Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2015

Tärkkelyksellä terveeksi ja timmiksi, osa 8: Oletko epäterveellisesti syövä vegaani?

Tähän mennessä olemme käsitelleet tärkkelyssarjassa kaikki eläintuotteet ja niiden haitat terveydelle. Jos ihminen ei syö mitään eläinkunnan tuotteita, on hän ainakin ravitsemuksellisesta näkökulmasta vegaani. Jos joku on vegaani vain eettisistä syistä, hän voi syödä paljon vegaanista roskaruokaa, olla ruumiillisesti elämänsä huonoimmassa kunnossa, mutta silti iloita siitä, ettei hän ole mukana eläimiin kohdistuvassa riistossa ja julmuudessa. Jo täällä linkkaamassani videossa McDougall puhuu siitä, kuinka veganismin eettinen puoli on hyvin tärkeä, mutta jos haluaa saada jotain aikaan veganismin puolestapuhujana, ihmisen olisi hyvä olla terve ja hoikka. Niinpä tärkkelyssarjan kahdeksannessa osassa kerrotaan epäterveellisestä vegaanisesta ruokavaliosta. Erityisiä huomion kohteita ovat reilusti prosessoidut soijatuotteet ja kasvirasvat. Kirjoitusteni perustana toimii John A. McDougallin kirja The Starch Solution (2012).

soijaviljelmä

Yleinen harhaluulo on, että vegaaninen ruokavalio on itsessään niin terveellinen, että vain jättämällä eläinkunnan tuotteet pois ihminen tervehtyy kaikin päin. Muistan itsekin kuulleeni jonkun naisen puhuvan radiossa siitä, kuinka lihavia vegaaneja ei ole olemassakaan. Nainen ei itse ollut vegaani, vaan joku ravitsemusalan ihminen eikä selvästi tiennyt, mistä puhui. Hän varmaankin ajatteli vegaanisen ruokavalion sisältävän niin paljon kasviksia, että niitä puputtamalla voi suurin piirtein vain laihtua. Niinhän asia onkin kasvisten osalta, mutta nykyään jopa Suomesta saa niin paljon vegaanista roskaruokaa (kaupasta ostettuna), että sitä syömällä ei tarvitse odottaa hyötyvänsä veganismista terveydellisesti. Avain terveelliseen vegaaniseen syömiseen on tietysti tärkkelys. Pureudutaan kuitenkin syvemmälle.

Yleisin syy epäterveelliseen vegaaniseen ruokavalioon on seuraava: kun vegaaniksi ryhtyvä ihminen joutuu jättämään monia eläinperäisiä suosikkiherkkujaan, hän korvaa pihvit, muut lihapalat, leikkeleet, juustot ym. useimmiten soijasta tehdyillä pihveillä, leikkeleillä, juustoilla ja muilla valmisteilla. Useissa soijavalmisteissa on myös paljon kasvirasvoja. McDougall kutsuu tällaisia ruokia nimellä ”fake foods” (valeruoat). Valeruoat eivät ole ravitsemuksellisesti paljonkaan parempia kuin eläintuotteet, vaan saattavat olla jopa niitä huonompia. Useista soijavalmisteista saa enemmän hiilihydraatteja ja vähemmän rasvaa kuin vastaavista eläintuotteista, mikä on hyvä asia, mutta prosessoidulla soijaproteiinilla on pitkälti samat vaikutukset kuin eläinproteiinilla luukadon ja munuaiskivien suhteen. Prosessoitu soija edistää myös syöpään sairastumista enemmän kuin lehmänmaito. Kasvirasvoista (esim. oliiviöljy ja margariinit) McDougall kertoo, että ne pitävät syöpää yllä jopa ärhäkämmin kuin eläinrasvat.

Onko soija terveellistä?

