Henkisyydellä hoikaksi, osat 4 ja 5: Rakastatko ruokaa aidosti vai onko se pakkomielle?

Tänään käsittelemme neljännen ja viidennen osan Henkisyydellä hoikaksi -postaussarjasta, jonka perustana toimii Marianne Williamsonin kirja A Course in Weight Loss: 21 Spiritual Lessons for Surrendering Your Weight Forever. Pidän tämän kerran aiheesta erityisesti ja uskon sen puhuttelevan monia.

Sarja on ollut tauolla peräti kolme ja puoli kuukautta. Se ei haittaa Williamsoninkaan mukaan, sillä vauhti ei ole tärkeää, vaan se, että kirjaan/kurssiin ja tehtäviin sitoutuisi mahdollisimman syvästi. Muuten kirjan opit helposti unohtuvat, vaikka ne ensin tekisivätkin vaikutuksen. Haluan aina olla mahdollisimman kiinnostunut siitä, mistä kirjoitan, koska silloin tekstit välittyvät parhaiten myös muille. Olen aina kiinnostunut henkisyydestä, mutta ihan kaikki Williamsonin kirjassa ei pysty tavoittamaan minua, koska se on kirjoitettu ensisijaisesti ylipainoisille ja lihaville ihmisille. Itse haen kirjan avulla rakkaudellisempaa suhdetta syömiseen, ja meinaan juuttua tekstiin silloin kun Williamson kertoo esim. siitä, kuinka sairaalloisen lihavien ihmisten syömisongelmat johtuvat useimmiten heille lapsuudessa tehdystä väkivallasta. (Paljon voimia ja toipumista heille.) Koska omaan taustaani ei kuulu mitään sellaista, kirjan vetovoima on juuri silloin vähentynyt kohdallani, ts. olen tuntenut itseni vääräksi kohdeyleisöksi. Onneksi olen kuitenkin aina jossain vaiheessa jatkanut lukemista, sillä usein jo seuraava luku on ollut yleismaailmallisempi ja täyttä asiaa, ja olen voinut nähdä itseni kirjoittamassa siitä blogiin!

hyvänolon paikka

Kaikki rakastavat ruokaa, sehän on selvä. Mutta onko sittenkään? Pakkomielle ei ole koskaan rakkautta. Ylitsepääsemättömät himot ja kyvyttömyys lopettaa napostelua ja kaapeilla notkumista eivät kuulu rakkaudelliseen syömiseen. Alla voit testata, onko oma suhtautumisesi syömiseen rakkaudellinen vai ei.

Miten käyttäytyy sellainen ihminen, joka rakastaa ruokaa aidosti?

  • Hän osaa arvostaa ruokaa ja nauttia siitä. Usein tämä näkyy hitaana syömisenä, koska silloin ruoan pystyy todella maistamaan, ja myös vatsalaukku ehtii rekisteröimään, että sinne on tullut ruokaa.
  • Hänen syömisensä ei koskaan ole neuroottista.
  • Hän syö ilman syyllisyyden tunnetta ja pystyy lopettamaan syömisen helposti.
  • Hän tuntee, kuinka hyvää ruoka tekee hänen terveydelleen ja kropalleen.
  • Hän osaa ihmetellä ruoan herkullisuutta ja kauneutta.
  • Hän viipyy hedelmäosastolla ja ihailee päärynän kurveja.
  • Hän tuntee sen yhteyden, mikä ruoalla on historiaan; ihmiset söivät samoja AITOJA ruokia kuin mekin jo tuhansia vuosia sitten.
  • Ruokaostoksia tehdessään hän ei mieti, mitä muut hänestä ja hänen ostoksistaan ajattelevat.
  • Hän osaa haukata yhden palan jotain herkullista, hengittää sen ihanuutta mielihyvän vallassa ja odottaa nautiskellen ennen toisen palan haukkaamista. Hänelle myös suupalojen väliin jäävä aika on miellyttävää ja osa syömisen elämystä.

Näitä faktoja vasten on helppo ymmärtää, että syömishäiriöinen käytös (olkoon se sitten ahmimista, itsensä näännyttämistä, syyllisyyttä syömistään ruoista jne.) ei ole rakkaudellista.

astiat

Miten tunnistaa syömisongelma ja kehittää rakkaussuhde ruokaan?

