Tärkkelyksellä terveeksi ja timmiksi, osa 4: Mikä tekee eläinkunnan tuotteista haitallisia terveydelle?

Olemme edenneet tärkkelyssarjan neljänteen osaan. Kirjoitusteni perustana toimii John A. McDougallin kirja The Starch Solution (2012). Nyt kun ateriasuunnittelu on käyty tarkasti läpi, on aika siirtyä tutkimaan eläinkunnan tuotteiden vaikutusta ihmisen terveyteen.

possut

Tärkkelystä syömällä ei pelkästään pysy hoikkana ja hyvännäköisenä, vaan sillä myös suojelee itseään sairauksilta, joita perinteinen länsimainen ruokavalio tuo mukanaan. McDougall toteaa, että terveellisenä pidetty lautasmalli on todellisuudessa myrkyllinen ihmiselle. Kun jonkin ruoan ajatellaan olevan huonoa, oletuksena on, että ihminen tulee hyvin pian syömisen jälkeen sairaaksi. Koska rasva ja eläinkunnan tuotteet eivät sairastuta ihmistä heti, näitä ruokia ei pidetä myrkyllisinä. Liha, siipikarja, kala, maitotuotteet ja kananmunat ovat kuitenkin myrkyllisiä ja ajan kanssa hyvin haitallisia terveydelle. McDougallin määritelmä myrkylle on ”aine, joka aiheuttaa vamman, sairauden tai kuoleman”. Eläinkunnan tuotteiden syöminen kasvattaa ihmisen riskiä sairastua mm. sydän- ja verisuonitauteihin ja erilaisiin syöpiin. Mikä sitten tekee eläinkunnan tuotteista niin haitallisia? Liiallinen proteiinin saanti, rasva, kolesteroli, metioniini (rikkipitoinen aminohappo) ja happo (happo-emästasapaino kärsii). Kaikki nämä käydään erikseen läpi postauksen loppupuolella.

tapettu possu

Ravinto- ja terveysasiat kiinnostavat monia, eivätkä ihmiset ole tyhmiä. Ruoan tuoma mielihyvä menee silti usein terveyden ohitse, eikä mitään tulevia vahinkoja ajatella syömishetkellä. Lisäksi monen on vaikea syödä terveellisesti, koska lähes joka puolella on eri määritelmät sille, mikä on terveellistä. Toisin kuin esim. tupakka ja alkoholi, jotka yleisesti ymmärretään haitallisiksi, eläinkunnan tuotteita ei ainoastaan pidetä neutraaleina terveydelle, vaan niiden luullaan olevan tärkeä osa terveellistä ruokavaliota. Valtaosa ihmisistä syö eläinkunnan tuotteita luullen, että ne ovat ravitsevia ja välttämättömiä. Ihmiset saattavat ymmärtää, että reilu rasvan ja kolesterolin saanti on epäterveellistä, mutta se ei saa moniakaan lopettamaan eläinkunnan tuotteiden syömistä. Asiaa ei auta se, että monet lääkärit ja ravitsemusterapeutit kehottavat syömään lihaa, maitotuotteita, kalaa ja kananmunia. McDougall muistuttaa, että kyseessä ei ole salaliitto (silloin esim. lääkärit eivät itse söisi lihaa, vaan tuputtaisivat sitä vain potilailleen ollen itse terveitä ja hoikkia kasvissyöjiä, mutta näin ei useinkaan ole). On kyse pelkästään rahasta; liha- ja maitoteollisuus on hyvin tuottoisaa bisnestä.

Markkinoijilla on ovelat keinot saada ihmiset ostamaan heidän tuotteitaan. He valitsevat yhden asian kustakin tuotteesta ja muotoilevat sen asian ympärille mahdollisimman myyvän mainoslauseen. Olemme kuulleet ne kaikki: maito ja juusto tekevät luustosta vahvan ja antavat meille paljon kalsiumia, naudanlihasta saa paljon rautaa, kanaa syömällä saa terveellistä proteiinia, kalaa on syötävä saadakseen omega-3-rasvahappoa. Ovatko nämä väitteet tosia? Onko mainoslauseissa koko totuus?

