8 syytä olla hankkimatta työpaikkaa

Jos sinulla sattuu olemaan kaikin puolin mieleinen työpaikka, niin aplodit sille! Kuulut pieneen vähemmistöön. Vaikuttaa nimittäin siltä, että on enemmän niitä ihmisiä, joille perinteinen työelämä ei ole tuonut onnea. Mitä silloin voi tehdä? Ehkä alla olevista mietteistä saa ajattelemisen aihetta. Kohdat tuntuvat sitä radikaaleimmilta, mitä vähemmän tällaisia asioita on pohtinut. Tosin varsinkin nykyinen taloustilanne ja työpaikkojen vähyys ovat suorastaan pakottaneet edes osan ihmisistä pohtimaan juuri näitä asioita.

Tämä kirjoitus on niille, jotka unelmoivat jostain upeammasta.

ei tehdä sopimusta

Määritellään ensin kirjoituksen kannalta tärkeät käsitteet.

Työnteko on täysin eri asia kuin työpaikka. Ihminen voi tehdä paljon töitä menemättä työpaikalle ja olla saamatta työnteostaan palkkaa. Vastaavasti ihminen voi mennä työpaikalle maleksimaan suureksi osaksi päivää ja saada palkkaa koko päivältä.

Työpaikka on useimmille paikka, johon he eivät koskaan menisi, jos siitä ei maksettaisi. Kun ihminen tekee jotain vain rahasta, lopputulos on aina sama: paljon stressiä, väsymystä, kiukkua ja sen miettimistä, miksi elämä on niin mätää ja epäoikeudenmukaista. Samaan aikaan työpaikalla vietetty aika on pois kaikesta merkityksellisemmästä. Joillain ihmisillä ei ole kurjaa työpaikassa, mutta he ovat jämähtäneet siihen taloudellisen turvan takia. Kun työpaikassa on riittävän neutraalia olla, ihminen välttyy miettimästä, mitä todellisuudessa haluaa elämällään tehdä. Työpaikassa ihminen kuluttaa parhaat kahdeksan (tai enemmän) tuntia päivästään. Työpaikassa kaikki energia ja jaksaminen revitään ihmisestä niin, että kotiin päästyään hän ei jaksa muuta kuin maata sohvalla ja katsoa telkkaria. Itsensä toteuttaminen on melko lailla mahdotonta tällaisessa ympäristössä.

Kun ihminen tekee työtä, joka on hänen intohimonsa, työ ei enää tunnu työltä, vaan siitä tulee elämäntapa. Sellaista työtä ei tehdä rahan tähden, vaan rakkaudesta työhön. Raha on mahdollinen kaupanpäällinen. Usein omaan kutsumustyöhön liittyy muiden auttaminen tavalla tai toisella. Muille ihmisille tulee tarjota jotain arvokasta suoraan sydämestä.

Jotkut luulevat, etteivät tekisi enää päivääkään töitä, jos heillä olisi loputtomasti rahaa. Tällainen ajattelu on aina ihmetyttänyt minua, sillä ilman työntekoa elämä käy hyvin tylsäksi. Vapaa-ajan aktiviteetitkaan eivät tunnu yhtä mukavilta ja virkistäviltä, jos niiden välissä ei koskaan tee työtä. Kaiken lisäksi monilla ihmisillä on halu luoda jotain merkityksellistä. Näemme jatkuvasti luovuutta ympärillämme niin liikkeen, kuvan, tekstin kuin äänenkin muodossa, nautimme niistä häkeltyneinä ja haluaisimme pystyä luomaan jotain yhtä mahtavaa. Miksi se ei useinkaan onnistu työpaikassa?

toimistossa

Miten hyödyt siitä, ettet hanki työpaikkaa?

