Tehokkuus vs. joutilaisuus – kumpi on hyvän elämän edellytys?

lokoileva kissa

Elämässä riittää niitä hetkiä, kun tuntuu, että päivästä loppuu tunnit liian aikaisin ja töitä/muita hommia joutuu tekemään yöunien kustannuksella, tai muuten ne jäävät tekemättä. Silloin olisi hyvä muistuttaa itseään seuraavista viisauksista, joista tulee heti hyvä mieli. Esimerkit ovat Itämaisen elämänviisauden kirjasta.

  • Asiat syntyvät joutilaisuudessa. -Xiyouji, Kiina
  • On turha pitää kiirettä; taivaalla on aurinko tai kuu. -Kiinalainen sananlasku
  • Odota onneasi loikoillen. -Kefukigusa, Japani

Mutta samoista lähteistä saadaan myös aivan vastakkaista tietoa:

  • Aivot kavahtavat joutilaisuutta, kädet pelkäävät liikkumattomuutta. -Kiinalainen sananlasku
  • Jumala antaa ruokaa mutta keittääkö, siivilöikö ja syöttääkö hän sen? -Intialainen sananlasku, telugu
  • Laiskuri ei löydä edes vanhainkotiin. -Kiinalainen sananlasku

Nykyajan tehokkuusajattelu ei varmastikaan ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Ihmisen pitäisi saada paljon aikaan lyhyessä ajassa, laadun kärsimättä. Toisille jatkuvassa oravanpyörässä eläminen käy niin rankaksi, että erilaiset vaihtoehtoiset elämäntavat alkavat kiinnostaa (esim. mahdollisimman omavarainen mökkielämä maalla). Välillä unohdan, miksi aina pitäisi olla niin aikaansaava, vaikka olen omassa elämässäni noudattanut tehokkuusajattelua enemmän kuin joutilaisuutta.

Huomasin viimeistään pari vuotta sitten, ettei harjoittamani tehokkuus ole saanut minua juuri mihinkään elämässä. Mitä ikinä halusinkaan tai mistä unelmoinkaan, en saanut enkä yhäkään ole saanut niitä asioita kovasta työnteosta huolimatta. Olen tämän havainnon ansiosta jo hieman höllentänyt otettani; en enää yritä ja tee niin paljon kuin joskus. Silti vaikutan tehokkaalta, jos vertaan itseäni sulhaseeni, joka on joutilaisuuden mestari. Hän saa joutilaisuuden näyttämään kutsuvalta: ei turhaa stressiä mistään, ei kalenteria täynnä hommia ja tapaamisia, ei mitään harrastuksia juuri tiettyyn kellonlyömään, ei tarkkoja lenkkipäiviä eikä varsinkaan kilometritavoitteita, vaan paljon omaa aikaa, jonka voi käyttää haluamallaan tavalla. Toisaalta silloin harvoin, kun miehen/meidän on oltava jossain juuri tiettyyn aikaan tai jonkin asian on oltava tehtynä johonkin tiettyyn aikaan mennessä, mies on paniikissa, koska oikeastaan minkäänlainen tehokkuus ei suju häneltä luonnostaan. Hänen pitää tosissaan ponnistella ehtiäkseen paikkoihin tai saadakseen tiettyjä asioita tehdyiksi. Ehkä tasapainotamme toisiamme hyvin tässä asiassa.

hiljennä vauhtia

Yleltä löytyi tehokkuusajattelusta hyvä artikkeli, josta poimin omat suosikkikohtani:

  • ”Kiire ja aika ovat illuusioita”
  • ”– Jokaisen kannattaisi koittaa miettiä, että mitä varten tätä kaikkea tehdään. Jos ajatellaan yhteiskunnan toimivuutta, niin lähtökohta on ollut se, että koitetaan luoda hyvä elämä ihmisille. Mutta onko hyvä elämä sitä, että yhä useammat uupuvat joko liiasta työstä tai sitten siitä, että työtä ei ole ollenkaan?”
  • ”Kiivasrytminen, mehut puristava elämäntapa tappaa luovuuden. Jos aina on kiire ja aina pakko saada jotain aikaiseksi, voi olla, ettei lopulta synny paljon mitään.”

Kuulin jo vuosia sitten käsitteestä Law of Least Effort. Sen ideana on, että esim. luonnossa kaikki tapahtuu itsestään, automaattisesti ja vaivattomasti. Luonto ei ponnistele sen eteen, että aurinko paistaisi tai lunta sataisi, vaan ne asiat vain tapahtuvat omalla painollaan. Ihmisen tulisi elää samalla lailla. Kaiken ei kuulu olla niin hemmetin vaikeaa. Paradoksi ”päästä irti siitä mitä tavoittelet, niin saat sen” kuvaa samaa asiaa. Ehkä minunkin pitäisi oikeastikin tehdä ja yrittää vähemmän sen sijaan, että pidän näitä viisauksia kiehtovina vain ajatuksen tasolla.

Siispä alan kallistua joutilaisuuden puoleen sen sijaan, että vastaisin otsikon kysymykseen ”kumpikin”. Toisaalta sama se kai on, mitä vastaan, koska en taida osata olla joutilaana kovinkaan kauaa. Silti en myöskään nauti jatkuvasta tekemisestä ja ympäri kotia lojuvista tehtävälistoista. Yksi tulevaisuuden projekteistani on pitää aikapäiväkirjaa selvittääkseni, mihin kaikki aikani kuluu/tuhlaantuu. Olenkin pitänyt sellaista muutamana satunnaisena päivänä, mutta sen pitäminen vaatii kaiken kirjaamista ylös, mikä jo itsessään kumoaa kaipaamani joutilaisuuden. Ollako vai eikö olla, tehdäkö vai eikö tehdä? Those are the questions.

tietokone puistossa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s