”Basic to our human nature is the scientific fact that we are, and have always been, primarily starch eaters.”
Tänään on luvassa tärkkelyssarjan ensimmäinen osa. Kirjoitusteni perustana toimii John A. McDougallin kirja The Starch Solution (2012).
Kirjan kannessa sanotaan: ”Syö lempiruokiasi, saa terveytesi takaisin ja pudota liikakilot pysyvästi.” Minuun vetoaa kasvisruokavalion lisäksi ajatus pysyvyydestä, koska melkein millä vain dieetillä kyllä ensin laihtuu (jos laihdutettavaa on), mutta useita dieettejä ei ole tarkoituskaan pystyä noudattamaan kauaa, jos ne koostuvat esim. 1 200 kalorista päivittäin. Lopulta ihminen on niin nälissään, että ahmii kaikki kilot takaisin ja ylikin. Dieetit ovat näin toimiessaan myös hyvin epäterveellisiä sekä keholle että mielelle.
Osasin odottaa The Starch Solutionilta paljon, sillä se on omassa sarjassaan maailmankuulu. McDougallin tärkkelystä suosivat ruokavaliokirjat olivat bestsellereitä jo 1980-luvulla.
Ennen kirjan tarkempaa esittelyä kerron vielä hieman omasta taustastani. Olen ollut kasvissyöjä lähes kuusi vuotta, mutta koska en ole ollut vegaani, olen käyttänyt maitotuotteita ja syönyt kananmunia (jälkimmäisiä kylläkin hyvin harvoin). Minua on epäilyttänyt runsas maidonjuontini jo kauan ja syystä, kun lukee uutta tutkimustietoa (esim. Runsas maidonjuonti ei vahvista luita, mutta voi nostaa varhaisen kuoleman riskiä).
Minua on kiinnostanut vegaaninen ruokavalio jo pitkään, mutta olen kuitenkin aina luullut, ettei se ole minua varten näistä syistä: olen ollut siinä uskossa, että pelkkää kasvikunnan ravintoa syömällä ei voi saada kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita, ainakaan ilman valtavaa kikkailua, jota en laiskanpuoleisena kokkina jaksaisi.
Lisäksi en ole pitänyt vegaanista ruokavaliota välttämättä kovinkaan terveellisenä; vegaanit voivat yhtä lailla syödä roskaruokaa, pitkälle prosessoituja ruokia ja paljon sokeria ja kasvirasvoja, kunhan ruokavaliossa ei ole mitään eläinperäistä.
Varsinkin niille, joille vegaaninen ruokavalio on pelkästään eettinen valinta, terveydellä ei välttämättä ole kovinkaan suurta roolia. McDougall vahvistaa tämän käsitykseni. Hän on 45 vuoden lääkärinurallaan tavannut monia ylipainoisia vegaaneja, jotka ovat kärsineet useista sairauksista.
Sen takia tärkkelysruokavalio ei suinkaan ole sama asia kuin vegaaninen ruokavalio yleensä, vaikka se onkin täysin vegaaninen. Myös se luulo, että ihmisen on pakko syödä maitotuotteita (ja lihaa) elääkseen, kumotaan kirjassa täysin.
Kirjan esittely
The Starch Solution tarjoaa paljon tutkimustietoa, helposti noudatettavan ruokavalion (jonka voi vaivatta koostaa juuri sellaiseksi kuin haluaa) ja lähes 100 reseptiä. Kirjan kantavia väitteitä on se, että tärkkelystä syömällä ihminen ei pelkästään saa lähes kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, mutta se myös tyydyttää ruokahalun ja pitää täytenä. Tärkkelys on siis terveellistä, lohduttavaa ja täyttävää.
Ihanaa on se, että ruokavalio ei perustu niinkään karsimiseen ja kieltoihin kuin siihen, mitä ruokavalioon kannattaisi sisällyttää ja paljon. Ruokavaliossa tulisi olla niin paljon tärkkelystä, että jos esim. itse pääsisin lähellekään niitä määriä, olisin niin täysi, että muun syödyn ruoan määrä vähenisi automaattisesti.
Millaisia terveysvaikutuksia on odotettavissa, kun syö paljon tärkkelystä eikä syö lainkaan eläinkunnan tuotteita? Verenpaine, kolesteroli ja verensokeri laskevat. Ruuansulatus alkaa toimia niin kuin sen pitäisi. (Nykyäänhän ihmisillä on valtavasti erilaisia vatsaongelmia, minullakin aika tasaisesti).
