Sport-lehden nainen vastaa!

Kirjoitin kuukausi sitten yhdestä Sport-lehden artikkelista: ”Kasvisenergia ei riittänyt treeneihin”: silkkaa tyhmyyttä vai ala-arvoista journalismia? Kirjoitustani luettiin reilusti, ja älytöntä lehtijuttua ihmeteltiin perinpohjaisesti myös kommenttien puolella. Lupasin lähettää lehdelle palautetta, ja sen myös tein. Mitään vastausta ei tietenkään koskaan tullut, mutta se oli toki odotettavissa ottaen huomioon lehden toimintatavat, joita todistimme kasvisenergia-jutussa. Sen sijaan sain vastauksen lehtijutun naiselta itseltään Facebookin kautta!

Olen kovin mielissäni yhteydenotosta, sillä pääsen sen myötä itselleni erikoiseen ja uudenlaiseen maailmaan; saan kuulla naisen tarinasta ja sen monista yksityiskohdista, jotka eivät koskaan päätyneet varsinaiseen lehtiartikkeliin, ja saan hänen luvallaan kirjoittaa niistä meille kaikille, jotka niin harmistuimme Sport-lehden artikkelista. Kun kuukausi sitten kirjoitin lehtijutusta, en hetkeäkään ajatellut, että kuulisin jutun naisesta mitään. Hän oli vain kuva paperilla niin kuin kaikki ihmiset lehdissä ovat. Minusta on huikeaa, että hän muuttui kuvasta oikeaksi ihmiseksi, luki kirjoittamani jutun ja halusi vastata siihen.

Sport-lehden nainen

Lehtijuttua varten haastateltu nainen on Annika Lehti Solís. Selvisi, että vain pieni osa hänen kertomastaan päätyi keväiseen kasvisenergia-artikkeliin, jolloin ei ole ihmekään, että siitä tuli kommentoijien ja minun mielestäni niin naurettava. Lehti Solís ei itse moiti eikä kritisoi Sport-lehteä. Hänestä on ymmärrettävää, että lehti käyttää sille kerrotusta tarinasta vain sen omaan näkökulmaan sopivia kohtia. Hän korostaa, ettei lehti valehdellut mistään, vaikka asioita pois jättämällä juttuun onkin saatu hyvin negatiivinen sävy veganismia kohtaan. Kaikki esittämäni kritiikki on omaani, ei jutun naisen. Hän yksinkertaisesti vain kertoi kaiken sen, mitä lehtijuttuun ei kirjoitettu.

Tehdään pieni kertaus lehtijutun ongelmista ennen uuteen informaatioon paneutumista.

Minkälaisen kuvan lukija saa vegaanisesta syömisestä Sport-lehden artikkelin perusteella?

  • vegaanista ruokaa on mahdotonta syödä tarpeeksi, jolloin ihminen lopulta kuihtuu pois, ellei ryhdy sekasyöjäksi
  • vegaaninen ruokavalio on hyvin rajallinen
  • vegaanit ovat aneemisia ja heikkoja
  • syömällä vegaanista ruokaa ei pysty kasvattamaan lihasta
  • vegaanina oleminen on työlästä, koska eri tuotteista on tarkastettava, onko niissä maitoa, liivatetta ym.

Näistä vain viimeinen kohta on osittain totta, joskin tämäkin asia helpottuu, mitä tutummiksi eri tuotteet tulevat ja mitä enemmän hengaa Vegaanituotteet-sivuilla.

Minkälaisen kuvan jutun naisesta saa Sport-lehden artikkelin perusteella?

  • ihmeellisen ja ristiriitaisen; hän jätti veganismin, vaikka hän laihtui toivotusti sen avulla (luulisi, että vegaaninen ruokavalio olisi laihtumisen ansiosta hänen paras ystävänsä)
  • hän on aika hölmö, koska syö lähinnä vain salaattia vielä siinäkin vaiheessa, kun ei halua enää laihtua
  • sekin on hölmöä, että hän syö hyvin kevyesti (hyvin vähäkalorista ruokaa), vaikka haluaa kasvattaa lihasta ja tarvitsee nopeasti ja paljon energiaa rankkojen töiden ja treenien välillä
  • aivan kuin hän ei tietäisi, mitä vegaaninen ruokavalio pitää sisällään, koska ei syö moniakaan vegaanisia ruokia

Mitä lukijoille olisi oikeasti pitänyt kertoa?

Ensiksi opimme, että nainen söi ja joi vegaaniksi ryhdyttyään paljon muutakin kuin salaattia ja smoothieita. Hän söi mm. puuroa, riisiä, perunaa, tofua, seitania ja muita vegaani”lihoja”. Hän kuitenkin jossain vaiheessa siirtyi vegaanisesta ruokavaliosta paljon tiukempaan ja rajatumpaan vegaanisuuden muotoon, ns. elävään ravintoon tai nykyaikaisemmin raakaravintoon. Siinä syödään lähinnä vain kasviksia, hedelmiä, siemeniä ja pähkinöitä.

