Blogiuupumus ja -masennus

Olin alun perin ajatellut kirjoittavani tänään joko helppotekoisista mantelikekseistä tai paksusuolen tähystyksestä. Keksireseptiä varten minulla oli jo kuvat otettuna ja ohje kirjoitettuna. Ja toista aihetta varten tähystys läpikäytynä. Mutta mietin kummankin aiheen, tai minkä vain aiheen kohdalla, miksi kirjoittaisin siitä. Miksi se kannattaisi?

Viime aikoina blogin kirjoittaminen on ottanut paljon enemmän kuin antanut. Ainahan se on ollut osittain niin, koska olen hidas kirjoittaja, monet juttuni ovat pitkiä ja kirjoitan usein aiheista, jotka vaativat perehtymistä ja tutkimista varsinaisen kirjoitustyön lisäksi. Silloin en voi vain antaa näppäimistön laulaa, vaan jokainen virke ja kappale on kovan työn takana. Minua ei kuitenkaan ole haitannut työläät kirjoitukset, koska olen ollut anteliaalla päällä; olen tiennyt, että en saisi jutuistani mainetta tai mammonaa, enkä ole niitä niin halunnutkaan, vaan olen halunnut luoda ja nimenomaan antaa. Yksi kuuluisimpia ja vavahduttavimpia elämänohjeita kuuluu: Sen sijaan, että kysyisit ”Miten MINÄ voin hyötyä tästä”, kysy ”Kuinka voin auttaa”. Tämän ohjeen mukaan olen toiminut bloggaajana, sillä hyvyytensä ja ihanuutensa lisäksi tuolla ohjeella on kauaskantoiset seuraukset. Ihminen ei vain yksinkertaisesti voi olla loputtoman ahne ja tavoitella häikäilemättä omaa etuaan ajattelematta koskaan muita. Muut ihmiset ja elämä vastaavat sellaiseen lähtemällä pois.

Auttaminen ja antaminen ovat kuitenkin käyneet raskaiksi, koska omasta bloggaamisestani puuttuu kaikki realismi ja tasapaino. Bloggaaminen on alusta asti ollut minulle vakavaa puuhaa, työtä. Se ei ole koskaan ollut minulle harrastus tai jotain kivaa, jota teen silloin kun huvittaa. En edes olisi saanut useita jo kirjoittamiani juttuja koskaan valmiiksi, ellen olisi suunnitellut ja toteuttanut niitä määrätietoisesti itse keksimäni deadline mielessä. Jo talvisella blogikurssilla mieleeni iskostui käsite ”tavoitteellinen bloggaaminen”. Se, että olen kielialan ihminen, on vain lisännyt itseeni kohdistamiani vaatimuksia. En kerta kaikkiaan osaisi jättää kirjoituksiani hiomattomiksi ja puolitiehen. Niiden muokkailuun ja jäsentämiseen menee aina tolkuttomasti aikaa.

Luin joskus jostain, että hyvän blogikirjoituksen kirjoittaminen ja koko asian jättäminen siihen on kuin järjestäisi hienot juhlat, mutta ei lähettäisi kutsuja kenellekään. Vaikka juhlat olisivat kuinka upeat tahansa, sillä ei ole mitään väliä, koska kukaan ei tiedä koko juhlista. Samoin on blogitekstien kanssa. Kirjoittaja ei pysty yksinään levittämään kirjoitustaan, vaan sen tekevät lukijat tykkäämällä ja jakamalla tekstiä. Näin siis on ihannemaailmassa ja suosituissa blogeissa, ei minun blogissani.

surullinen koiranpentu

Tämänhetkisiä fiiliksiäni kuvaa parhaiten tämä lainaus:

Nobody has enough self-discipline to work in a vacuum forever. Without feedback or evidence of progress, you’ll eventually run out of energy, get distracted, or even quit altogether. (Lähde: BBT)

Saan työnteosta kylläkin aina tunteen, että olen tehnyt töitä. Kun julkaisen minkä vain kirjoituksen, se tuntuu samalta kuin oman käännöksen näkeminen tv-ruudun alalaidassa. Parhaimmillaan blogikirjoitukseni saavat kohtuullisen paljonkin lukijoita, ja toisinaan myös kommentteja tulee pienessä rykelmässä. Oikeastaan koko bloggaajan urani on ollut nousujohteinen, ja varsinkin viime aikoina kävijöitä on ollut selvästi aiempaa enemmän. Tämän tiedon valossa voikin tuntua ihmeelliseltä, että olen uupunut bloggaamiseen juuri nyt. Mutta kun vastaan tuli tuo yllä oleva kuvaus, tajusin todellakin työskenteleväni suuren osan ajasta vakuumissa. Jaksaako ihminen tehdä töitä tyhjiössä ikuisesti?