Tärkkelyspitoisella kasvisruokavaliolla on pystytty myös kumoamaan jo alkaneita terveysongelmia, jotka ovat olleet epäterveellisen syömisen tulosta. Tärkkelyksen avulla on paitsi laihduttu niin myös parannuttu 2-tyypin diabeteksesta ja päästy eroon rintakivuista, päänsäryistä, niveltulehduksista, sydänvioista ja astmasta.
Kirja painottaa myös sitä, että se ruokavalio, joka on ihmiselle ihanteellisin (eli tärkkelysvoittoinen kasvisruokavalio) on ihanteellisin myös ympäristölle.
McDougall opiskeli lääketiedettä Michiganissa ja Havaijilla, jossa oli myös monta vuotta harjoittelussa uransa alkuaikoina. Havaijilla hän toimi yleislääkärinä isolle joukolle sokeritehtaan työntekijöitä. Hänen omat havaintonsa sokeriplantaasilla vahvistivat lukuisat tutkimustulokset. Havaijilla työskenteli paljon maahanmuuttajia, jotka olivat tulleet Amerikkaan eri puolilta Aasiaa.
Yleisesti ajatellaan, että mitä nuorempi ihminen on, sitä terveempi ja hyväkuntoisempi hän on. Mitä vanhempi ihminen on, sitä rapistuneempi terveys ja kunto. Maahanmuuttajissa asetelma oli toisinpäin. Vanhimmat ihmiset olivat kaikkein terveimpiä, hoikimpia ja jaksoivat työskennellä väsymättä, heidän jälkeläisillään oli jo enemmän terveysongelmia, ja kaikista sairaimpia ja huonokuntoisimpia olivat lapset. Mistä oli kyse?
Vanhimmat söivät samaa ruokaa kuin Aasiassa, heidän jälkeläisensä söivät aasialaista ruokaa ja amerikkalaista ruokaa, ja heidän jälkeläisensä enää lähes pelkästään amerikkalaista ruokaa. Sama ilmiö on havaittavissa kaikissa vastaavissa maahanmuuttajatapauksissa. Kiinalaiset Kiinassa ovat paljon terveempiä kuin kiinalaiset Amerikassa. Tämä on jo aikaa sitten sulkenut pois sen mahdollisuuden, että hoikkuus ja terveys olisivat geeneissä.
Mitä länsimaisempi ruokavalio esim. japanilaisella tai kiinalaisella on, sitä enemmän hän alkaa kärsiä länsimaisista elintasosairauksista. On väitetty, että terveellinen ruokavalio koostuu neljästä pääryhmästä: lihasta, maitotuotteista, viljoista ja hedelmistä ja kasviksista. Monet maahanmuuttajat olivat syöneet vain tärkkelystä ja kasviksia ja hedelmiä, ja tuntuivat tulevan sitä sairaammiksi, mitä enemmän söivät kahdesta muusta ryhmästä.
Tärkkelyksen erinomaisuus ei ole mikään uusia asia, vaan kunnioitettavia tutkimuksia sen hyödyllisyydestä on reilusti jo viimeisten 70 vuoden ajalta. Miksi ihmeessä niin moni ei tätä sitten tiedä ja vieläpä päinvastoin luulee lihaa, maitotuotteita ja rasvaa terveellisiksi? Vastaus siihen on täysin puhtaasti bisnes ja raha. USA:ssa niin kuin suurilta osin myös Suomessa ravintosuositukset perustuvat liha- ja maitoteollisuuden intresseihin. (Lue esim. Juommeko maitoa, koska se on kannattava bisnes?)
Ne bisnekset menisivät nurin, jos kaikki söisivät vain tärkkelystä, kasviksia ja hedelmiä ja silloin tällöin pähkinöitä ja siemeniä. McDougall kertoo, kuinka ravitsemus ei vielä lähihistoriassakaan ollut juuri minkäänlainen osa lääkäreiden koulutusta ja kuinka helposti monet lääkärit ovat ostettavissa puoltamaan valtion linjaa ravintoasioissa.
Tärkkelyksen ominaisuudet
Ihminen on suunniteltu toimimaan tärkkelyksellä. Mitä enemmän riisiä, perunaa, maissia, bataattia ja papuja syömme, sitä hoikempia, energisempiä ja terveempiä olemme. Tärkkelys koostuu glukoosista, jolla sekä keho että aivot toimivat. Tärkkelyksen erottaa yksinkertaisista hiilihydraateista eli sokereista se, että se antaa pitkäkestoista tyydytystä.