Soijasta on liikkeellä paljon asiaa; toisinaan soija on pahinta myrkkyä, mitä ihminen voi syödä, toisinaan soijalla puolestaan parannetaan kaikki taudit. Ne, jotka suosittelevat soijaa, viittaavat usein kiinalaisiin ja japanilaisiin, jotka ovat syöneet soijaa tuhansien vuosien ajan ja ovat länsimaalaisia terveempiä. Tämän havainnon takia soijaa on tutkittu paljon viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. On yritetty todistaa, että soijapavut voivat pienentää sydäntautien ja syöpien riskiä, alentaa verenpainetta ja kolesterolin määrää, tuoda helpotusta kuumiin aaltoihin ja auttaa vahvempien luiden rakentamisessa. Tärkeintä on sisäistää, että soijatuotteissa on eroja. Perinteistä aasialaista ruokavaliota noudattava henkilö syö elämässään todennäköisesti tuoreita soijapapuja, soijamaitoa, soijapavun versoja, soijakastiketta, soijajauhoja, tempehiä, tofua ja soijatahnoja. Edellä mainitut ruoat syödään joko tuoreina tai niitä käsitellään kokatessa vain vähän. Tavallinen perhe Japanissa tai Kiinassa saa alle viisi prosenttia päivittäisestä energiantarpeestaan soijasta. Se vastaa vain reilua puolta desilitraa soijaa päivässä. Niin pienellä soijamäärällä ei juurikaan ole terveydellistä hyötyä tai haittaa. Aasialaisia ei pidä terveinä ja pitkäikäisinä soija, vaan tärkkelys, joka on useimmiten riisiä, bataattia tai tattaria.

taulukko

Soijasta tulee ongelmallista, kun sitä prosessoidaan paljon. Jos syö soijasta tehtyä kasvispihviä, jota voisi erehtyä luulemaan lihapihviksi, silloin voi olla varma, että soija on hyvin pitkälle prosessoitua. Prosessoitu soija saattaa lisätä syöpien ja monien muiden sairauksien riskiä. Kun soijaa prosessoidaan, soijapavun alkuperäiset ja hyvät ominaisuudet (kuitu, hiilihydraatit, rasva, vitamiinit ja hivenaineet) revitään siitä pois. Prosessoidulla soijaproteiinilla on sama haitallinen vaikutus terveyteen kuin proteiinilla yleensäkin (aihetta käsiteltiin tärkkelyssarjan neljännessä osassa). Prosessoitu soija edistää kasvainten kasvua, koska se nostaa kehon kasvuhormonitasoa. Kasvuhormoni IGF-I (insuliinin kaltainen kasvutekijä 1) kasvattaa niin luukudosta kuin syöpäkudostakin. Kun ihmisen ruokavalioon lisätään 40 grammaa prosessoitua soijaproteiinia, IGF-I-taso nousee lähes tuplasti siihen verrattuna, jos proteiini tulisi lehmänmaidosta.

Lue myös tämä mielenkiintoinen artikkeli: Soija on tuottanut pettymyksen

Ovatko kasvirasvat terveellisiä?

McDougall ei edes puhu esim. kookosöljystä ja muista tyydyttyneistä rasvoista, joita ei yleensäkään pidetä terveellisinä kuin vain tietyissä (laihdutus)yhteisöissä, vaan kertoo erityisesti oliiviöljystä, koska sillä on kaiketi koko maailman terveellisimmän öljyn maine. McDougallin mukaan aito Välimeren ruokavalio on terveellinen oliiviöljystä huolimatta, ei sen vuoksi. Alla on muutamia tutkimustuloksia kasvirasvojen vaikutuksesta terveyteen.

  • Eräässä yli vuoden kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, että sekä tyydyttynyt rasva (eläinrasvat), kertatyydyttymätön rasva (oliiviöljy) ja monityydyttymätön rasva (omega-3- ja omega-6-rasvahapot) kerryttivät merkittävästi plakkia (koostuu mm. tulehdussoluista ja kolesterolista) valtimoiden seinämiin. Rasvan käytön vähentäminen oli ainut keino estää plakin lisääntyminen.
  • Toisen tutkimuksen mukaan valtimoihin kertyvästä plakista löytyy sekä omega-3- että omega-6-rasvahappoja, mikä kertoo niiden osallisuudesta valtimonrasvoittumistautiin.
  • Kahden tutkimuksen mukaan oliiviöljy tukkii suonia samoin kuin eläinrasvat.
  • Kasvirasvat heikentävät verenkiertoa, jolloin veren happipitoisuus pienenee 20 prosentilla. Kun verenkierto ei pelaa täysillä, siitä voi seurata mm. rintakipuja, korkeaa verenpainetta, väsymystä ja häiriöitä aivojen ja keuhkojen toiminnassa.