eläin- ja kasvikunnan tuotteiden vertailua

On pitkälti markkinoinnin ansiota, että luulemme tarvitsevamme suuria määriä kalsiumia, rautaa ja proteiinia. Niitä käsketään syömään erityisesti siksi, ettei ihminen kärsisi näiden aineiden puutostiloista. Mutta meille ei ole kerrottu, että näiden aineiden puutostilat ovat lähes tuntemattomia ja että kasvikunnan tuotteista saa juuri sopivasti kaikkia näitä aineita. Siitä ei ole terveydelle mitään hyötyä, että kääntyy kalsiumin ja raudan tarpeessa eläinkunnan tuotteiden puoleen. Eläinkunnan tuotteissa onkin niin, että niistä saa jotain ravinnetta liikaa ja toista ei ollenkaan, ravinteet ovat siis epätasapainossa. Maidosta ja juustosta ei saa rautaa, kun taas punainen liha, siipikarja ja kananmunat eivät sisällä juuri lainkaan kalsiumia (harva syö munan kuorineen). Todelliset terveysriskit alkavat niistä eläinkunnan aineista, joita ihminen saa liikaa.

Eläinkunnan tuotteet ovat enemmän samankaltaisia kuin mitä saattaisi luulla. Lopulta sillä ei ole paljonkaan väliä, mitä lihaa tai kalaa syö tai mitä maitotuotteita käyttää, koska niiden sisältämät ravinteet ovat monin osin samoja. McDougall käyttääkin jollain YouTube-videolla maidosta termiä ”liquid meat” eli nestemäinen liha, koska maidossa on niin paljon samaa kuin lihassa. Eläinkunnan tuotteista (hunajaa ja maitosokeria lukuun ottamatta) puuttuu hiilihydraatit ja kuitu. Kasvisruoka on eläinkunnan tuotteiden vastakohta: siinä on paljon hiilihydraatteja ja kuitua, vähän rasvaa ja happoa ja mitätön määrä kolesterolia. Kasvikunnan tuotteissa on riittävästi mutta ei liikaa proteiinia. Kasvisruoka tarjoaa paljon hyvää ja hyvin vähän tai ei ollenkaan sitä, mikä on huonoa.

Elimistö voi käsitellä tietyn määrän proteiinia, rasvaa, kolesterolia, rikkipitoisia aminohappoja ja happoa. Kun näitä aineita syö enemmän kuin keho tarvitsee tai pystyy neutralisoimaan tai poistamaan, jäljelle jäävät määrät käyttäytyvät myrkyn lailla. Eläinkunnan tuotteista saa kasvisruokavalioon verrattuna valtavia määriä haitallisia aineita (ks. yllä ja alla olevat taulukot). Liiallinen proteiinin, metioniinin ja hapon syöminen heikentää luita ajan kuluessa. Liiallinen määrä rasvaa ja kolesterolia puolestaan tukkii suonet ja lisää syöpäriskiä.

eläin- ja kasvikunnan tuotteiden vertailua 2

Proteiini

Kun ihminen on saanut riittävästi proteiinia, mutta syö sitä vain lisää, elimistö yrittää poistaa ylimääräisen proteiinin. Se tapahtuu pääosin maksan ja munuaisten kautta. Eläinproteiinin liiallinen saanti kuluttaa munuaisia niin, että riskinä on sairastua munuaisten vajaatoimintaan. Liika proteiini on pahasta luustolle; mitä enemmän syö proteiinia, sitä enemmän kalsiumia poistuu virtsan mukana, mikä altistaa ihmisen osteoporoosille ja munuaiskiville.

Rasva

Rasva on listan ainut aine, joka on epäterveellistä sekä eläin- että kasviperäisenä. Keho varastoi syödyn rasvan helposti ja mielellään rasvavarastoihimme. Rasvaa varastoituu myös maksaan, sydämeen ja lihaksiin. Elimissä oleva rasva on insuliiniresistenssin tuntomerkki, ja se puolestaan edistää sydäntautiin, aivoinfarktiin ja 2-tyypin diabetekseen sairastumista. Tärkkelys ei normaalioloissa varastoidu rasvaksi ollenkaan (McDougall listaa kymmenen tutkimusta pelkästään tästä aiheesta). Runsas rasvan syöminen johtaa monella ylipainoon, mikä rasittaa niveliä ja altistaa herkästi eri sairauksille. Liiallinen rasvan syöminen ja ylipaino muuttavat soluaineenvaihduntaa ja saattavat lisätä tiettyjen syöpien riskiä.

