Tärkkelyksellä terveeksi ja timmiksi, osa 8: Oletko epäterveellisesti syövä vegaani?

Tähän mennessä olemme käsitelleet tärkkelyssarjassa kaikki eläintuotteet ja niiden haitat terveydelle. Jos ihminen ei syö mitään eläinkunnan tuotteita, on hän ainakin ravitsemuksellisesta näkökulmasta vegaani. Jos joku on vegaani vain eettisistä syistä, hän voi syödä paljon vegaanista roskaruokaa, olla ruumiillisesti elämänsä huonoimmassa kunnossa, mutta silti iloita siitä, ettei hän ole mukana eläimiin kohdistuvassa riistossa ja julmuudessa. Jo täällä linkkaamassani videossa McDougall puhuu siitä, kuinka veganismin eettinen puoli on hyvin tärkeä, mutta jos haluaa saada jotain aikaan veganismin puolestapuhujana, ihmisen olisi hyvä olla terve ja hoikka. Niinpä tärkkelyssarjan kahdeksannessa osassa kerrotaan epäterveellisestä vegaanisesta ruokavaliosta. Erityisiä huomion kohteita ovat reilusti prosessoidut soijatuotteet ja kasvirasvat. Kirjoitusteni perustana toimii John A. McDougallin kirja The Starch Solution (2012).

soijaviljelmä

Yleinen harhaluulo on, että vegaaninen ruokavalio on itsessään niin terveellinen, että vain jättämällä eläinkunnan tuotteet pois ihminen tervehtyy kaikin päin. Muistan itsekin kuulleeni jonkun naisen puhuvan radiossa siitä, kuinka lihavia vegaaneja ei ole olemassakaan. Nainen ei itse ollut vegaani, vaan joku ravitsemusalan ihminen eikä selvästi tiennyt, mistä puhui. Hän varmaankin ajatteli vegaanisen ruokavalion sisältävän niin paljon kasviksia, että niitä puputtamalla voi suurin piirtein vain laihtua. Niinhän asia onkin kasvisten osalta, mutta nykyään jopa Suomesta saa niin paljon vegaanista roskaruokaa (kaupasta ostettuna), että sitä syömällä ei tarvitse odottaa hyötyvänsä veganismista terveydellisesti. Avain terveelliseen vegaaniseen syömiseen on tietysti tärkkelys. Pureudutaan kuitenkin syvemmälle.

Yleisin syy epäterveelliseen vegaaniseen ruokavalioon on seuraava: kun vegaaniksi ryhtyvä ihminen joutuu jättämään monia eläinperäisiä suosikkiherkkujaan, hän korvaa pihvit, muut lihapalat, leikkeleet, juustot ym. useimmiten soijasta tehdyillä pihveillä, leikkeleillä, juustoilla ja muilla valmisteilla. Useissa soijavalmisteissa on myös paljon kasvirasvoja. McDougall kutsuu tällaisia ruokia nimellä ”fake foods” (valeruoat). Valeruoat eivät ole ravitsemuksellisesti paljonkaan parempia kuin eläintuotteet, vaan saattavat olla jopa niitä huonompia. Useista soijavalmisteista saa enemmän hiilihydraatteja ja vähemmän rasvaa kuin vastaavista eläintuotteista, mikä on hyvä asia, mutta prosessoidulla soijaproteiinilla on pitkälti samat vaikutukset kuin eläinproteiinilla luukadon ja munuaiskivien suhteen. Prosessoitu soija edistää myös syöpään sairastumista enemmän kuin lehmänmaito. Kasvirasvoista (esim. oliiviöljy ja margariinit) McDougall kertoo, että ne pitävät syöpää yllä jopa ärhäkämmin kuin eläinrasvat.

Onko soija terveellistä?