oliiviöljy

Entäpä siemenet ja pähkinät? McDougallin mukaan ne ovat liian rasvaisia ja kaloripitoisia jokapäiväiseen käyttöön. Niissä on hyvin paljon energiaa pienessä paketissa, mikä ei sovi painonpudotukseen eikä tee painonhallinnasta helppoa. Monissa siemenissä ja pähkinöissä on noin 80 prosenttia rasvaa ja noin 10 prosenttia hiilihydraatteja. Viljoissa ja palkokasveissa (pavut, herneet, linssit) on rasvaa viidestä kymmeneen prosenttia ja hiilihydraatteja 65 – 80 prosenttia. Jäljelle jäävä osa koostuu proteiinista kummassakin esimerkissä. Siementen ja pähkinöiden kohdalla McDougall keskittyy vain rasvan lihottavaan vaikutukseen, ei siihen, että pähkinät ja siemenet olisivat muutoin epäterveellisiä. Jos pähkinät ja siemenet siis maistuvat, ruoansulatus toimii eikä paino-ongelmia ole, niitä voi syödä hyvin mielin.

***

McDougall ihailee vegaanien luonnetta, uhrautumista ja sitoutumista maailman parantamiseen. Vegaanit eivät halua satuttaa eläimiä, ja saavat siitä usein palkaksi erilaisia syytöksiä perheenjäseniltä, ystäviltä ja lääkäreiltä. Vegaanit joutuvat jatkuvasti selittämään, että eivät kärsi mistään puutostiloista. Vegaanien on tehtävä työtä tutkiessaan ruokia: tuotteiden ainesosaluettelot on syynättävä tarkkaan ja ravintoloiden menut on luettava huolellisesti. Joskus illalliskutsuun ja muihin sosiaalisiin menoihin on vastattava kieltävästi ja vastustettava kiusauksia nälkäisenä jossain, missä vegaanisia vaihtoehtoja ei ole. Kaikki tämä vaatii paljon enemmän vaivannäköä kuin mihin moni muu on valmis. Siksi McDougall onkin mielissään vegaanien puolesta, mutta on havainnut, että useimpien sekasyöjien lailla myös monet vegaanit syövät liikaa rasvaa ja proteiinia (soijan muodossa). Kun prosessoitua soijaa ja kasvirasvoja korvataan tärkkelyksellä, kasviksilla ja hedelmillä, vegaani voi parhaiten ja jaksaa kampanjoida asiansa puolesta ja näyttää hyvää esimerkkiä!

Suklaakakku erityisiin hetkiin (vegaaninen)

Sopivia suklaakakkureseptejä on kokeiltava aina kun sellaisiin törmää. Olen aiemmin tehnyt suklaaraakakakkua ja yhden hengen suklaakakun mikrossa, mutta nyt vastikään kokeilemani resepti menee kirkkaasti niiden ohi. Resepti on Mary McDougallin luoma ja löytyy kirjasta The Starch Solution, eli on luonnollisesti tärkkelysfilosofian mukainen. Kakku on vähärasvainen eikä mitään erillistä rasvaa ole lisätty, mutta muissa makuaineissa ei ole säästelty, mikä tekee kakusta oivan erityisiä hetkiä varten. Myös kuorrutteen vuoksi kakku toimii paremmin erityisherkkuna kuin jokapäiväisenä arkikakkuna. (Toisaalta mikä minä olen sanomaan, kun voisin hyvin syödä tällaista joka päivä!)

suklaakakku

Ohjeen aineet on helpoin mitata kupeissa niin kuin porkkanakakunkin kohdalla.

1 kuppi = 2,4 dl (Esim. muumimuki on juuri oikean kokoinen. Jätä kuppiin silmämääräinen maitovara, jotta mitta on juuri oikea eivätkä nesteet läiky turhaan yli.)

Pohja

  • 1 1/2 kuppia jauhoja (esim. täysjyvävehnää ja kaurajauhoja)
  • 1 kuppi intiaanisokeria tai tummaa ruokosokeria
  • 3/4 kuppia kaakaojauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 1 1/4 kuppia kasvipohjaista suklaamaitoa (esim. Oatly)
  • 1 3/4 dl kasvipohjaista (vanilja)jugurttia
  • 1 rkl hedelmäsosetta
  • 1 tl vaniljauutetta
  • (1/4 kuppia pilkottuja manteleita)