1. Sinun ei tarvitse vaihtaa aikaasi rahaksi. Aika on ihmisen kallisarvoisin voimavara. Kun suuri osa päivästä kuluu työpaikalla, ihmisellä ei ole aikaa eikä energiaa työpäivän jälkeen niihin asioihin, jotka hänelle oikeasti ovat tärkeitä. Asia on toisin, jos tehty työ vastaa ihmisen kutsumusta. Kun ihminen määrää itse omasta työajastaan, hänelle jää enemmän aikaa kaikkeen muuhun, kuten ihmissuhteisiin ja harrastuksiin. Jos huomaa usein odottavansa kuumeisesti viikonloppua, ja sunnuntaisin alkaa harmittaa pian alkava työviikko, silloin on jumissa työpaikassa, jossa ei voi hyvin. On mahdollista tehdä joka päivä omaa kutsumustyötään.

2. Et joudu esittämään erilaisia rooleja työpaikalla ja piilottamaan todellisia tunteitasi. Väkinäisistä hymyistä pitkin päivää ja oikean sisällön puutteesta itse työssä ei seuraa mitään hyvää. Tunteet ovat väylä itsensä todelliseen tuntemiseen. Itseltään pitää uskaltaa kysyä kiperiä kysymyksiä. Mistä oikeasti unelmoin? Mitä oikeasti haluaisin tehdä? Kysymyksiin on vaikea vastata kaiken työpaikalla esittämisen lomassa. Itselleen on helppo valehdella. Vaikka töissä pärjäisikin jotenkuten, se ei tarkoita sitä, että ihminen olisi kutsumustyössään. Työnantaja ei tietenkään halua, että työntekijä alkaa miettiä, mitä oikeasti haluaa elämältä. Ihmisen ei kuulu havahtua ja lakata tekemästä voittoa jollekulle toiselle. Työpaikassa pääsee osalliseksi tylsiä ja tyhjänpäiväisiä keskusteluja tulostimen luona. Moni yksinkertaisesti haluaa elämältään enemmän. Syvällisempiä keskusteluja, syvällisempiä kohtaamisia. Niitä saa, kun alkaa toteuttaa todellista intohimoaan.

3. Et joudu syömään kiireessä. Monen ruokatauko on puolen tunnin tai tunnin mittainen, jolloin on pakko syödä nopeasti. Syöminen ei silloin ole nautinnollista. Kun ei ole kiinni työpaikassa, ihmisellä on aikaa ja myös jaksamista kokata itselleen juuri sellaista ruokaa kuin hän haluaa ja nauttia siitä kaikessa rauhassa.

raskas työtaakka

4. Elämä on rikkaampaa silloin kun työnteko on elämäntapa eikä ihminen ole riippuvainen työpaikasta. Jos puhutaan pelkästä rahasta, ihminen voi myös tienata enemmän itsenäisesti kuin työpaikassa (rahaa ei tällöin tule pelkiltä työtunneilta, vaan vuorokauden ympäri esim. verkkokauppaa pyörittämällä), mutta ensisijaisesti työnteko elämäntapana rikastuttaa elämää muutoin. Kun saa tehdä omaa unelmatyötään, ihminen voi erinomaisesti. Saadakseen ylennyksen työpaikassa ihminen joutuu esittämään yli-innostunutta, jännittämään, todistelemaan, teeskentelemään. Sellainen vie valtavasti energiaa. Ihminen ansaitsee enemmän. Kun mietitään, miten tehdä rahaa, vastaus kuuluu: Älä välitä rahasta, älä anna sille paljon arvoa. Raha on illuusio.

5. Voit lakata tekemästä muita rikkaiksi. Rikkaat ihmiset eivät tee töitä, vaan valvovat muita. Monet meistä auttavat jotakuta toista rakentamaan hänen unelmaansa.

6. Voit tehdä todellista kutsumustyötäsi. Kysy itseltäsi, teetkö sitä, mihin suhtaudut intohimoisesti. Kun ihminen on väärässä ympäristössä ja väärissä töissä, tuottavuus laskee. Kun ihminen puolestaan on kutsumustyössään, tuottavuus lisääntyy. Se on menestyksen salaisuus.

