän yhä tavallisemmiksi eteläisessä Suomessa. :) Toisaalta joulun värivalot ja kynttilät sopivat erityisen hyvin pimeään vuodenaikaan, ja syksypuolella on mukava olla jotain kivaa odotettavaa, kun loppusyksy on muuten niin tavattoman ankeaa aikaa. Nyt kevätpuolella tuntuu, että pahin on jo ohi, ja on valmis kirkkaampiin päiviin ja kevään etenemiseen. :)

      Tykkää

      Vastaa
  3. Veera

    Hmm, heti aloin miettiä, missäpäin Helsinkiä on tuommoiset metsät! Minäkin rakastan Helsingin metsissä samoamista. Välillä harmittaa, kun nyt asun sen verran lähellä keskustaa, että metsään päästäkseen on sinne oikein hakeuduttava. Vielä viime kesänä asuin syrjemmässä, tällöin kävin päivittäin lähimetsässäni kuljeksimassa.. :-) Usein kiipeilin myös puihin! Oli hassua huomata, kuinka hämmentyneitä mahdolliset muut ulkoilijat olivat, kun huomasivat minut keikkumassa puun oksilla!! :-D Muutaman kerran jotkut pysähtyivät ja kääntyivät kannoillaan, kun näkivät minut!
    Lumienkelin tekeminen korkealle kalliolle kuulostaa valloittavalta! Onkohan joku tehnyt sille kaverin.. se olisi hauskaa!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Ajattelinkin, että jos Veera kommentoi tätä kirjoitusta, niin hänellä on varmasti jokin hellyttävän hauska tarina omasta ulkoilustaan, ja olin oikeassa! Ihanaa tuo puihin kiipeily; voin hyvin kuvitella kaikki mahdolliset ihmettyneet katseet. :-D Kaikki eivät ehkä hoksaa sitä, miten tervettä heidänkin olisi kiivetä puihin. Omassa kotimetsässäni ei ole varsinaisia kiipeilypuita, mutta jossain muualla olen kyllä saattanut kiipeillä (joskin siitä on liian kauan aikaa). Täytyykin pitää silmät auki kiipeilypuiden varalta!

      Toivottavasti pääset yhä metsiin riittävän usein tai pääset ainakin muuten miellyttäville luontokävelyille. :)

      Kävin katsomassa, oliko lumienkelin läheisyydessä jälkiä muusta elämästä, mutta ei, kukaan muu ei yhäkään ollut käynyt paikalla. Olisi kyllä tosiaan ollut jännää, jos sen vieressä olisi ollut toinen enkeli!

      Tykkää

      Vastaa
  4. Mirja Koskinen

    Helsinki talvella voisi mielestäni olla lumeton.Kaamoksen tuomaa masennusta en ota vastaan,vaikka se yrittää kietoa minut siihen pimeyteen.Olen kyllä laiska liikkumaan,mutta nyt olen saanut itseni lenkille.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Jotkut niin kovasti kaipaavat lunta, toiset taas eivät kaipaa sitä lainkaan. Omaan vireystilaani ja jaksamiseen lumella ja säällä on liiankin suuri merkitys; nyt kun on ollut kirkasta ja päivät tuntuvat pidemmiltä lumen ansiosta, lenkki kulkee ihan toisella tavalla kuin vielä joulukuussa. Ehkä lisääntyvä valoisuus houkuttelee ulos itse kutakin. :)

      Tykkää

      Vastaa
  5. Maarit

    Olipa piristävä postaus! Ihminen on luotu liikkumaan ja ennen kaikkea luonnossa – kyllä turhat aatokset väkisinkin unohtuvat mielestä, kun keskittyy metsän kauneuteen ja äänimaailmaan. Jos sattuu vielä bongaamaan elukoita tai ainakin jälkiä, on retki täydellinen. :)

    Olen pistänyt muuten Turun metsissä liikkuessani saman polkuilmiön; ihmiset ramppaavat mieluummin jo valmiiksi tampattuja kinttupolkuja, vaikka väylältä syrjään astuminen voisi avartaa maailmaa. Eikö nykyihminen osaa tai uskalla enää liikkua metsässä? Onko metsissä samoilu vaihtunu kuntosalilla selfieiden ottamiseen? Lähtivät taas ajatukset laukkaamaan. :D

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiva, että pidit kirjoituksesta. :) Kyllä metsässä vain on niin ihanaa. Nyt loska- ja jääkeleillä voi enää vain muistella sitä lumista kauneutta, minkä keskellä sai vielä hetki sitten elää. Onneksi metsä vetoaa muinakin vuodenaikoina, mutta kyllä postikorttimaisemat ovat silti ihan oma juttunsa.

      Tuo on kyllä suuri häviö, jos/kun ei koskaan poikkea polulta. Voi hyvinkin olla noin, etteivät ihmiset osaa liikkua metsissä niin kuin ennen muinoin. Ehkä jotkut jopa osaisivat, muttei sitä sen enempää haluta tai kaivata. Jotkut ehkä ajattelevat, että metsään kyllä ehtii huomennakin, jos sinne haluaa mennä, mutta se huominen ei koskaan koita. Kyllä itse ainakin näen paljon enemmän tuota selfie-meininkiä kuin metsäkävelyinnostusta, mutta tiedä sitten, vaikka jokaisessa suomalaisessa siltikin asustelisi pieni metsäläinen. :-)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.