Kuorrute

  • 2 kuppia tomusokeria
  • 1/4 kuppia kaakaojauhetta
  • 1/4 – 1/3 kuppia kasvipohjaista (suklaa)maitoa
  • 1/4 tl vaniljauutetta
  1. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Sekoita märät aineet keskenään toisessa kulhossa. Yhdistä aineet. Halutessasi lisää joukkoon mantelit.
  2. Kaada taikina silikonivuokaan tai mihin tahansa leivinpaperoituun vuokaan. (Ohjeen vuokakoko on 20 x 20 cm.)
  3. Paista 190 asteessa n. 25 minuuttia (tai vähemmän, jos käytät laakeampaa vuokaa ja haluat mutakakkumaisen rakenteen). Anna jäähtyä n. puolen tunnin ajan.
  4. Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja levitä kuorrute kakun päälle. Leikkaa kakku sopiviksi paloiksi.

suklaakakku 2

Kakku on hyvin helppo tehdä, vaikka kupit mittayksikkönä saattavat hämätä niihin tottumatonta. Huomaa, että pohjataikinan jugurtti on ohjeessa desilitroissa (alkuperäisessä reseptissä määrä on ”6 ounces”). Oma vuokani on suorakulmion mallinen eli paljon laakeampi kuin ohjeessa. Niinpä vähensin paistoaikaa peräti kymmenellä minuutilla. Kakku irtosi silti vaivatta pohjasta ja jäi hyvin meheväksi, ja palat pysyivät helposti kasassa. Kakun voi joko kumota kauniimmalle alustalle ennen kuorruttamista tai tarjoilla suoraan vuoasta.

Kuorrutteen kaksi kupillista tomusokeria saattaa kuulostaa paljolta, mutta itse pohja ei lopulta ole kovinkaan makea, vaikka niin voisi ensin luulla. Taikina on kuitenkin sen verran iso, että kupillinen sokeria humahtaa siihen tuosta vain. Taikinasta tulee makeampi, jos jugurtissa on sokeria. Omani oli makeuttamatonta.

Tätä kakkua kaikki vieraat halusivat ja myös hakivat lisää. Lapset pyysivät koko ajan lisää, ja syöminen päättyi vasta kolmannen tai neljännen palan kohdalla (lasten palat olivat totta kai vähän pienempiä kuin aikuisten mutta silti)!

Lähes täydellinen Kööpenhamina

Olemme nyt kotiutuneet reissultamme, josta jäi oikein hyvä mieli. Joka päivä saimme nauttia auringosta ja lämmöstä miellyttävän merituulen viilentäessä porottavimpina aikoina. Olen tähän mennessä esitellyt Kööpenhaminan herkullista ruokatarjontaa ja tekemiäni ostoksia. Olisi hölmöä kirjoittaa Köpiksen-matkasta näyttämättä varsinaisesta kaupungista ensimmäistäkään kuvaa. Niinpä kerron nyt reissumme maisemapuolesta ja kirjoitan viimeisen matka-aiheisen postauksen tällä erää.

Värikäs ja valloittava Nyhavn.

Värikäs ja valloittava Nyhavn.

En ollut käynyt Kööpenhaminassa koskaan aiemmin ihan niin kuin ei äitikään. Aina ennen kuin matkustan uuteen paikkaan, selvitän opaskirjojen ja netin avulla, mitä tarjottavaa paikalla on. Kaupungeista löytyy aina enemmän tai vähemmän samat paikat ja rakennukset raatihuoneineen, kikkoineen, museoineen ja oopperataloineen. Kööpenhaminan kohdalla joku olisi voinut haluta nähdä esim. Tivolin, pörssin ja elokuvatalon, kun taas jotakuta toista juuri ne paikat eivät kiinnosta. Mutta mistä voi tietää, mikä paikka kiinnostaa, kun kohde on itselle uusi ja tuntematon? Toisinaan ei mistään, ja jotkin paikat eivät olekaan niin hienoja kuin odotti, kun taas jokin muu paikka voi yllättää upeudellaan. Matkan suunnitteluvaiheessa mieleen alkaa muodostua paikkoja, joita haluaisi opaskirjojen perusteella nähdä. Minulle niiksi paikoiksi muodostuivat nämä nähtävyydet:

  • Pieni merenneito -patsas. Opaskirjan mukaan herkkä neito katsoo kaihoisasti merelle ja on koko Tanskan tunnetuin ja rakastetuin patsas. Minä en tiennyt Kööpenhaminasta paljon muuta kuin patsaan, joten se oli pakko päästä näkemään.
  • Vapahtajan kirkko. Kirkosta tekee erikoisen 400 porrasta, joita pitkin pääsee kapuamaan kirkon spiraalimaiselle huipulle. Katolta piti lupausten mukaan näkyä koko Kööpenhamina. Ajattelin saavani liikuntaa ja näkeväni upeita maisemia.
  • Nyhavn: Satama-alue, jonka värikkäät talot ovat satoja vuosia vanhoja ja täynnä elämää mm. lukuisten kahviloitten ja ravintoloitten ansiosta.
  • Christiania eli vapaakaupunki. Tämä kaupunginosa sijaitsee keskustassa ja kuulosti jännittävältä opaskirjan mukaan: hipit perustivat Christianian 1970-luvun alussa, ovat siitä asti vapaasti käyttäneet ja kaupanneet kannabista ja rakentaneet talonsa noudattamatta rakennuslakeja ja -lupia. Minua kiehtoi alueen erikoisuus, autottomuus, luvattu värikkyys ja puutarhat.

Katsotaanpa sitten, täyttyivätkö odotukset.

pieni merenneito

Pieni merenneito näyttää ottamassani kuvassa juuri siltä kuin oppaissakin. Mielestäni opaskirjan teksti ei ollut liioitteleva, vaan patsas on kaunis ja merenneidossa tosiaan on herkkyyttä. Minkäänlaista herkkyyttä ei kuitenkaan ollut nähtävissä, kun lähestyin patsasta. Näky oli tällainen:

pieni merenneito 2

Paikalla oli satoja ihmisiä, jotka menivät vuorollaan poseeraamaan patsaan eteen ja hiplaamaan sitä. Toivoin jo matkalla patsaalle, että saisin siitä kuvan, jossa ei näy ketään eikä mitään muuta, vaikka epäilinkin sen olevan mahdotonta. Napsin muutamia kuvia, joiden alareunaan tuli kaikkiin joko jonkun pää tai sormet, mutta lopulta sain otettua kuvan vain neitokaisesta itsestään. Oli jännää pohtia, kuinka niin monet ihmiset tahtoivat itsestään kuvan/selfien juuri tämän patsaan juurella (kaikkien muiden selfieiden ohella), kun omasta mielestäni juuri tällainen patsas on kaunein yksinään.

Vapahtajan kirkko

Yllä näkyy Vapahtajan kirkon spiraalimaiset portaat. Portaita on ulkona näkyvien lisäksi myös sisällä kirkossa. Sisällä olevat portaat ovat puiset ja kulkevat sikin sokin, mutta valokuvaamiseen sisällä oli liikaa ruuhkaa ja liian pimeää. Kun puuportailta noustiin ylös ja ulos spiraaliosuudelle, tuuli oli melkoinen, mutta kaide oli hyvin korkea eikä kiipeämisessä sinällään ollut mitään pelottavaa. Olin vasta päässyt kiipeilyssä vauhtiin, kun portaat jo loppuivat. Silloin vasta tajusin, miten vähän 400 porrasta on liikkumaan tottuneelle ihmiselle. En siis saanutkaan liikuntaa siten kuin odotin, mutta näkymät olivat kyllä hienot joka suuntaan:

köpis 3

köpis 4

köpis 5

köpis 6

Nyhavn (alla) oli kaikin päin juuri sellainen kuin mainoskuvissa; värikäs ja elävä. Tunnelmaa rokotti hieman väenpaljous, mutta se kuuluu asiaan, Tanskassa kun ollaan ja vieläpä sesonkiaikaan kauniina päivänä. (Tanskassa on enemmän ihmisiä kuin Suomessa, vaikka Suomi on seitsemän kertaa Tanskan kokoinen.)

köpis 7

Christianiaan lähdin yksin, mikä paljastui virheeksi. Ehdin ottaa paikasta vain kaksi valokuvaa, kunnes näin kyltit, joissa valokuvaus kiellettiin. Katselin ihmisten käsiä ja huomasin, ettei kenelläkään ole kameraa. Niinpä laitoin omanikin pois. Jopa opaskirja, joka nosti Christianian ehdottomasti nähtävien paikkojen listalle, kehotti jättämään Green Light Districtin väliin. Päätin silti aloittaa kierroksen kulkemalla Green Light Districtin läpi, koska se oli ensimmäisenä vastassa päästyäni Christianiaan ja ajattelin nähdä koko alueen kulkemalla myötäpäivään.