Soijasta on liikkeellä paljon asiaa; toisinaan soija on pahinta myrkkyä, mitä ihminen voi syödä, toisinaan soijalla puolestaan parannetaan kaikki taudit. Ne, jotka suosittelevat soijaa, viittaavat usein kiinalaisiin ja japanilaisiin, jotka ovat syöneet soijaa tuhansien vuosien ajan ja ovat länsimaalaisia terveempiä. Tämän havainnon takia soijaa on tutkittu paljon viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. On yritetty todistaa, että soijapavut voivat pienentää sydäntautien ja syöpien riskiä, alentaa verenpainetta ja kolesterolin määrää, tuoda helpotusta kuumiin aaltoihin ja auttaa vahvempien luiden rakentamisessa. Tärkeintä on sisäistää, että soijatuotteissa on eroja. Perinteistä aasialaista ruokavaliota noudattava henkilö syö elämässään todennäköisesti tuoreita soijapapuja, soijamaitoa, soijapavun versoja, soijakastiketta, soijajauhoja, tempehiä, tofua ja soijatahnoja. Edellä mainitut ruoat syödään joko tuoreina tai niitä käsitellään kokatessa vain vähän. Tavallinen perhe Japanissa tai Kiinassa saa alle viisi prosenttia päivittäisestä energiantarpeestaan soijasta. Se vastaa vain reilua puolta desilitraa soijaa päivässä. Niin pienellä soijamäärällä ei juurikaan ole terveydellistä hyötyä tai haittaa. Aasialaisia ei pidä terveinä ja pitkäikäisinä soija, vaan tärkkelys, joka on useimmiten riisiä, bataattia tai tattaria.

taulukko

Soijasta tulee ongelmallista, kun sitä prosessoidaan paljon. Jos syö soijasta tehtyä kasvispihviä, jota voisi erehtyä luulemaan lihapihviksi, silloin voi olla varma, että soija on hyvin pitkälle prosessoitua. Prosessoitu soija saattaa lisätä syöpien ja monien muiden sairauksien riskiä. Kun soijaa prosessoidaan, soijapavun alkuperäiset ja hyvät ominaisuudet (kuitu, hiilihydraatit, rasva, vitamiinit ja hivenaineet) revitään siitä pois. Prosessoidulla soijaproteiinilla on sama haitallinen vaikutus terveyteen kuin proteiinilla yleensäkin (aihetta käsiteltiin tärkkelyssarjan neljännessä osassa). Prosessoitu soija edistää kasvainten kasvua, koska se nostaa kehon kasvuhormonitasoa. Kasvuhormoni IGF-I (insuliinin kaltainen kasvutekijä 1) kasvattaa niin luukudosta kuin syöpäkudostakin. Kun ihmisen ruokavalioon lisätään 40 grammaa prosessoitua soijaproteiinia, IGF-I-taso nousee lähes tuplasti siihen verrattuna, jos proteiini tulisi lehmänmaidosta.

Lue myös tämä mielenkiintoinen artikkeli: Soija on tuottanut pettymyksen

Ovatko kasvirasvat terveellisiä?

McDougall ei edes puhu esim. kookosöljystä ja muista tyydyttyneistä rasvoista, joita ei yleensäkään pidetä terveellisinä kuin vain tietyissä (laihdutus)yhteisöissä, vaan kertoo erityisesti oliiviöljystä, koska sillä on kaiketi koko maailman terveellisimmän öljyn maine. McDougallin mukaan aito Välimeren ruokavalio on terveellinen oliiviöljystä huolimatta, ei sen vuoksi. Alla on muutamia tutkimustuloksia kasvirasvojen vaikutuksesta terveyteen.