Itse en taida siihen pystyä.

Mies oli töissä koko viime viikonlopun. Hän teki töitä yhteensä 16 tuntia. Minä käytin blogikirjoituksiin ja kuvien käsittelyyn 12 tuntia samana viikonloppuna. Mies palasi töistä monta sataa euroa rikkaampana ja sai seurustella työkavereidensa kanssa ja tuntea kuuluvansa työyhteisöön. Minä sain omasta työstäni luonnollisesti nolla euroa kuin myös nolla kommenttia (joista viimeisin ei tietenkään auta luomaan yhteisöllisyyden tunnetta). Näinhän asia on valtaosalle bloggaajista, mutta usein juuri nämä bloggaajat sanovatkin, että he kirjoittavat omaksi ilokseen ja että bloggaus on heidän harrastuksensa, johon käytetään ehkä maksimissaan kolme tuntia viikossa. Osaisinpa itse ajatella ja toimia samoin. Tosin blogini olisi silloin aivan toisenlainen ja -näköinen, ja informaatiota olisi ehkä kymmenesosa nykyisestä.

Mikäli pystyn tällä postauksella tavoittamaan ketään keskustelunhaluista, niin onko sinulla koskaan samanlaisia turhautumisen tunteita bloggaamista/muuta työtä kohtaan? Entä osaatko lukijana neuvoa minua mitenkään?

18 ajatusta artikkelista “Blogiuupumus ja -masennus

  1. miina

    Älä missään nimessä ainakaan lopeta kirjoittamista! Mielestäni käsittelet aiheitasi syvällisesti ja perinpohjaisesti, mikä tietenkin syö omia voimavarojasi, mutta joka samalla antaa lukijalle kokonaisvaltaisen lukuelämyksen, jota varmasti useimmat lukijat arvostavat.

    Minusta aiheesi ovat sopivasti monipuolisia ja kiinnostavia. Ehkä voisit välillä pitää ”vapaapäivän”, vaikka se ei ehkä ole helppoa kun juttujen aiheet ja sisällöt vilistävät päässä. Rentoutusharjoitukset auttanevat? Ei kai ole pakko julkaista kirjoituksia ihan niin tiheään kuin olet tehnyt?

    Itse olen ansiostasi siirtynyt vegaaniksi ja ollut tyytyväinen valintaani, vaikka ulkona kahvitellessa ja syödessä onkin omat haasteensa. Pidän erityisesti ruoka- ja leivontaohjeistasi. Luen tietenkin kaikki muutkin juttusi. Tottakai jokaiselle tulee välillä uskon puute johonkin elämäänsä vaikuttavaan asiaan, mutta yleensä se tunne häviää jonkin ajan kuluttua, ainakin jos muistaa mitkä asiat omassa elämässä ovat hyvin. Tsemppiä ja jatka kirjoittamista siihen vauhtiin, mikä itsestäsi tuntuu hyvältä!:)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos palautteesta ja tsemppauksesta, miina! Lohduttavaa kuulla, että tapani kirjoittaa vetoaa joihinkin ihmisiin. :) Ja on tietysti tosi mahtavaa, että tekstini ovat pystyneet ”käännyttämään” sinut vegaaniksi!

      Nuo vapaapäivät varmasti tepsisivät, jos osaisin paremmin pitää sellaisia. Täytyy tosissaan alkaa harjoitella niiden pitämistä, koska eihän tästä muuten tule mitään. Toki on parempi kirjoittaa harvemmin kuin olla kirjoittamatta ollenkaan. Uskon muutenkin, että kaipaisin kirjoittamista hyvinkin pian, jos lopettaisin sen kokonaan tuosta vain. Asian täytyy olla juuri noin kuin tuumit, eli toisinaan vain iskee epäusko ja toivottomuus, kun on puurtanut yksinään liian kauan. Ajan kanssa olo varmasti helpottaa. :)

      Kiitos vielä hyvistä neuvoistasi ja blogia elävöittävistä kommenteistasi! <3 Tuskin olisin jaksanut tännekään asti ilman niitä. :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. Veera

    Voi rakas lempibloggaajani!
    Itse en bloggaa, mutta ymmärrän tunteesi silti. Ilman vastavuoroisuutta on vaikeaa tuntea tavoittavansa ketään, vaikka tilastoissa näkyisikin kävijämäärien nousu.. :-) Vaikka suhteellisen harvoin kommentoinkin, luen tekstisi aina! Vaihtelevat aiheet, paneutuminen, oikeinkielisyys ja positiivinen ote ovat blogisi ehdottomia vahvuuksia, joista nautin kovasti. Ehkä blogisi muokkaaminen kevyempään suuntaan keventäisi myös oloasi? Tai postaustahdin väljentäminen?