7. Vältyt stressiltä. Stressiä ei tuo pelkästään ihmiselle sopimaton työpaikka, vaan myös työajat. Ihmisen luonnollinen rytmi on helposti eri kuin työpaikan, jolloin esim. pakolliset aamuherätykset ovat kamalia. Kun ihminen tekee töitä itselleen/kun tekee rakastamaansa työtä, saa luonnollisesti päättää omista työajoistaan, mutta ennen kaikkea silloin tuntee todella olevansa elossa. Kun tekee jotain arvokasta, stressi ja ahdistuneisuus katoavat. Paniikkikohtauksista ei ole enää tietoakaan.

8. Voit määrätä tekemisistäsi itse. Otat vastuun itsestäsi ja toimistasi. Ihminen ei enää ole uhri, vaan muokkaa itse todellisuutensa. Ihmisellä on vapaus lähteä matkalle tai pitää taukoa työstä.

Lähteet:

***

Kuulostaako mahdolliselta? Pohditko tällaisia asioita koskaan? Ja tietysti se tärkein kysymys: Pidätkö aidosti työstäsi?

15 ajatusta artikkelista “8 syytä olla hankkimatta työpaikkaa

  1. AnotherStory (@AnotherTaru)

    Bravo, mä taputan sulle! Hieno kirjoitus :) Vastaus kysymykseesi on, että en. Aidosti, en. Olen kuitenkin oppinut, että työnteolla maksetaan laskut eikä työn tarvitse olla mun elämän tarkoitus. Löydän sen tarkoituksen työn ulkopuolelta. Olisi silti ihan mahtava joskus tehdä työtä, jolla on oikeasti merkitys ja jota itse rakastaa. Mikä se työ olisi? En tiedä… Käythän lukemassa lisää –> http://blog.anotherstory.fi/mita-tyo-on-minulle/ Kiva blogi, oon lueskellu jo pidemmän aikaa! :) Kivaa syksyä!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos kannustuksesta ja muutenkin hyvästä kommentista, Taru! <3 Mukava tietää, että olet lukenut blogiani jo pitempään. :)

      Pidin tekstistäsi työn merkityksestä, siinä oli paljon asiaa. Minäkin olen tullut työelämässä selkäänpuukotetuksi. :( Tuo on kyllä niin totta, että tämän päivän työpaikat helposti ottavat paljon enemmän kuin antavat. Monet työpaikat eivät mielestäni pyrikään antamaan työntekijälle juuri mitään, vaan kumpikin osapuoli tietää jo alussa, että työsuhde on aidosti voitollinen vain työnantajalle.

      Onneksi sinulla on hyvä asenne työpaikkojen suhteen ja saat elämälle tarkoitusta työn ulkopuolelta. :) Tuokin on muuten ihan totta, että kaikki eivät suinkaan tiedä, mitä haluaisivat tehdä, jos se ei olisi rahasta kiinni. Jos kuitenkin joskus havahtuu omaan unelmaansa, onneksi ei ole koskaan liian myöhäistä alkaa tehdä asian suhteen jotain. :)

      Hurjan kivaa syksyä sinullekin!