  • Eräässä yli vuoden kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että sekä tyydyttynyt rasva (eläinrasvat), kertatyydyttymätön rasva (oliiviöljy) ja monityydyttymätön rasva (omega-3- ja omega-6-rasvahapot) kerryttivät merkittävästi plakkia (koostuu mm. tulehdussoluista ja kolesterolista) valtimoiden seinämiin. Rasvan käytön vähentäminen oli ainut keino estää plakin lisääntyminen.
  • Toisen tutkimuksen mukaan valtimoihin kertyvästä plakista löytyy sekä omega-3- että omega-6-rasvahappoja, mikä kertoo niiden osallisuudesta valtimonrasvoittumistautiin.
  • Kahden tutkimuksen mukaan oliiviöljy tukkii suonia samoin kuin eläinrasvat.
  • Kasvirasvat heikentävät verenkiertoa, jolloin veren happipitoisuus pienenee 20 prosentilla. Kun verenkierto ei pelaa täysillä, siitä voi seurata mm. rintakipuja, korkeaa verenpainetta, väsymystä ja häiriöitä aivojen ja keuhkojen toiminnassa.

oliiviöljy

Entäpä siemenet ja pähkinät? McDougallin mukaan ne ovat liian rasvaisia ja kaloripitoisia jokapäiväiseen käyttöön. Niissä on hyvin paljon energiaa pienessä paketissa, mikä ei sovi painonpudotukseen eikä tee painonhallinnasta helppoa. Monissa siemenissä ja pähkinöissä on noin 80 prosenttia rasvaa ja noin 10 prosenttia hiilihydraatteja. Viljoissa ja palkokasveissa (pavut, herneet, linssit) on rasvaa viidestä kymmeneen prosenttia ja hiilihydraatteja 65 – 80 prosenttia. Jäljelle jäävä osa koostuu proteiinista kummassakin esimerkissä. Siementen ja pähkinöiden kohdalla McDougall keskittyy vain rasvan lihottavaan vaikutukseen, ei siihen, että pähkinät ja siemenet olisivat muutoin epäterveellisiä. Jos pähkinät ja siemenet siis maistuvat, ruoansulatus toimii eikä paino-ongelmia ole, niitä voi syödä hyvin mielin.

***

McDougall ihailee vegaanien luonnetta, uhrautumista ja sitoutumista maailman parantamiseen. Vegaanit eivät halua satuttaa eläimiä, ja saavat siitä usein palkaksi erilaisia syytöksiä perheenjäseniltä, ystäviltä ja lääkäreiltä. Vegaanit joutuvat jatkuvasti selittämään, että eivät kärsi mistään puutostiloista. Vegaanien on tehtävä työtä tutkiessaan ruokia: tuotteiden ainesosaluettelot on syynättävä tarkkaan ja ravintoloiden menut on luettava huolellisesti. Joskus illalliskutsuun ja muihin sosiaalisiin menoihin on vastattava kieltävästi ja vastustettava kiusauksia nälkäisenä jossain, missä vegaanisia vaihtoehtoja ei ole. Kaikki tämä vaatii paljon enemmän vaivannäköä kuin mihin moni muu on valmis. Siksi McDougall onkin mielissään vegaanien puolesta, mutta on havainnut, että useimpien sekasyöjien lailla myös monet vegaanit syövät liikaa rasvaa ja proteiinia (soijan muodossa). Kun prosessoitua soijaa ja kasvirasvoja korvataan tärkkelyksellä, kasviksilla ja hedelmillä, vegaani voi parhaiten ja jaksaa kampanjoida asiansa puolesta ja näyttää hyvää esimerkkiä!

4 ajatusta artikkelista “Tärkkelyksellä terveeksi ja timmiksi, osa 8: Oletko epäterveellisesti syövä vegaani?

  1. miina

    Tämän kirjoituksen luettuani huomasin ikäväkseni, että olen tehnyt monia asioita väärin siirryttyäni ns. vegaaniksi toukokuussa. Käytän paistaessa rypsiöljyä, tosin useimmiten puolet ohjeen määrästä ja loput vettä. Pähkinöitä ja erilaisia siemeniä syön yhteensä varmaan kourallisen päivässä ja marinoitua tofuakin kuluu noin paketti viikossa. Nämä vain muutamia mainitakseni.