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos ihanista sanoistasi, Veera! Olet aina yhtä kultainen, ja jokaisella blogilla pitäisi olla sinun kaltainen lukija ja kommentoija. ❤ Vaikka en tunne sinua, olen kirjoittanut joitakin postauksia ajatellen, että ”Ainakin Veera ehkä tykkää tästä jutusta”, ja se on riittänyt motivoimaan minua. :)

      Postaustahdin väljentäminen on hyvä idea, ja miinakin ehdotti samaa. Harkitsen sitä vakavissani, koska toki se on parempi vaihtoehto kuin niin täydellinen tympääntyminen, ettei kirjoittamisesta enää tule mitään. Jospa vähän hengähdän, niin kenties saan taas uutta puhtia. :)

      Tykkää

      Vastaa
      1. Veera

        Oi, ole hyvä. Ihanaa, jos olen onnistunut tekemään bloggaamisesta miellyttävämmän tuntuista. Ja vastaavasti: kiitos kauniista sanoistasi. En missään nimessä haluaisi, että lopettaisit bloggaamisen kokonaan. Rehellisesti aiiiina, kun olen tietokoneen ääressä, käyn kurkkaamassa, onko blogissasi jotain uutta. Ja vaikka en aina kommentoikaan, useimmiten luen kommenttialueen läpi, sillä siellä postauksen aihe jatkuu ja rönsyilee!
        Tauottaminen ja vapaat päivät varmasti (toivottavasti) auttavat. <3 Mietin, että ehkä myös syksyn tuoma pimeys ja koleus vaikuttavat tuntemuksiisi.. Vai onko se asia erikseen?
        Minun täytyy paljastaa, että joskus kaupassa kauramaitoa hakiessani ja vegaanisia jäätelöitä metsästäessäni kurkin, minkä näköisiä ihmisiä on samalla asialla, ja mietin: "Voisiko tuo olla…?" Sinä siis! :-D

        Tykkää

      2. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Olet hyvinkin tehnyt bloggaamisestani miellyttävämpää. :) Edellisessä kommentissa mainitsemallasi vastavuoroisuudella on todella suuri merkitys, ja tiedän hyvin monen bloggaajan kaipaavan sitä (kommentteja kun on usein vaikea saada, eikä silloin koskaan synny keskustelua). On aivan upeaa, jos/kun blogin lukijoissa on yksi tai kaksi vakikommentoijaa, joiden sanat lohduttavat valtavasti vaikean hetken tullen. Olen niin kiitollinen ja liikuttunut. Tuntuu uskomattomalta, että blogini ja bloggaamiseni voi saada näin suloista kannustusta. <3

        Syksy on sujunut muuten mukavasti säidenkin puolesta, mutta ehkä tietynlainen väsymys lisääntyy, mitä pimeämmäksi päivät muuttuvat.

        Olipa ihana tuo sinun paljastuksesi! Olisi kyllä hurjan hauskaa tavata kauramaitohyllyn luona ja kulkea siitä yhdessä vegaanisten jäätelöiden kohdalle. :D

        Tykkää

  3. Kia

    Heipsan! Täältä yksi kommentti vakilukijaltasi.

    Kommentoitko itse lukemiasi blogeja säännöllisesti? Ne ovat yksi kanava löytää lisää tietyn aihepiirin lukijoita = todennäköisesti enemmän kommentteja. Tekstiä voi aina myös muokata vuorovaikutteisemmaksi lisäämällä sen loppuun esimerkiksi kysymyksiä. Minä tosin inhoan joidenkin bloggaajien tapaa heittää jokin irrelevantti irtonainen kysymys jokaisen postauksen perään, olematta edes aktiivinen kommenttiboksin keskustelussa.

    Mutta, jos minulta kysytään, blogisi on juuri hyvä näin! Olen sekasyöjä, mutta etenkin tärkkelys- ja ylipäätään ruoka-/hyvinvointijuttujasi rakastan lukea! <3

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Moi, Kia! Mahtavaa, että olet pysynyt lukijana ja että tulit pitkästä aikaa kommentoimaan!