Syömisongelmaisen ihmisen suhde ruokaan voi olla kaoottinen, pelokas ja salaileva, eikä enää ole hallinnassa. Siltikään nämä asiat eivät ole ongelman alku ja juuri, vaan ne ovat vain oireita isommasta ongelmasta; siitä hysteerisestä äänestä, joka käskee ihmisen ahtamaan itsensä täyteen.

Ylensyömistä ei ratkaista sillä, että ihminen kieltää itseltään ruokia. Ruokaa ei tarvitse kieltää eikä vältellä. Jos haluaa lopettaa jatkuvan ruoan ajattelemisen, se ei onnistu sanomalla itselleen ”Älä ajattele ruokaa”. Se vain lisää ruokaan kohdistuvia ajatuksia. Kirjan tarkoituksena on kehittää (ehkä joskus jo olemassa ollut) rakkaussuhde ruokaan. Ihmisen tulee voida tuntea, kuinka ruoka rakastaa ja ravitsee häntä. Kuinka se liittää perheitä ja ystäviä yhteen. Kuinka ihmisellä on oikeus nauttia ruoasta aidosti.

Pakkomielle syntyy, kun ihminen osaa antaa mutta ei vastaanottaa. Silloin hamuaa koko ajan lisää, koska ei tunne saaneensa vielä mitään. Vasta siinä vaiheessa, kun ihminen alkaa tuntea saavansa ruoalta jotain, rakkaus alkaa hiljalleen astua pakkomielteen tilalle. Ainut tapa kehittää neutraali rakkaussuhde ruokaan on oppia rakastamaan sitä. Tässä tärkeä huomio: on mahdollista rakastaa vain sellaisia ruokia, joilta saa vastarakkautta.

ihanaa ruokaa

Rakastaako perinteinen jäätelöannos sinua? Ei. Siitä saa väliaikaisen tyydytyksen, mutta niin saa huumeistakin, väliaikainen mielihyvä ei siis käy rakkauden mittariksi. Jäätelössä on paljon rasvaa, sokeria, eläinperäisiä aineita ja prosessoituja kemikaaleja. Niillä ruokitaan syöpiä, kohotetaan kolesterolia, heikennetään näköä, häiritään proteiinien imeytymistä ja saadaan aikaan ruoka-allergioita. Jäätelön ainesosilla on myös yhteys diabetekseen ja sydäntauteihin, ja ne aiheuttavat osteoporoosia, keskittymisvaikeuksia ja alentavat vastustuskykyä. Näistä asioista on rakkaus kaukana.

Tämä ei tarkoita, etteikö ihminen saisi koskaan syödä jäätelöä. On kuitenkin tavallista, että kehittäessään rakkaussuhteen ruokaan ihminen ei useinkaan HALUA syödä jäätelöä, vaan tekee mielellään terveellisempiä valintoja. Ruokia, joilta saa vastarakkautta, ovat mm. kasvikset, hedelmät ja kokojyväviljat (eli tärkkelysmuonaa myös Williamsonin mukaan!). Näillä ruoilla rakennetaan vahva keho, vastustetaan tauteja, saadaan hehkuva iho, ja keho saa juuri niitä ravinteita, mitä tarvitsee toimiakseen ihanteellisesti.

On surullista huomata, että usein ne, jotka ylensyövät, saavat itse asiassa vähiten nautintoa ruoasta muihin verrattuna. Ylensyöjä saattaa mennä ravintolaillalliselle vatsa valmiiksi täynnä, jolloin ravintolaruoka voi ruokkia häntä korkeintaan psykologisesti. Kun puhutaan puhtaasta syömisen ilosta, ylensyöjä ei koe sellaista useinkaan. Onneksi asian voi muuttaa. Apuun ei tule itsekuri vaan itsensä rakastaminen.

Kaikkien ongelma ei ole se, ettäkö söisi liikaa tai liian usein; ehkä et vain syö hyvin, eli et syö oikeanlaista ruokaa. Kun ruokaa oppii aidosti rakastamaan, terveellinen syöminen ei tunnu rangaistukselta vaan palkinnolta.