Esim. syömällä hedelmän saa nopeasti sokeria, mutta ei paljoakaan hitaasti palavaa ja täyttävää tärkkelystä. Pelkkiä hedelmiä syömällä ihminen ei helposti täyty eikä saa riittävästi energiaa. Kasvikset puolestaan tarjoavat muutamia ravintoaineita täydentämään tärkkelysvoittoista ruokavaliota.
Hiilihydraatteja on kolmea päätyyppiä: sokeria, selluloosaa ja tärkkelystä. Kaikissa niissä on hiiltä, vetyä ja happea tarkassa suhteessa. Yksinkertaisin hiilihydraattityyppi on sokerit, joihin kuuluvat sakkaroosi, fruktoosi, laktoosi ja glukoosi. Sokeri antaa nopeasti energiaa ja palaa tehokkaasti kehossa.
Selluloosa on yksinkertaistettuna yhtä kuin kuitu. Ruoansulatuksessamme ei ole sellaisia entsyymejä, että voisimme saada selluloosasta energiaa, mutta se antaa meille tärkeitä ravintokuituja, jotka ovat hyväksi ruuansulatukselle ja suolistolle ja pitävät vatsan täytenä pidempään.
Kaikista tärkein hiilihydraatti on tärkkelys. Tärkkelyksessä on glukoosia, jonka kehomme pystyy helposti pilkkomaan sokeriksi ja joka pitää meidät tasaisen energisinä, täysinä ja tyytyväisinä. Tärkkelyspitoiset ruoat ovat kasveja, joissa on paljon pitkäketjuisia imeytyviä hiilihydraatteja eli monimutkaisia hiilihydraatteja, ts. polysakkarideja. Esimerkkejä tällaisista ruoista on alla olevassa listassa.
Tärkkelys on ollut ihmisten pääasiallista ravintoa jo tuhansien vuosien ajan. Jopa metsästäjä-keräilijät ovat saaneet valtaosan kaloreistaan kasvikunnan ruoista. Ihmisen DNA paljastaa, että olemme tärkkelyksen syöjiä.
Ihmisen ja simpanssin DNA on melkein identtinen; yksi merkittävä ero on se, että ihmisen sylki tuottaa amylaasia (entsyymi, joka pilkkoo tärkkelystä) kuusi tai jopa kahdeksan kertaa enemmän kuin simpanssin. Simpanssi voi siksi elää vain trooppisilla seuduilla päiväntasaajan tuntumassa (sieltä löytyy riittävästi hedelmiä ja muuta kasviravintoa ympäri vuoden), kun ihminen puolestaan pystyi tämän kehityksen johdosta matkaamaan pohjoiseen ja etelään ja asuttamaan siten koko Maan.
Tärkkelyksessä on vain vähän rasvaa, eikä lähes ollenkaan kolesterolia. Vaikka tärkkelystä söisi yli oman kaloritarpeensa, keho polttaa sitä vapauttamalla lämpöä ja energiaa, jolloin valtaosa tärkkelyksen hiilihydraateista ei varastoidu rasvaksi.
Tyypillinen länsimainen ruokavalio aiheuttaa valtavasti sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia. On ennustettu, että puolet kaikista niistä ihmisistä, jotka noudattavat länsimaista ruokavaliota, sairastuvat erilaisiin syöpiin. Länsimaisesta ruokavaliosta ei kärsi pelkästään ihmiset, vaan eläimet ja koko planeettamme.
Mielekäs miellekartta 
Jeee lisää superkiinnostavia juttusarjoja!!! Sun blogisi on kyllä yksi mun lemppareista, kirjoitat niin sujuvasti ja kirjavasti! :-) olisi erittäin mielenkiintoista lukea jo seuraava aihetta käsittelevä postaus juurikin resepteistä ja aterian koostamisesta. Innostuin vapunjälkeisistä suunnitelmistasi ja kokeilisin mielelläni itsekin!
ps. Jooga ja lempeys – löysin ne taas… :-)
TykkääTykkää
Ihanaa lukea, että olet palannut joogan pariin! :) Juuri tällaisia ilonaiheita ja onnistumisia maailma kaipaa.