      Kyllä, kommentoin säännöllisesti lukemiani blogeja. Nykyään on kuitenkin tavallista, että koska blogeja ja muuta nettimateriaalia on niin paljon, kommentointi on paljon vähäisempää kuin blogien alkuaikoina. Tiedän joitakin blogeja, joilla on Facebookissa yli 1500 seuraajaa, ja silti lähes aina nolla kommenttia blogijuttujen yhteydessä. Puhumattakaan blogeista, joilla ei ole moniakaan lukijoita; silloin kommenteista voi vain unelmoida. Kysymykset blogikirjoituksen lopussa tosiaan joskus toimivat, ja harrastankin niitä itse, mutta minustakin olisi typerää heittää niitä joka jutun perään. Olen ihan samaa mieltä myös tuosta, että bloggaajan täytyy toki itse osallistua kommenttiboksin keskusteluun. Minulle se on aina ollut miellyttävä itsestäänselvyys, ja olenkin ihmetellyt joidenkin blogien kohdalla, miten kukaan viitsii kommentoida, kun bloggaaja ei vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin eikä osallistu keskusteluun muutenkaan.

      Mukavaa, että pidät blogistani tällaisena. :) Olipa mielenkiintoista saada tietää, että myös sekasyöjä voi tykätä tärkkelysjutuista!

      Tykkää

      Vastaa
  4. Vilpertti

    moi miellekartta! älä nyt vaan lopeta,oon lukenut joitain sun juttujas ja voin sanoa että hyvää kamaa ne on.jos osaa kirjoittaa,niin se on lahja.pidä siitä kiinni!kaunista syksyä ja vointeja!terveisin fanisi täältä kouvolan suunnalta

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi, Vilpertti! Mukava kuulla, että olet lukenut juttujani. Enpä olisi uskonut, että minulla on fani Kouvolassa!

      On kyllä totta, että kykyjään ja lahjojaan täytyisi pitää yllä ja kehittää. Kaunista syksyä ja hyvää vointia myös sinulle! :)

      Tykkää

      Vastaa
  5. emma

    Voi miten surullinen fiilis tuli, kun luin tämän. Se on varmaan juuri noin, ei kissa kiitoksella elä, saati jos ei sitä kiitostakaan oikein konkreettisesti näy. Olet loistava kirjoittaja ja luen blogiasi säännöllisesti. Paneudut asioihin joskus niin syvällisesti, että jo sinun prosessoimasi tiedon ja tekstin ymmärtäminen/läpi kahlaaminen on ajoittain raskasta, vaikka täyttä asiaa! Veera ehdotti blogin muokkaamista kevyempään suuntaan ajatellen, että se keventäisi myös sinun omaa oloasi. Minä olen samoilla linjoilla. Vain sinä itse määrittelet, kuinka laajoja tekstejä ja kuinka usein julkaiset. Muistathan olla itsellesi armollinen! Ihanaa syksyä! Jään odottamaan mantelikeksiohjetta ja tähystysjuttua, josko sittenkin jollain aikavälillä innostut niistä kirjoittamaan! :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos kehuista ja neuvoistasi, emma!

      Onneksi jo nyt jotkin aiheet (esim. reseptit) ovat kevyempiä kuin pitemmät, ”tieteellisemmät” kirjoitukset. Aiheiden keventäminen ja itselleen armollisena oleminen ovat hyviä vinkkejä, joita en useinkaan osaa noudattaa riittävän pitkään/säännöllisesti. Mutta minun on pakko treenata, koska on typerää uuvuttaa itsensä niin, ettei jaksa kirjoittaa enää ollenkaan, kun vastaavasti voisi kirjoittaa harvemmin/kevyemmin. Tiedän, että pitkät ja perinpohjaiset jutut ovat omaa tyyliäni ja sopivat siksi minulle, mutta liika on aina liikaa, ja tasapaino on jaksamisen kannalta tärkeää. Varmasti keksin jotain, koska minulla on näin mahtavia lukijoita ja olen saanut hyviä neuvoja. :)

      Ihanaa ja pirteää syksyä myös sinulle! <3

      Tykkää

      Vastaa
  6. EevaRG

    Itseäni on myös suht uutena bloggaajana askarruttanut tämä kommentti-tyhjiö-fiilis, kitetytit varmasti usean bloggaajan ajatuksenpoikasia tekstiisi. :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Olet taatusti oikeassa, sillä kyllä kommentoimattomuudesta on tullut blogeissa niin tavallista.