      Tykkää

      Vastaa
  2. Linda

    Ihania ajatuksia! Tällaisista tulee niin hyvä mieli. =D
    Joka kerta kun olen miettinyt tällaisia asioita ääneen, saan kuulla tyhmiä juttuja varsinkin isovanhemmilta. Tuntuu, ettei vanhemmat ihmiset ymmärrä näitä juttuja yhtään. Heti luullaan laiskaksi ja töitä pelkääväksi. Ennen vaan mentiin töihin ja vaihdettiin työpaikkaa monta kertaa vuodessa mielenkiintoisempien töiden ja paremman palkan perässä. Nykyään ei pääse töihin edes koulutuksella ja kokemuksella. Että ärsyttää ne tietyt keskustelut! Mummon ja vaarin kanssa juttelu on niiiiiiin rasittavaa, koska he eivät kuule eikä varsinkaan kuuntele! Selitän aina samoja juttuja siitä kuinka nykyaikaa ei voi verrata 70-lukuun työpaikkojen kohdalla mutta he eivät todella tajua siitä mitään. Eikä heitä kiinnostakaan tajuta, koska jankkaavat aina samaa eikä siltä pälätykseltä saa suunvuoroa!! Kun lopuksi on minun puheenvuoro, he eivät jaksa keskittyä. Omasta tahdosta en puhuisi heidän kanssa tällaisista asioista koskaan, koska se on aina virhe, mutta aika usein he itse alkavat ihmetellä miksi saan vain muutaman kuukauden mittaisia työsopimuksia. Tässä vaiheessa jorinaani on varmaan käynyt selväksi miksi kirjoituksestasi tulee niin hyvälle tuulelle!! Joskus vielä otan ja repäisen kunnolla ja alan sukellusoppaaksi, koska HALUAN. En enää keksi tekosyitä sille miksi työpaikassa ja lyhyissä määräaikaisuuksissa olisi pakko kärsiä. No more! :—)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Onpa kiva kuulla, että tekstini pystyy ilahduttamaan. :)

      Et uskokaan, miten tutulta tuo kertomuksesi kuulostaa! Olen käynyt täysin vastaavanlaisia keskusteluja suvun vanhimpien (ja jopa joidenkin nuorempien) kanssa. Veikkaan, että nuo keskustelut (mikäli niitä keskusteluiksi voi sanoa) ovat niin tavallisia, että harva säästyy niiltä. Vanhemmilla ja isovanhemmilla tuntuu aina olevan suunnitelmia (lasten)lastensa varalle, ja koko käsite ”itsensä toteuttaminen” tuntuu heistä ilmeisesti joltain keinotekoiselta nykyajan trendiltä. Pystyn samaistumaan turhautumiseesi sataprosenttisesti. Minäkin olen oppinut tuon, että en kerro heille kirkassilmäisenä unelmistani, koska ne ”keskustelut” päättyvät yleensä lannistavasti. Jokin siinä vain on, että vanhempi sukupolvi ei tavallisesti ymmärrä tällaisia asioita. Ja tuo kiinnostuksen puute on niin totta myös meillä! Miksi sukulaiset edes kysyvät mitään työstä ja ihmisen toiveista, kun heitä ei kiinnosta kuunnella vastausta?

      Sukellusoppaana toimiminen kuulostaa jännältä ja juuri sellaiselta ammatilta, joka on helposti kutsumustyötä. :) Paljon tsemppiä unelmasi tavoitteluun! Kiitos muutenkin kommentistasi; on hyvin lohdullista kuulla, että myös muilla on aivan samanlaisia kokemuksia näiden asioiden suhteen kuin itsellä. :)

      Tykkää

      Vastaa
  3. Sini

    Moi,
    Pitempiaikainen lukija ja ensikertaa kommentoiva ilmoittautuu. Sulla on paljon hyviä postauksia ;)
    Tämä teksti vetosi muhun, koska tiedän tasan tarkkaan että haluisin maalata ja opiskelen taidealaa, mutta työtilanne on varmana huono ja meitä on neuvottu opintojen alusta asti yrittäjyyteen, jonkatyyppiseen myös sun kirjoitus mun mielestä viittaa. Meen aina ihan jumiin, kun pitäis miettiä yrityksen perustamista. Kaikki luovuus ja tekemisen ilo ja meininki häviää, kun mietin kuka ostais maalaustaidepalveluja. Koulussa annetuista vinkeistä ei oo ainakaan mulle ollut mitään apua. Olis se vaan niin upeaa saada tehdä jotain, jonka tekemisestä on nauttinu koko elämän ajan. Mä maalaan joka päivä, mutta en tiedä miten siitä vois saada rahaa. En mä halua enkä tartte paljon rahaa, mutta jonkun verran on pakko saada. Toivon että en olis niin käsi mun intohimon ja työelämän yhdistämisessä. Muutosta odotellessa…