Kiitos mahtavasta palautteesta. :-) Ajattelin, että jos yksikin ihminen pyytää ruokavaliota aterioineen, niin sitten seuraava tämän postaussarjan teksti käsittelee niitä. Se on siis nyt päätetty. Kivempihan se on yhdessä kokeilla!
TykkääTykkää
Täytyy myöntää, että pakotin itseni lukemaan loppuun asti, sillä tekee välillä hyvää ottaa selvää täysin vastakkaisesta mielipiteestä. En ainakaan vielä ole käännytetty.
Millä perusteella peruna olisi täyttä ruokaa? Missä sen proteiinit ovat? Bataattia syön itsekin, mutta jos ateria koostuu vain bataattikeitosta ilman minkäänlaista liha-elementtiä, minulla on nälkä jo parin tunnin kuluttua. Minusta aterialla kuuluu jaksaa pidempään. Viljasta sain niin kamalia turvotusoireita, että päätin luopua siitä kokonaan.
Mitä kirjassa sanotaan hiilari-väsymyksestä aterian jälkeen? Siitä kun vetää annoksen pastaa ja on ihan veto pois? Kieltääkö se sen täysin vai pitääkö normaalina?
Siitä olen samaa mieltä, että jenkkiruokavalio ei toimi. Miksi se ei toimi, johtuu minun mielestäni siitä, että elimistöön saadaan aikaan tulehdustila liiallisilla hiilareilla (mm. sokerilla ja viljoilla), jonka jälkeen elimistö yrittää paikata tilannetta esimerkiksi nostamalla kolesteroliarvoja ja insuliiniresistenssiä.
Mutta kokeile ihmeessä, mielenkiintoista kuulla mitä tapahtuu!
TykkääTykkää
Hyviä kysymyksiä! Olen tässä vaiheessa menossa luvussa 6, joten ihan kaikkeen en osaa vielä vastata, mutta olen varma, että moniin kysymyksiin tulee tarkka vastaus myöhemmin (johdannosta ja 1. luvusta sai monen asian kohdalla vasta yleiskäsityksen).
Kun perunaa väitettiin täydeksi ruoaksi, menin katsomaan sen ravintoarvot Finelistä: https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet/28955. Taulukosta näkee, että perunassa tosiaan on kaikkea paitsi B12- ja D-vitamiinia. Syön omat perunani kaikista useimmin nimenomaan kuorineen ja keitettynä. Proteiiniakin perunassa on 10 prosenttia! Proteiineista kirjassa sanotaan (ja tähänkin mennään myöhemmin paljon tarkemmin), että niitä on nykyisissä ravintosuosituksissa aivan liikaa. Kehon pitää päästä eroon ylimääräisestä proteiinista, mikä tapahtuu terveyden kustannuksella.
Tärkkelysruokavaliossa syödään niin paljon ruokaa, että en usko kenenkään jäävän sillä nälkäiseksi. Jos joku syö aterialla normaalisti pihvinsä ja kaiken muun lisäksi esim. kaksi perunaa tai pienen annoksen riisiä, tärkkelysruokavaliossa perunaa ja riisiä (ja kaikkea muuta tärkkelystä, hedelmiä, kasviksia ja vähän vielä jotain muuta) syödään valtavia annoksia. Pelkällä keitolla ei tosiaan pärjää montaa tuntia, mutta tässä ruokavaliossa kevyen keiton ohessa syötäisiin varmasti esim. monta palaa leipää tai sitten keitosta tehtäisiin paksumpaa ja siten ruokaisampaa.
Hiilariväsymyksestä kirjassa ollaan ihan toista mieltä; jo nyt on monta kertaa mainittu, kuinka energiseksi tärkkelys saa ihmisen, koska se on juuri oikeaa polttoainetta hänelle. Luulen, että tässä on kyse siitä, ettei sekoita tärkkelystä ihan mihin tahansa hiilariin. Ne kun eivät ole sama asia, niin kuin tekstistäkin ilmeni. Minä olen itse tunnistanut syömisen jälkeisen väsymisen nimenomaan valkoisen pasta-aterian jälkeen silloin kun olen muutenkin vetelänä kotona. Täysjyväpastalla ei ole samaa vaikutusta, ja jos olen jossain menossa ja liikkeessä, saan pastasta energiaa sen sijaan että väsähtäisin. Olen kuullut muiden valittavan väsymystä ja turvotusta niin ikään valkoisen pasta-aterian jälkeen, en esim. perunasosekeiton jälkeen tai yleensäkään minkään tärkkelys-/juuresaterian jälkeen. Peruna ja bataatti (ja monet muut vastaavat) ovat selvästi eri asia kuin puhdistetusta vehnästä tehty pasta.