Christiania

Ehkä minulla oli vain huono tuuri, mutta ylitettyäni Green Light Districtin rajan (eli oltuani Christianiassa vasta pari minuuttia) seuraani lyöttäytyi pitkä ja tumma mies. Kuunneltuani hänen lepertelyään jonkin aikaa tajusin, etten pääse hänestä eroon kuin ainoastaan lähtemällä alueelta pois. Hän ymmärsi tai ainakin teeskenteli ymmärtävänsä englantia huonosti. Vastasin hänen ehdotteluihinsa, että minulla on fiancé, mutta kun se ei tarkoittanut hänelle mitään, sanoin, että minulla on boyfriend. Hän ei ymmärtänyt sitäkään, kulki koko ajan rinnallani ja käyttäytyi niin kuin olisimme jo sopineet treffit. Kun kulkuväylä muuttui kapeammaksi ja väistimme vastaantulijoita, miehen käsi kävi aina vyötärölläni. Katselin ympärilleni ja yritin saada jotain irti paikasta etsiessäni samalla sopivaa ulospääsyreittiä. Green Light District koostui kaiketi erilaisista ravintoloista, juottoloista ja kojuista, mutta en ole ihan varma, koska en pystynyt keskittymään ympäristöön.

Green Light Districtin jälkeen maisema muuttui seurasaarimaiseksi, ja kävelimme veden viertä. Edessä näkyi ”normaali” kaupunki, eli Christianian ja muun keskustan raja oli selvänä edessäni. Mies kyseli kaikenlaista ja pyysi puhelinnumeroani. Sanoin, että en voi antaa sitä, koska minulla on fiancé. Käytin taaskin myös sanaa boyfriend. Hän jäi polttamaan tupakkaa (kyllä, ihan perinteisiltä näyttivät) penkille ja huikkasi vielä perääni, enkö antaisi hänelle numeroani. Sanoin, että on parempi, etten anna, huiskautin hänelle kättä hyvästien merkiksi ja lähdin. Olin jo päässyt Christianian alueelta pois ja luin karttaa turvallisin mielin, kun kuulin miehen äänen korvani juurella. Säikähdin ja ihmettelin, miten minua 35 senttiä pidempi mies edes pystyi pääsemään rinnalleni ilman että kuulin tai näin sitä. Hän sanoi olevansa pahoillaan siitä, etten antanut hänelle numeroani. Koska olin jo selittänyt tilanteen kahdesti, en keksinyt enää muuta kuin osoittaa sormusta nimettömässäni. Vihdoin hän hoksasi tilanteen, hämmästyi sormuksesta ja kysyi ihmeissään: ”Why didn’t you tell me?” Selitettyäni, että fiancé ja boyfriend viittaavat juuri sormukseen, hän antoi minulle poskisuudelman kummallekin poskelle ja lähti. Huh! Oikeastaan jo se oli saavutus, että sormus riitti, koska hippikulttuurissa se, että on varattu, ei tietenkään ole mikään este kaikelle muulle hauskalle.

Christiania 2

Minua harmittaa, että Christianian parempi puoli jäi näkemättä, sillä myöhemmin googlailtuna se vaikuttaa yhtä kiinnostavalta kuin opaskirjankin mukaan. Mutta sinne kannattaa selvästi mennä kaksin, ja mieluiten varmasti miehen kanssa. Onneksi emme menneet alueelle äidin kanssa! En ole koskaan piitannut huumeista, ja hetken jo mietin, miksi ylipäänsä halusin juuri huumeista kuuluisalle alueelle, mutta toki paikka on historioineen ja aatteineen paljon muutakin kuin huumeet. Ei sitä suositeltaisi nähtäväksi, jos se olisi kaikille samanlainen kokemus kuin tällä kertaa minulle.

***

Kaiken kaikkiaan Kööpenhaminan-matka oli onnistunut sekä äidin että minun mielestäni. Maisemien ja hyvän ruoan lisäksi meitä ilahdutti paikan liikennekulttuuri, jossa pyöräilijöillä on omat kaistat ja kanssakulkijoita kunnioitetaan ihan toisella tavalla kuin Suomessa, jossa autot tunnetusti ajavat päälle jopa suojatiellä.

lego

Legotkin sen kertovat; taas yksi kohde, johon pitäisi joskus palata. Ensi kerralla henkivartijan ja pyörän kanssa!