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      On aina kiva kuulla teistä pidempään lukeneista, jotka ette ole aiemmin kommentoineet. :)

      Yrittäjyys on tosiaan yksi vaihtoehto olla vapaa työpaikasta ja tehdä silti (paljon) töitä ja saada työnteosta rahaa. Uskon, että fiiliksesi ovat tosi yleisiä; kun oma ala on jokin, mille ei ole helppo työllistyä, opettajat ja ohjaajat tuovat yrittäjyyden esiin jo varhaisessa vaiheessa. Olen ihan samaa mieltä tuostakin, että kun yrittäjyyden ja oman alan yhdistämistä pitää miettiä ns. väkisin, mieleen ei tule mitään toimivaa, vaan koko yrittäjyys alkaa vaikuttaa mahdottomalta ja itselle sopimattomalta. En itsekään tiedä, millaisen yrityksen voisin perustaa esim. kielipalveluiden ympärille, mutta uskon, että ajattelu kirkastuu ja uusia ideoita alkaa syntyä, kun yrittämistä lakkaa miettimästä pakollisena vaihtoehtona. Muitakin mahdollisuuksia voi nimittäin olla, ja kun aidosti luopuu (pakko)yrittämisestä, joskus tulevaisuudessa yrityksen perustaminen voi tuntua luonnolliselta ja hyvältä, koska asioita on saanut pohtia rauhassa eivätkä ne tule muiden tuputtamana.

      Toivottavasti pystyt nauttimaan maalaamisesta ja jättämään yritystoiminnasta huolehtimisen taka-alalle. :) Kun jotain asiaa miettii paljon vain pakosta, siitä tosiaan katoaa kaikki voima, niin kuin itsekin tuumit. Yrittäjyys voi alkaa näyttäytyä ihan eri valossa, kun tiedät, että se on vain yksi mahdollisuus ja että koko maailma on avoinna. Tiedä vaikka maalaisit joskus jotain seinää esim. New Yorkissa, ja osa saaduista tuloista menisi syöpätutkimukseen tai johonkin, mikä sinulle on tärkeää. :) Älä anna minkään rajoittaa sinua!

      Tykkää

      Vastaa
  4. Paula

    Pidän työstäni, mutta jos mietin asiaa uudelleen tämän kirjoituksen pohjalta, työ on enemmän vain ok. Noin voimakas intohimon seuraaminen ei ole mahdollista nykyisessä työpaikassani, vaikka tykkään työstäni. Minusta kivaankin työhön liittyy melkein joka päivä ei-kivoja vaiheita, joita ei voi jättää tekemättä. Mikään asia elämässä ei voi olla pelkästään yhtä unelmaa ja aina hauskaa. Toivoisin silti, että saisin päättää useammista asioista itsenäisesti työssäni, koska tällä hetkellä tuntuu, että joudun kierrättämään laatimiani suunnitelmia ja raportteja kymmenillä ihmisillä, ennen kuin mitään laitetaan käytäntöön. Itsenäisenä toimijana työelämä tuntuisi varmasti toisenlaiselta. Osaan silti arvostaa sitä, että minulla sentään on työpaikka, kun niin monet muut ovat ilman.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos hyvästä kommentista. :) Moni varmasti samaistuu kokemuksiisi, sillä noinhan se on (vaikka ei olisi työpaikassa, vaan olisi itsenäinen yrittäjä), että kaikki työvaiheet eivät voi olla kivoja. Mutta moni ei ehkä niin luulekaan, koska yrittäminen voi varsinkin alussa olla epävarmaa ja tyhjän päälle heittäytymistä. On paljon helpompaa olla valmiissa työpaikassa, jossa toimenkuva on selvä. Vaikka ihminen kokisi, ettei ole omassa elementissään työpaikassaan, sen tuoma näennäinen turva ja tasainen rahavirta pitävät monet aloillaan. Juuri siksi esim. työttömyys tai työn vähyys voivat olla lahjoja ihmiselle; ihmisen ei silloin tarvitse uskaltaa pyytää lopputiliä itse, vaan muu maailma patistaa häntä keksimään jotain muuta. Se jokin muu on herkästi lähempänä ihmisen todellisia unelmia kuin valtaosa valmiista työpaikoista.