Ongelmat alkoivat, kun nainen oli syönyt aikansa vain raakaravintoa. Hän teki paljon töitä ja treenasi samalla fitnesskisoihin. Suomen fitnesspiireissä ei tiedetty vegaanisesta ruokavaliosta juuri mitään, ja naista kehotettiinkin siirtymään laveampaan kasvissyöntiin, joka sallii rahkan ja raejuuston syömisen (proteiinien takia tietenkin). Minusta on ihailtavaa, että maitorahkan ja raejuuston syömisen sijaan nainen palkkasi vegaanivalmentajan USA:sta, ja pystyi näin ollen jatkamaan treenaamista vegaanina.

Kuvia fitnesskisojen WBFF-sarjasta.

Kuvia fitnesskisojen WBFF-sarjasta.

Nainen kuitenkin jäi liian yksin syömistensä ja treenaamisen kanssa. Vegaanisen ravinnon ja fitnesslajien yhdistäminen oli tuolloin vielä kovin uutta ja vierasta. Ruokavalio oli liian tiukka viisi tai kuusikin kertaa viikossa treenaavalle raakaruokailijalle. Jossain vaiheessa hän alkoi vahtia syömisiään neuroottisen tarkasti ja koki syyllisyyttä, jos erehtyi syömään vain yhden leivänpalasen. Syömiseen alkoi tulla syömishäiriöille ominaisia piirteitä, mikä ei olekaan lainkaan ennenkuulumatonta raakaruokailijoiden keskuudessa.

Kun työt, kova treenaus ja niukka ravinto yhdistyivät muutenkin rankkaan elämäntilanteeseen, lopulta nainen romahti. Hän menetti hetkeksi elämänilonsa, ja oli liian voimaton treenaamaan tai syömään oikein. Hän oli päässyt uupumaan niin pahasti, että ”parantuminen” alkoi sekasyöjäksi ryhtymällä. Vegaaninen syöminen tuntui silloin liian työläältä tuoteselostuksineen ja ainesosalistoineen.

Nainen kertoi maininneensa toimittajalle monta kertaa, ettei halua mustamaalata veganismia ja että tietää monia vegaaneja, joilla ei ole ruokavalion kanssa mitään ongelmia. Hän ajattelee menneiden kokemustensa perusteella, että vegaaninen ruokavalio ei ole hänelle itselleen sopiva niin fyysisistä kuin henkisistäkin syistä.

Oma arvioni

Eikö olekin uskomatonta, miten paljon lehtijutusta on jätetty pois? Raakaravinto, fitnesskisat, valmentaja, syömishäiriömäiset tunteet, jopa se, että nainen oli tiukalla dieetillä! Vegaaninen ruokavalio ei ole sen enempää dieetti kuin mikään mukaan ruokavalio. Voinette arvata, että lehtijutun aiheuttama huh huh -fiilikseni ei ole tippaakaan laantunut.

Kysymykseen, miksi Sport-lehti haluaa esittää veganismin niin negatiivisella (ja minun mielestäni valheellisella) tavalla, on helppo vastata. Lehdet eivät nykypäivänä kannata pelkkien myyntitulojen avulla, jolloin niiden täytyy turvautua mainostuloihin. Mainostettavien tuotteiden joukossa on paljon eläintuotteita. Kuka ostaisi esim. proteiinirahkaa, jos sitä mainostavalla aukeamalla olisi juttu veganismista ja siitä, kuinka ihmisen ei tulisi syödä lainkaan maitotuotteita? Siltikin on pöyristyttävää, mitä kaikkea ihmisten kertomuksista ollaan valmiita jättämään pois, jotta viestiksi saadaan: ”Nyt sinun ei tarvitse edes kokeilla vegaanista ruokavaliota, koska todistimme, että se tekee ihmisestä voimattoman ja onnettoman, eikä näin ollen sovellu kenellekään.”

Artikkelin suurimmat virheet

  • kerrotaan vegaanisesta ruokavaliosta, vaikka todellisuudessa puhutaan raakaravinnosta
  • kerrotaan vegaanisesta ruokavaliosta, vaikka todellisuudessa haastateltava oli tiukalla dieetillä, jollaisella jok’ikinen fitnesskisoihin tähtäävä joutuu olemaan, jotta kehon rasvaprosentti saadaan mahdollisimman pieneksi (noudatetulla ruokavaliolla ei tällöin ole edes niin väliä, sillä mikä vain äärimmäisen tiukka dieetti hajottaa herkästi fitnesskilpailijan mielen)

Sport-lehden palaute

Mitä minulle tuli mieleen naisen kertomuksesta?