    Mielestäni pelkillä viljatuotteilla ja kasviksilla ei tule riittävän kylläiseksi, vaan kyllä lounaan/päivällisen kylkeen tarvitaan jokin ”juustomainen” tuote, koska kikherneitä, papuja tai linssejä ei huvita syödä joka päivä. Moni vegaaniruoka on sitä paitsi aika suuritöinen, jos sen pitäisi ravinto-opillisesti täyttää kaikki vaatimukset monipuolisuuden osalta. Tällöin on helppo tarttua esim. paistoa vaille valmiiseen tofupakkaukseen, kun sillä saa helposti ruokaisuutta. Mitä ajattelet ja noudatatko itse tarkasti McDougallin ohjeita? :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Ehkä et kuitenkaan ole tehnyt asioita ”väärin”, vaikka käytätkin enemmän rasvaa kuin McDougall suosittelee. Yksi tofupaketti viikossa ei kuulosta paljolta, eikä kourallinen pähkinöitä ja siemeniäkään välttämättä ole liikaa.

      Itselläni ei ole enää aikoihin ollut mitään öljyjä ja rasvoja kaapeissa, eli en käytä mitään rasvaa ruoanlaitossa enkä leivonnassa. Pannulle laitan rasvan tilalla vettä, ja leivonnassa rasvan tilalle tulee esim. hedelmäsosetta, vettä tai kasvipohjaista jugurttia. Olen ollut todella tyytyväinen rasvattomiin ruokiin ja varsinkin leipomuksiin. Pähkinöitä ja siemeniä syön nykyään aika harvoin, ne kun ovat niin kalliitakin, ja tiesin McDougallin kannasta niihin. Saan kuitenkin aika paljon rasvaa teollisten ruokatarvikkeiden mukana (mm. vegaaniset keksit ja jäätelöt). Ne eivät tietenkään kuulu tärkkelysfilosofiaan, mutta paljon liikkuvana ihmisenä saan syödä paljon, jolloin sisällytän ruokavalioon myös epäterveellisempiä ruokia. Olen kylläkin harkinnut leipomisen lisäämistä sen verran, että myös herkuttelu tapahtuisi pääosin omia leipomuksia syöden. Syynä ei edes olisi pelkkä rasvattomuus, vaan myös se, että itseleivottu on lähes aina parempaa kuin kaupan tuotteet. (Eikä kaupoista oikein edes saa vegaanisia leipomuksia, vaan keksejä, korppuja, vohveleita ym.)

      Mitä tulee tuohon mainitsemaasi monipuolisuuteen, niin muistutan taas yhdestä McDougallin pääsanomasta: vegaaninen syöminen ei vaadi kikkailua ja ruoka-aineiden tarkkaa yhdistelyä, vaikka monet niin luulevat, vaan jo parissa tärkkelyspitoisessa kasviksessa on kaikki mitä ihminen tarvitsee. Jos kaipaa erilaisia ruokia makujen ja vaihtelun vuoksi, se on eri asia ja kaikin puolin ok, mutta ravitsemuksellisesti vegaanisen syömisen ei tarvitse koostua useista sorteista. Kaikki tarvittavat ravinteet saa esim. syömällä yhdellä aterialla vain riisiä ja papuja tai perunaa ja parsakaalia. Moni sitä paitsi syö paljon muutakin, vaikka ei edes yrittäisi, eli ravinto-opillisesti katsottuna vegaaniseen ruokavalioon ei tarvitse lisätä esim. mitään soijatuotteita tai muuta ”juustomaista”. :) Niitä voi toki kaivata maun ja tottumuksen takia. Myös tuo, ettet halua syödä palkokasveja joka päivä, saa sinut luultavasti haluamaan jotain muuta proteiinia.