      Tykkää

      Vastaa
  5. annastiina

    Miten ratkaiset ongelman, että jos satut olemaan pitkäikäinen, kuitenkin liian raihnainen yrittäjäksi tms., asut kalliissa vuokra-asunnossa, ilman säästöjä, muhkeaa perintöä tai lottopottia, niin miten selviät vanhuuden päivistä?

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Oho, tuo asetelma on jo niin paha, että yrittäjyys ei liene vaihtoehto ollenkaan! Jos pitkäikäinen tarkoittaisi esim. vähintään yli 60-vuotiasta ihmistä, työura alkaa muutenkin olla lopuillaan. Jos ihminen vielä siinä iässä asuu vuokralla eikä hänellä ole säästöjä, elämä on luultavasti kolhinut häntä pahasti. (Itse olen 30-vuotias pienituloinen, ja minulla on silti säästöjä ja asun ostamassani omistusasunnossa.) Kun hän vieläpä on raihnainen, veikkaan, että hän saisi erilaisia (toimeentulo)tukia valtiolta/kunnalta. Jos hänellä yhä olisi sellaisia unelmia, joita hänen kuntonsa kestäisi toteuttaa, ohjaisin hänet esim. vapaaehtoistyöhön. Se voisi olla vaikkapa vanhusten auttamista, neulomista, roskien keräämistä metsistä tai mitä vain kotona puuhastelua. Tässä nähdään, että jopa tästä asetelmasta ihminen voi nousta ja tehdä sitä, mikä tekee onnelliseksi! :)

      Tykkää

      Vastaa
      1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Tuli noista vanhuuden päivistä vielä se mieleen, että hän toki saisi normaalisti eläkettä, jos on ollut jo kymmeniä vuosia työelämässä. Jos hän puolestaan ei ole ollut työelämässä, hän on taatusti saanut tukia ennenkin ja tulee saamaan jatkossakin. Ne eivät onneksi ole este pienimuotoiselle vapaaehtoistyölle, jos hänellä riittäisi sellaiseen voimia ja kiinnostusta.

        Tykkää

  6. annastiina

    Et taida aina ollut pienituloinen, jos/kun sinulla on tuossa iässä omistusasunto (Helsingissä?) ja vielä säästöjäkin tai sitten olet rahankäytön mestari!

    Vastauksesi oli muuten aika tyhjentävä.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Helsingissä kyllä, ja olen aina ollut pienituloinen. :) Joskus palkka oli aika hyväkin, mutta töitä oli sen verran vähän, ettei rahaa kertynyt paljonkaan. Ehkä tuo rahankäytön mestari osuu lähimmäksi, vaikka en mestariksi itseäni kutsukaan. :) Mutta kyllä, minun on aina ollut helppo säästää eikä raha koskaan polttele taskuissa niin, että olisi pakko lähteä törsäämään.

      Tykkää

      Vastaa
  7. emma

    No niin, onhan se kommentoitava tämäkin.