Kolesteroli

Kolesteroli on lähestulkoon ainoastaan eläinkunnan tuotteiden riesa, koska kasveissa on kolesterolia hyvin mitätön määrä. Kuten muutkin eläimet, myös ihmiset pystyvät muodostamaan kaiken tarvitsemansa kolesterolin itse, yhtään ylimääräistä ei siis tarvita. Ihmisen keho ei ole etevä hankkiutumaan eroon ylimääräisestä kolesterolista. Kun ylimääräistä kolesterolia saadaan eläinkunnan tuotteista, se tukkii suonia ja aiheuttaa valtimotautia, mistä voi seurata esim. sydän- tai aivoinfarkti. Kolesteroli edistää myös syövän kehittymistä.

Metioniini

Metioniini on rikkipitoinen aminohappo ja sitä on paljon lihassa, siipikarjassa, kalassa, kananmunissa ja juustossa. Eläinkunnan tuotteista saatava metioniini muuttuu aineenvaihdunnassa homokysteiiniksi, joka lisää mm. sydänkohtauksen, aivoinfarktin, dementian, Alzheimerin taudin ja masennuksen riskiä. Rikki ruokkii pahanlaatuisia kasvaimia ja on myrkyllistä suolistolle. Rikkipitoiset aminohapot muuttuvat aineenvaihdunnassa lopulta rikkihapoksi, joka on hyvin voimakasta ja syövyttävää. Rikkihappo syövyttää luita ja saa munuaiset tuottamaan virtsatiekiviä.

Happo

Eläinkunnan tuotteissa on paljon happoa. Happoisuutta tasataan emäksisillä aineilla (karbonaatilla, sitraatilla ja suolalla), joita luut vapauttavat neutraloidakseen happamuutta. Näin on tapahduttava, jotta elimistön pH-taso pysyy tiettynä, mikä on elämän elinehto. Ajan kuluessa jatkuva happamuuden neutralisointi haurastuttaa luita, mistä seuraa osteoporoosia. Eläinkunnan tuotteiden hapot myös nostavat kortisolitasoa, mistä aiheutuu luukatoa. Kun happoa saa liikaa, ihminen joutuu ”pissaamaan luunsa vessanpönttöön”, niin kuin McDougall asian kauniisti ilmaisee.

Paras tapa välttyä eläinkunnan tuotteiden aiheuttamilta haitoilta on luopua niistä kokonaan ja syödä tilalla tärkkelystä ja kasviksia. On lohduttavaa, että vaikka edellä mainittuja vaivoja olisi jo ilmaantunut, keholla on ilmiömäinen kyky parantua, jos sitä vain ruokkii oikein.

lehmä

tapettu lehmä

Oletko kuullut tällaisia väittämiä aikaisemmin? Muuttuiko suhtautumisesi eläinkunnan tuotteisiin vai maistuvatko ne samoin kuin ennenkin?

2 ajatusta artikkelista “Tärkkelyksellä terveeksi ja timmiksi, osa 4: Mikä tekee eläinkunnan tuotteista haitallisia terveydelle?

  1. miina

    Ajatustoimintaa aktivoiva kirjoitus. Olen itsekin tietoisesti vähentänyt lihan ja erityisesti makkaroiden syöntiä jo ehkä lähemmäs parin vuoden ajan, samoin söimme broileriakin (luomuna) aika harvoin. Lohta ja silakkaa ja joskus kuhaa tuli syötyä paljon säännöllisemmin, maitotuotteita ja juustoa päivittäin ja omega-3-munia käytettiin ruoanlaitossa ja leivonnassa rajoituksetta.

    Lihan ja broilerin syöntiin on kyllä vaikuttanut hurjat dokumentit niiden tehotuotannosta. Järkyttävää katseltavaa, että porsaat eivät mahdu edes kääntymään häkkikarsinoissaan ja turhautuneet eläinparat nakertavat toistensa korvia ja saparoita. Broilerien tilanne ei ole sen parempi, monet eivät pysty nousemaan jaloilleen ahtaudessa. Luomutiloilla on tilanne eläimille tietysti ihan erilainen, hyvä niin. Niitä tiloja pitäisi vaan olla kaikilla kasvattajilla.

    Koska olen eläinrakas ihminen, en oikein edes pysty katsomaan noita dokumentteja raivostumatta, sillä eläinhän on viaton luontokappale ja täysin puolustuskyvytön ihmistä vastaan. Ihmisen tulisi hoitaa niitä rakkaudella. Silloin kun tehoajattelu tuli mukaan kuvioon, ihmisen ahneus ja alhaisuus vasta paljastuivat. Raha ratkaisee, eläinten kärsimyksillä ei ole väliä.