Ihan ensiksi tuli tietysti mieleen, miksi naisen piti siirtyä raakaravintoon. Toisaalta fitnesskisoja varten kroppa on saatava tiukaksi ja kuivaksi, mikä onnistuu paremmin salaatin kuin vegemakkaran avulla. Ehkä raakaravinnolle siis oli joitain syitä, vaikka sen lisäksi olisi selvästi pitänyt syödä paljon muutakin. Toisekseen ajattelin, osasiko valmentaja asiansa, koska hänestä ei ollut naiselle apua treenaamisen edistyessä. Heti seuraavaksi kuitenkin ajattelin, ettei valmentajassa ehkä ollut mitään vikaa, vaan fitnesslajien vaatima kurinalainen treenaaminen ja pakolliset dieetit yksinkertaisesti ovat monelle liikaa.

Yleisesti ajattelen, että naisella oli liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa, mikä johti mielestäni väistämättömään romahtamiseen. En taatusti itse olisi pärjännyt samassa tilanteessa yhtään paremmin. Voiko ihminen ylipäänsä treenata tosissaan kisoihin juuri silloin, kun elämä on muutenkin kiireistä ja rankkaa? Ajoitus ei selvästikään ollut sopiva. Ymmärrän myös, miksi nainen ei enää ole vegaani, sillä vegaanisuus ei saa näyttää ja tuntua tuolta kuin naisesta tuntui, jos sen mielii jatkuvan. En varmasti itsekään olisi vegaani, jos kärsisin sen vuoksi vähänkään. Sen lisäksi, että on eettistä, ympäristöystävällistä ja terveellistä olla vegaani, sen täytyy olla myös kivaa ja riittävän helppoa, jotta voidaan puhua pysyvästä elämäntavasta. Kun itse siirryin tärkkelysfilosofiaan viime keväänä, tiesin jo parin viikon sisällä, että se on minun juttuni. Kaikki, siis ihan kaikki, natsasi. Tiesin, että minun olisi lopulta todella helppoa siirtyä pysyvästi vegaaniksi oltuani kasvissyöjä jo monta vuotta. Nykyään nautin jopa ainesosalistojen syynäämisestä silloin tällöin, ja teen herkuttelumatkoja Vegaanituotteet-sivuilla, minkä jälkeen lähden kauppaan.

Sport-lehdelle en voi juuri enempää heristää sormeani, mutta Annikalle ehdotan vegaanisen ruokavalion kokeilua vielä joskus – tällä kertaa sen laajimmassa mahdollisessa muodossa ja ilman minkäänlaisia dieettejä tai muita rajoitteita. ❤

***

Olisitko arvannut, että todellisuus lehtijutun takana on tällainen? Mistä sen olisi voinut tietää? Mitä tämä kertoo lehdistä ja niiden haastatteluista?

Uskaltaisitko tämän esimerkin jälkeen mennä haastateltavaksi johonkin lehteen ja olla pelkäämättä, että sinusta ja asiastasi annetaan ihan väärä kuva lukijoille?

4 ajatusta artikkelista “Sport-lehden nainen vastaa!

  1. kstbij

    löysin vasta nyt ensimmäisen postauksesi ja nyt tämän toisen. viime kerran teksti oli hyvä ja kommentoijat viisaita! olo helpottui kun tajusi miten kriittisiä lehtien lukijat osaavat olla. tänä päivänä tietoa on niin helppoa saada että lehdet ei voi syöttää lukijoille mitä tahansa shittiä. nyt kun selvisi mitä kaikkea nainen oli kertonut lehdelle, kai se on vain uskottava että naistenlehtiin ei voi luottaa sitäkään vähää kuin ennen. ei niistä saa tietoa asioista. niiden tehtävä on laittaa sivuille paljon uutuustuotteita ja räikeitä kuvia. mukaan vielä lyhyt kuvaus ja hintatiedot tuotteista. ei niissä paneuduta asioihin niin kuin sinä teit tämänkin postauksen kohdalla. haastateltavalla naisellakin on varmaan nyt hyvä mieli koska tarina on kerrottu niin kuin se olisi pitänyt kertoa jo silloin. lisää tällaisia bloggauksia!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Mukavaa, että löysit molemmat tekstini. :)

      Kyllä siltä tosiaan alkaa vaikuttaa, että monetkaan (naisten)lehdet eivät pyri jakamaan mitään merkittävää informaatiota. Totuuteen samaiset lehdet eivät ainakaan pyri. Voikin miettiä, kuinka mainosvoittoisiksi ja pinnallisiksi lehdet saavat mennä ennen kuin lukijamäärät alkavat tuntuvasti vähetä. Joistain jutuista sentään huomaa selvästi, että ne ovat mainoksia tai pintapuolisia tuotearvosteluja, mutta tällaisessa kasvisenergia-tyyppisessä artikkelissa kukaan ei osaa arvata, millainen ihmisen tarina todellisuudessa on, koska lukijoille tarjotaan vain palasia sieltä täältä. Kun ne samat palaset lopulta vielä yhdistetään epäedullisesti jotain ihmistä ja asiaa kohtaan, niin tuloksena on sellaista soopaa, mitä saimme Sport-lehden artikkelista lukea. :(

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s