    Olen siinä onnellisessa tilanteessa, että teen sitä työtä, josta jo opiskeluaikana haaveilin. Tie havittelemaani rooliin oli kohtuullisen pitkä. Tein ensin duunarihommaa opiskelujen ohessa 7-8 vuotta, jonka jälkeen pääsin toivomalleni osastolle ensin vähän harjoittelemaan ja muutaman vuoden päästä rooliin, jossa nyt olen ja jota voin mieluusti tehdä vielä seuraavat 30 vuotta ennen eläkettä, ei ahdista yhtään, päinvastoin, olen onnellinen ja tyytyväinen suoritukseeni. Työni on mielekästä ja joustavaa, palkkani on hyvä ja voin mahdollistaa hyvän elämän perheelleni ja lapsilleni, ei meiltä mitään puutu. Rahan kanssa olen tarkka ja teen järkeviä sijoituksia, kilpailutan kaiken ja saan nautintoa säästetyistä euroista. Olen siinä mielessä poikkeava parempituloinen, että harrastan paljon kierrätystä, ostan monia asioita käytettyinä ja myyn myös vanhaa tavaraa eteenpäin. Lisäksi käytän ainoastaan kunnallisia terveyspalveluita, en lainkaan yksityistä, en myöskään lapsilleni. Näkemykseni on aina ollut hankkia sellainen työpaikka, jossa viihdyn, ja työ, josta nautin. Lisäksi sellainen työ, josta saa palkkaa, jolla pärjää. Voi asua siellä missä haluaa, eikä tarvitse miettiä, paljonko joku maksaa.

    Vihdoin asiaan. Nautin Suomesta ja sivistysvaltiosta ja yhteiskunnasta, jossa meillä on paljon hyvää. Maksamme verorahoja, jotta mahdollistamme nämä palvelut, itseä lähellä tällä hetkellä mm. kunnallinen päivähoito, koulu, iltapäiväkerhot, terveyskeskukset. Siksi minua kylmää, kun kirjoitat kommentin; ”Jos hän puolestaan ei ole ollut työelämässä, hän on taatusti saanut tukia ennenkin ja tulee saamaan jatkossakin.” Kysymykseni sinulle on, miten näet ns. vapaamatkustajat, jotka nostelevat tukia ja elävät elämäänsä haluamallaan tavalla, ei ole tarkoitustakaan mennä koskaan töihin, vaan nautiskella vain niistä työttömän tuista, joita saatavilla on ja maksattaa elämänsä muilla, pyöriä sossun luukulla ja nauttia stressittömistä lounaista?

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiva, että jaoit oman kokemuksesi. :) Sinulla on selvästi ollut miellyttävä, nousujohteinen ura. Mukavaa, että myös kierrätät ja ostat käytettyä, vaikka sinun ei rahan puolesta niin tarvitsisi tehdä. Minäkin olin lähes seitsemän vuotta duunarina kivassa firmassa, mutta koska ala oli väärä, minkäänlaisia etenemismahdollisuuksia ei ollut. Ja vaikka samaan aikaan olin myös oman alan töissä, niissä oli melkein vielä vähemmän etenemismahdollisuuksia! Jos ajatellaan vain työllisyyttä, niin on monia aloja, joille ei kannattaisi oikeastaan koskaan kouluttaa ketään (mm. taide- ja kulttuurialat). Se olisi kuitenkin moninaisuuden ja kulttuurin köyhtymistä eikä siten haluttua sekään.

      Tuo vastaukseni annastiinan kysymykseen on mielestäni realistinen, sillä tulkitsin esimerkin (kuvitteellisen) henkilön aika selväksi sosiaalitapaukseksi. Hän ei raihnaisuudessaan selvästikään ole täysin työkykyinen, ja jos hänen elämäntilanteensa on tuossa iässä noin huono, hänen on täytynyt kärsiä erilaisista ongelmista jo vuosikymmeniä. Pidin esimerkkiä jo vastaushetkellä hyvin äärimmäisenä, eli se ei kuvasta hyvin keskiverto”pitkäikäistä”, eikä ole siksi sovellettavissa moneenkaan muuhun ihmiseen.