Tehtävät

Kaikki alkaa lautasliinasta. Saattaa kuulostaa naurettavan typerältä, mutta kannattaa silti lukea eteenpäin. Ehkä sinulla on jo valmiiksi kaapit täynnä lautasliinoja ja paperisia servettejä. Ne kuuluvat kuitenkin vanhalle sinälle, ja tarvitset tätä tehtävää varten uuden lautasliinan.

Lautasliina muuttaa ennen kaikkea ruokaan ja syömiseen liittyviä rituaaleja. Moni syö päivän aikana miten sattuu; syödään suoraan paketista, ei kateta pöytää, käytetään muovisia aterimia ja syödään kiireessä lyhyillä ruokatauoilla. Monet syövät telkkarin edessä, eivätkä juurikaan edes huomaa ruoan tuoksuja ja makuja. Syöminen on usein yhtäaikaista jonkin muun toiminnan kanssa. Nämä kaikki ovat rituaaleja, joita lähes kaikki harrastavat. Uusia rituaaleja ei voi luoda käyttämällä vanhoja työkaluja. Siispä hanki uusi, sinulle mieleinen lautasliina. Sen ei tarvitse olla kallis, mutta sen tulee olla kaunis, kankainen ja haluamasi värinen ja tyylinen. Pääasia on, että pidät siitä hyvin paljon.

lautasliina 2

Tehtävään kuuluu hankkia kaikki seuraavat asiat ja viedä ne täällä esiteltyyn hyvänolon paikkaasi.

  • yksi uusi, kaunis lautasliina
  • yksi uusi, kaunis lasi
  • yksi tai kaksi uutta, kaunista lautasta
  • yksi uusi, kaunis veitsi
  • yksi uusi, kaunis haarukka
  • yksi uusi, kaunis lusikka
  • yksi uusi, kaunis tabletti tai muu alusta
  • kaksi kaunista kynttilänjalkaa (ei tarvitse olla uusia)
  • kaksi uutta, kaunista kynttilää
  • yksi musiikkikappale, joka sopii erityisen hyvin illallishetkeen

Paperiset ja muoviset kertakäyttöservetit ja astiat eivät käy, koska ne liittyvät kiireiseen syömiseen ja nopeaan hotkimiseen, joista halutaan päästä eroon. Opettele syömään hitaammin. Nopeasti syöminen voi johtua monesta asiasta; jotkut häpeävät sitä mitä syövät niin paljon, että syövät nopeasti, jotta heidän ei nähtäisi syövän. Jotkut muut taas syövät kuin viimeistä päivää esim. siksi, että lapsena oli syötävä nopeasti tai muuten jäi ilman ruokaa. Ihmisen ei kuitenkaan tarvitse olla ehdollistunut robotti, vaan vanhat tavat voi muuttaa.

Syömiseen liittyvät ongelmat voivat olla niin suuria, monivuotisia, yltyviä ja mahdottoman tuntuisia, että lautasliinan ym. tehoa voi epäillä. On kuitenkin todennäköistä, että olet kokeillut syömisongelmiisi jo kaikkea ”perinteisempää”: dieettejä, liikuntaa, kalorien laskemista ja rajoittamista, oksentamista, itsesi sättimistä jne. Mikään ei ole toiminut ja olet vajonnut vain syvemmälle epätoivoon. Lautasliinasta ja kumppaneista voi silloin olla paljon apua. Ne tavallaan repäisevät sinut irti siitä valetodellisuudesta, missä elät nyt, ja palauttavat sinut rakkaudelliseen maailmaan.

lautasliina

Tee ruokailuista pyhiä hetkiä. Vie hankkimasi lautasliina, astiat, aterimet ja kynttilät hyvänolon paikkaasi. Kun opit tuntemaan niiden lähettämän energian ja tekemään ruokahetkistä terveellisiä, aitoja, hitaita ja nautiskelevia, astiat ja aterimet voi tuoda myös ruokapöytään. Syö hankkimiltasi kauniilta astioilta vain niitä ruokia, joilta saat vastarakkautta. Astioilla on kyky tehdä ruokailuista sellaisia, joihin ei ole koskaan tottunut. Ne rikkovat jumiutuneet ja pinttyneet ruokailutapasi. Uutta tapaa on toistettava niin kauan, että siitä tulee sinulle luontaista. Samalla huomaat, että vanhat ruokailutapasi olivat rakkaudettomia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.