      Mutta ei mitään hätää; jos olosi on hyvä, olet terve eikä sinun tarvitse laihtua noudattamallasi vegaanisella ruokavaliolla, niin tarvitseeko sinun edes yrittää muuttaa ruokailutottumuksiasi? Kaipaatko syömisiltäsi jotain, mitä et nyt niiltä saa? Näitä asioita voi olla hyvä pohtia. Mukavaa joka tapauksessa, että olet syönyt vegaanisesti jo toukokuusta asti ja pitänyt sitä maistuvana ja kaikin päin hyvänä tapana syödä (muistan sinun kertoneen niin aiemmissa kommenteissasi)! :)

      Tykkää

      Vastaa
  2. miina

    Varmaankin monipuolisen ja -värisen lämpimän vegaaniruoan kaipuu juontaa ”entiseen” elämääni, jolloin olin tottunut syömään päivittäin ns. kunnon kotiruokaa. Silloin ateriointikertoja oli päivittäin vähemmän kuin nyt, koska pelkkä tärkkelys ei pidä pitkään kylläisenä. Itse en pitäisi pelkkää perunaa ja parsakaalia kunnollisena ateriana, vaikka se ravinto-opillisesti täysipainoinen olisikin, vaan kaipaan ateriaan paljon erilaisia aineksia ja värejä ja tietenkin hyvät mausteet. Kun tällaisen ruoan tekee, esivalmisteluihin voi mennä jo puoli tuntia tai kolme varttia ja lisäksi kypsennys, joten tätä tarkoitin suuritöisyydellä. Lopputulos kyllä pesee tavalliset mättömuonat kaikilla mittareilla. Mutta koska aina ei jaksaisi tehdä ihan kaikkea alusta asti, olen käyttänyt tofuja ja vegaaniwursteja suht. usein lisäruokaisuuden aikaansaamiseksi.

    Itse en makeista herkuista nykyään niinkään piittaa, kuivatut viikunat riittävät makeannälkään ja antamallasi ohjeella tehty porkkanakakku, jota pidän aina varalla pakkasessa. Varmaan hyväkin, koska liikuntani rajoittuu lähinnä kävelylenkkeihin.

    Luulenpa, että en muuta paljoakaan nykyistä linjaani eikä se huomioittesi mukaan sitten niin pielessä ollutkaan. Vegaaniruoka on kyllä pieteetillä valmistettuna ihanaa! :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      On täysin totta, että monet ruoat ovat suuritöisiä. Jo pelkkien kasvisten kuorimisessa ja pilkkomisessa voi mennä pieni ikuisuus. Toisaalta suurin työ onkin tehty siinä vaiheessa, kun aineet ovat valmiita kattilaan, pannulle tai uunivuokaan laitettaviksi. :) Minäkin syön tofua ja vegaaniwurstia, ja olen huomannut niiden pysyvän tietynlaisina erikoisherkkuina, kun niitä ei syö ihan joka päivä/viikko. Toisaalta jotkin vegaani”lihat” ovat niin suolaisia, että niitä tarvitsee vain pari pientä palaa ruoan joukkoon; silloin tuotteita ei millään mittarilla tule syöneeksi liikaa, vaikka niitä söisi päivittäin.

      Hienoa, että sinulla ei juurikaan ole makeanhimoa ja että porkkanakakku toimii edelleen! Se on yksi minunkin suosikeistani. Veikkaisin, että koska erilaisista leipomuksista on niin helppo tehdä rasvattomia, sama pätisi myös ruoanlaittoon. McDougall antaa kirjan loppupuolella lisää ruoanlaittovinkkejä, joten listaan ne tarkasti sitten kun pääsemme siihen lukuun. Mutta koska sinä olet jo puolittanut rasvamääriä ja syöt monipuolisesti, syömisesi eivät tosiaan ole voineet mennä pahasi vikaan, vaan päinvastoin kuulostavat hyviltä. :-)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s