Tuosta tulehdustilasta ja hiilareista kirjassa ollaan täysin vastakkaista mieltä. Jos ajattelee hiilihydraatilla vain yksinkertaisimpia sokereita ja unohtaa kaikki kunnollisemmat hiilihydraatit, sitten voi ajatella esim. puhtaan sokerin aiheuttavan tulehdusta (sehän on aihe, josta olen itsekin kirjoittanut). Kunnolliset hiilihydraatit eivät aiheuta tulehdusta kehossa, koska ovat luonnon omaa täyttä ruokaa, jota ihminen on suunniteltu syömään. Kirjassa tullaan selittämään tarkoin ja hyvin tieteellisesti se, miksi nimenomaan liha, munat, maitotuotteet ja rasvat (yhtä lailla eläin- kuin kasvirasvat) nostavat kolesterolia, aiheuttavat diabetesta ja valtavasti muita sairauksia. Tärkkelys puolestaan parantaa ihmisen näistä vaivoista. Esim. kananmunat nostavat väistämättä kolesterolia joillain ihmisillä, kun taas joidenkin muiden kehot onnistuvat pääsemään eroon liiasta kolesterolista. (Tässä on tosi hyvä juttu aiheesta: http://yle.fi/uutiset/kananmuna_hyvis_vai_pahis__suomalainen_geeniperima_lisaa_kolesterolihaittoja/7907200)
Innolla täällä jo odotan, että pääsen kunnolla aloittamaan ruokavaliokokeilun!
TykkääTykkää
Laitan minäkin nyt lusikkani soppaan, kun kerran ryhdyin kommentoimaan.
Ensimmäisenä tuli mieleen, että kyllä ruokalaskut puolittuvat, jos seuraa tuota tärkkelysfilosofiaa. Ei mene rahaa kalliisiin juustoihin (itse rakastan Auraa, luomubrietä ja luomugoudaa, joita on aina jääkaapissa). Vielä jos jättää kaikki lihatuotteet, broilerin, lohen, munat ja kaikki maitotuotteet pois, vettä vaan, niin avot! Mutta sitten tuleekin kysymys: miltähän tuollainen ape maistuu, jos ei saa käyttää suolaakaan eikä ainakaan mitään sokereita? Vesi ei ainakaan tässä vaiheessa herahda kielelle, kun mietin mitä noista kirjan listan aineksista saisi kyhätyksi. Itse en esim. tykkää bataatista, se on minusta liian imelää keitoissa ja muhennettuna. Voisin tykätä kasvispihveistä, joissa on jotakin viljaa ja pähkinöitä tai kikherneitä, mutta miten ne pysyvät kasassa, jos ei saa laittaa kananmunaa sitomaan aineet? Ja uunimarjapuurot olivat lapsena äidin tekeminä kyllä herkullisia, niistä varmaan tykkäisin, mutta entä makeutus?
Voihan olla, että olen ihan väärässä näine pähkäilyineni, toivotaan, että listan aineksista tuleekin ihan maukasta syötävää. Aion siis kokeilla ja odottelenkin lupaamiasi ruokaohjeita jännityksellä, jospa vaikka yllättäisivät herkullisuudellaan!:)
TykkääTykkää
Hyvin hoksattu, miina! Selaillessani kirjaa pidemmälle näin, että siellä nostetaan erikseen esiin tärkkelysruokavalion edullinen hinta. Olen itsekin tästä hyvin mielissäni, koska yleensä aina ajatellaan, että terveellinen ruoka = kallista ruokaa. Esim. USA:ssa kaikista köyhimmät ihmiset ovat kaikista lihavimpia (koska siellä kaikista pahin junk food on kaikista edullisinta), mutta muualla maailmassa kaikkein köyhimmät ihmiset ovat kaikkein hoikimpia (tai jopa ihan puhtaasti aliravittuja). Jos ihmisellä on varaa ruokaan, hänellä on taatusti varaa tärkkelykseen! Se on upea juttu, sillä minusta olisikin ikävä kirjoittaa sellaisesta ruokavaliosta, johon käytännössä monellakaan ei olisi varaa.