      Tästä päästäänkin hyvin ns. vapaamatkustajiin, jotka niin monien mielestä elävät suurin piirtein luksuselämää saamillaan tuilla eivätkä koskaan laita tikkua ristiin minkään eteen. Uutisten mukaan asia on pikemminkin niin, että moni tukiin oikeutettu ei nosta tukia. Lue esim. http://yle.fi/uutiset/monet_huono-osaiset_eivat_osaa_tai_jaksa_hakea_toimeentulotukea/5052023 ja http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/yle-sosiaalietuuksien-alikaytto-on-ongelma-tyypillisesti-tukea-ei-hae-yksinainen-vanhus/712474/.

      Itse huomasin aikoinani sen, että vajaan 300 euron opintotuki on kovin eri suuruinen summa kuin esim. 5 000 euron palkka kuukausittain. Sanoisin lyhyesti, että suurinkin tuki on niin pieni, että sillä ei suinkaan ”eletä elämää haluamallaan tavalla”, koska sellaiseen ei yksinkertaisesti ole varaa. Miten esim. 500 euron tuella voisi koskaan lähteä pienellekään matkalle, kun se raha hädin tuskin riittää vuokraan Helsingissä? Ei niillä rahoilla ostella lounaita, kun eivät ne riitä edes kaupasta ostettavaan ruokaan. On joko pakko olla omia säästöjä, kerjätä, mennä ruokajonoon, nukkua ulkosalla tai päästä esim. vanhempien tai kavereiden luo asumaan. Oma veikkaukseni on, että kuvaamasi laisia vapaamatkustajia ei ole olemassa työttömien ja/tai köyhien keskuudessa yksinkertaisesti siksi, että se on puhdas mahdottomuus. Mielestäni tuollaisen elämäntyylin mahdollistaa vain riittävän suuret rikkaudet, jolloin ihmisen ei tarvitse tehdä töitä. Jos puolestaan omaa sellaiset rikkaudet, tukia on vaikea saada (olen kuullut, että varsinkin sosiaalipuolella ihmisen kotiin tullaan käymään ja tehdään kunnollinen kartoitus hänen tilanteestaan). Aidosti rikas ihminen ei ehkä muutenkaan piittaa muutaman satasen korvauksista, ja on kyllä todella moraaliton, jos kehtaa hakea tukia. Juuri tällaisten tapausten soisi jäävän kiinni, mutta niitä taitaa koko maan tasolla olla aika vähän.

      Voisin arvella, että hyvin monia lohduttaa tieto siitä, että verorahoilla ei kustanneta hienoa elämää yhdellekään pummille. Kyse on selviytymisestä, siitä, että saa edes sen verran rahaa, ettei syödäkseen ole pakko ryöstää jotakuta ja ajautua pakon sanelemana rikoksen tielle.

      Yleisesti sanoisin tästä postauksesta vielä sen, että siinähän ei sanallakaan kehoteta ketään lorvimaan ja laiskottelemaan, vaan päinvastoin sanotaan, että ihmisen tulee tehdä töitä (ja hän haluaa tehdä töitä, koska elämä ilman työtä käy erittäin nopeasti tylsäksi), mutta hänen kannattaa rohkeasti lähteä toteuttamaan itseään, jos on jumissa ikävässä työpaikassa, jossa elämä valuu hukkaan. Jos on jo valmiiksi työtön, voi heti alkaa kehitellä ideoita ja alkaa toteuttaa niitä, mutta melkein pahempi tilanne on niillä, joilla on esim. hyväpalkkainen ja vakituinen työ, mutta jotka ovat onnettomia työpaikassaan. Vaatii todella paljon uskallusta jättää sellainen työ ja astua tyhjän päälle. Kuitenkin se olisi kenties ainut tapa päästä tekemään jotain muuta, josta aidosti pitää.

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s