      Joku asiasta tietämätön voisi luulla, että kommenttien määrä kertoo automaattisesti myös kävijämääristä, mutta jokainen bloggaaja tietää, että näin ei tietenkään välttämättä ole. Olen muutaman kerran bloggaajan urani aikana saanut toisen henkilön blogin kautta n. 50 – 100 klikkausta/kävijää blogiini yhden päivän aikana. Edes sata uutta kävijää tavallisen kävijämäärän lisäksi ei tuonut kommentin kommenttia (vaikka lukijoita täytyi kiinnostaa aihe, koska he itse tekivät valinnan tulla blogiini)! Valtaosalle lukijoista kommentointi ei kuulu blogikokemukseen ollenkaan, mikä totta kai selittää kommenttien vähyyttä/puutetta. Bloggaajalle se on joka tapauksessa kurjaa. :(

      Tykkää

      Vastaa
  7. Anne

    Löysin vasta tänään blogisi, mutta vaikutti sen verran kiinnostavalta, että piti jäädä selaamaan pidempään. Mukavan monipuolisia ja kiinnostavia aiheita ja lisäksi arvostan myös asiapitoista kirjoitustyyliäsi. Hienoa!

    Toivottavasti intoa siis riittää edelleen. Täällä on ainakin yksi uusi kiinnostunut lukija! :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos Anne ihanasta kommentistasi! ❤ Onpa kiva lukea, että löysit blogini ja vieläpä pidit teksteistä. :) On kunnia saada sinut lukijaksi!

      Ajatukset bloggaamisen suhteen vaihtelevat ja elävät yhä, mutta niin varmasti kuuluukin olla. Olen vihdoin oppinut vähän relaamaan, vaikka sen opetteluun menikin paljon aikaa. Bloggaaminen on opettanut yllättävänkin paljon asioita, jopa sellaisia, joita ei luulisi bloggaamisen kautta oppivan (esim. karuja totuuksia bisnesmaailmasta). Ainakaan tällä hetkellä en näe bloggaamisen lopettamista vaihtoehtona, vaan uskon, että minulla olisi orpo olo ilman kirjoittamista. Toisaalta juuri se tekee tästä jännää, ettei päätä bloggaavansa ikuisesti tai vastaavasti lopettavansa huomenna, vaan antaa kaiken soljua omalla painollaan. :)

      Tykkää

      Vastaa
      1. Anne

        Lämmin kiitos mukavasta vastauksesta! Sen lisäksi, että pidän varsinaisista blogiteksteistäsi, arvostan kovasti sitä, että jaksat vastailla kommentteihin ja ottaa lukijasi niin hyvin huomioon. Näiden kommenttien kautta välittyy ihana asenne lukijoita kohtaan, joka tekee blogin seuraamisesta entistä miellyttävämpää. :)

        Oli myös kiva kuulla ajatuksiasi tähän aiheeseen nyt myöhemmin. Hienoa, että olet oppinut relaamaan ja paljon muutakin siinä sivussa. Mukava myös kuulla, ettei lopettaminen ole suunnitteilla, ja varmasti näin pitkän bloggausuran jälkeen olisikin aika orpo olo ilman tätä. Toivottavasti siis kirjoitusintoa riittää edelleen, ja juuri tuolla asenteella on hyvä jatkaa eteenpäin eli antaa soljua omalla painollaan. :)

        Kiitos siis vielä hienosta blogista – jään ehdottomasti seuraamaan, ja nyt riittää vielä mukavasti vielä vanhoja postauksia luettavaksi. Jään innolla penkomaan tätä blogiarkistoa!

        Tykkää

      2. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Kiitos taas kannustavista sanoistasi! Onpa mukava kuulla, että luet varta vasten blogin vanhempiakin tekstejä. Toivottavasti sieltä löytyy jotain mieleistä. :)

        Minusta on aina tuntunut luontevalta vastata kommentteihin; sen kerran, kun lukija vaivautuu käyttämään kallisarvoista aikaansa blogini kommentoimiseen, on vain reilua, että vastaan. :) Nautin siitä vastavuoroisuudesta ja yhteisöllisyydestä, mitä blogilla pystyy joskus saavuttamaan. Nykypäivänä yhä harvempi kommentoi, joten kaipaamani vastavuoroisuus on harvinaista, mutta samalla sitäkin makeampaa herkkua. :)

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s