Sokerille ja suolalle on omistettu kokonaan oma lukunsa (12). Kirjassa sanotaan, että suola ja sokeri eivät ole niin paha asia kuin mitä luullaan, eli niitä siis saa käyttää. Se johtuu esim. suolan kohdalla siitä, että ihmiset saavat mm. lihoista ja juustoista niin paljon suolaa, että tärkkelysruokavaliossa suolan määrä luultavasti silti tippuu, vaikka suolaa lisäisikin kaikkiin ruokiinsa. Tiedän tarkemmin sitten kun saavun kunnolla tähän lukuun. Mutta yleisesti voi sanoa, että ruoka ei suinkaan tule olemaan mautonta. Tämä sokeriasia on minullekin tärkeä, sillä en voisi kuvitella herkutonta elämää. Jatkossa kaupan valmiita herkkuja valitessa minulle onkin tärkein kriteeri se, ettei tuotteessa ole mitään eläinperäistä (eikä mieluiten paljon rasvaa), eli sokeri on paljon pienempi paha kuin esim. maito ja muna.
Kiva, että aiot kokeilla! :) Kirjan yksi opetus on se, että vaikka ei jättäisi kaikkia eläinkunnan tuotteita, lisäämällä ruokavalioonsa reilusti tärkkelystä ihminen sekä laihtuu että voi paremmin. Siitä on monien muiden tutkimusten ohella yksi kiinnostava case study, josta kirjoitan ensi kerralla ateriasuunnitelman yhteydessä.
TykkääTykkää
Hassua lukea tälläistä, kun itse juuri bongasin jostain lehdestä jutun nimeltä ”tärkkelysintoleranssi”. En tiedä onko tuo ihan tuulesta temmattu juttu, vai todellinen vaiva. Itselläni vaan on ibs ja näihin vaivoihin ei tunnu löytyvän ratkaisua, siksi olen aika avoin kaikille ruokavaliokokeiluille, myös tuollaiselle :D
TykkääTykkää
Luulin, proteiiniaivopestynä sekasyöjänä että tulisi vähintäänkin kamala olo hiilaripainotteisesta vegaaniruokavaliosta.
Ilokseni kävi ilmi seuraavaa:
– Aterian jälkeinen väsymys on hävinnyt itselläni hiilarilounaiden jälkeen, myöskään ei ole koskaan täysin ähky olo kun on syönyt hiilari aterian. Hiilari pöhöä ei ole, vaan päin vastoin vatsa on litteä eikä turvota!
– Ei ummetusta
– Hyvä olla
– Pystyy olemaan pitkiä aikoja syömättä vahingossa (no tää ei oo hyvä asia), mutta hiilarilounaat pitää kylläisenä liiankin pitkään.
– Ei himoja karkkiin, rasvaan tai proteiiniin.
– Paino tippuu itsekseen, rauhalliseen tahtiin.
Kaikista mukavinta on se, että on helppo tehdä tyydyttävää ruokaa ja tämä mcDougailu tuntuu tulevan selkäytimestä ihan luonnostaan.
Proteiini-rasva aivopesun seurauksia joutuvat hoitamaan tulevaisuuden lääkärit, tuskinpa ovat Paleo-ja superdietti gurut silloin valmiina ottamaan vastuuta dieteistänsä. Ihmiset itse joutuvat maksamaan siitä kovan hinnan.
Korkeahiilihydraattinen ruokavalio loksahti heti osaksi elämää, koska se on tehty ihmiselle. Ei tarvita tahdonvoimaa, toisin kuin muilla dieteillä. Helpompaa ei vois olla.
TykkääTykkää
Hei, oli kiva lukea hyvää tekstiäsi McDougallin työstä. Arvelenpa, että hänen nimensä tulee ihan lähivuosina tunnetuksi maassamme. Itse opetan raakavegaanista ruokaa, johon voi kuulua mukaan kuumennettua ruokaa, ja uskon, että hyvälaatuinen tärkkelys kuten esim. tattari, kvinoa ja perunakin ovat hyviä ruokavaliossa. Kiitos kun paneuduit asiaan ja toit sitä lukijoillekin!
TykkääTykkää
Mukavaa, että tekstistä oli iloa! Kiinnostavaa tuo raakavegaanisuus; katselen toisinaan YouTubesta ”fully raw” -aiheisia videoita, mutta itse en voisi syödä kaikkia aterioita raakana, koska en ole asettanut viljoja ym. pannaan. Siispä hienoa kuulla, että sinun opetuksiisi kuuluu tärkkelys. :)
TykkääTykkää