    Nuo luettelemasi aineet olivat muuten tuttuja, mutta metioniini ja happo olivat uusia asioita. Ja että niitä on maidossa ja juustoissakin. Onneksi toistaiseksi on mennyt aika mukavasti näillä erilaisilla kuskus-, kvinoa-, tumma riisi- ja perunamuonilla ja uunipuuroilla. Olisi kyllä kiva saada uusia vinkkejä monipuolisempaan (mutta yksinkertaiseen!) ruoanlaittoon ja kasvisten ym. lisien yhdistelyyn. Se aiheuttaa välillä päänvaivaa. Olisi kiva tehdä vaikka uunipellillinen ihania paksuja kasvispihvejä, joista riittäisi syötävää moneksi päiväksi ja vaikka pakkaseenkin!:)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Mukavaa, että teksti herätti ajatuksia. :) Sinun entisistä syömistottumuksista näkee, että vaikka eläinkunnan tuotteiden syöminen oli harkittua ja vältit tietoisesti esim. makkaroita, silti eläinkunnan tuotteita tuli syötyä aika paljon. Minulla oli sama juttu maidon, muiden maitotuotteiden ja juuston kanssa.

      Eläinten tilanne on tosiaan paljon kauheampi kuin tietämätön osaisi kuvitellakaan. Itse ajattelen, että vegaanina minun ei enää ole pakko katsoa dokumentteja, ne kun ovat niin hirveitä ja aina tulee itku niitä katsoessa. Ainakin teen nyt oman osuuteni eläinten pelastamiseksi. Luomutuotanto olisi toki askel parempaan, vaikka monelle vegaanille sekään ei riitä. Ihmisten pitäisi olla valmiita maksamaan luomusta, niin tehotuotantoa saataisiin kunnolla vähennettyä (mikä ei tietenkään ole päättäjien ja karjankasvattajien toivomus alkuunkaan). Kyllä tilanne on tosi paha, kun sitä oikein alkaa ajatella.

      Tuo eläinrakkaus on hyvä pointti. Koska moni ihminen luultavasti on eläinrakas, sitä kautta luulisi, että hyvin moni olisi luonnostaan kasvissyöjä. Koska niin ei kuitenkaan ole, se voi johtua yleisen tietämättömyyden lisäksi lähes ainoastaan yhdestä asiasta: kun omalla lautasella komeilee siisti, paistettu pihvi, sillä ei ikään kuin ole mitään tekemistä elävän lehmän kanssa. Kuinka moni tilaisi ravintolassa pihvin, jos naudan teurastus tapahtuisi ravintolan takahuoneessa, asiakkaat kuulisivat korvia viiltävää kiljuntaa ja näkisivät valtavan verivirran valuvan ravintolan puolelle? Oletettavasti monellakaan ei olisi ruokahalua sellaisen jälkeen. Ihminen on niin erkaantunut luonnosta ja eläimistä, että pihvi on helppo popsia ilman minkäänlaista omantunnon tuskaa.

      Hienoa, että tärkkelysmuona on maistunut! Toivottavasti oma mielikuvituksettomuuteni ei tartu muihin, sillä tärkkelysfilosofiassa voi syödä vaikka minkälaista ruokaa. Variaatiota saa olla juuri niin paljon kuin ihminen haluaa. Minua nimenomaan viehättää se, että tärkkelysfilosofian terveellisyys ei perustu nokkelaan ruoka-aineiden yhdistelyyn, vaan yksittäiset ruoka-aineet ovat itsessään niin ravitsevia, että variaatio ei ole ollenkaan välttämätöntä. Jos kaipaa uusia makuelämyksiä usein ja on innokas kokki, niin mahdollisuudet ovat rajattomat. Kun asiaa miettii, niin aika moni nauttii lihansakin aina samalla tavalla, esim. uunikalana tai pannussa valmistettuna jauhelihakastikkeena. Olen varma, että kasvispihvejäkin saa tehtyä vegaanisesti, kananmunan tilalle voisi tulla esim. pellavan- tai chiansiemenistä ja vedestä tehty seos.

      Jos innostun kokkailemaan muutakin kuin keitettyjä perunoita, jaan toki kaikki reseptit blogissa. :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.