Ruokavalio kuntoon pelätyillä hiilihydraateilla?

Tällä kertaa pääsiäiseeni kuuluu kyläilyä, töitä ja suklaapuputikkareita. Kyläily on ymmärrettävää, työt eivät niinkään, ellen freelancerina voisi tehdä töitä kotoa milloin tahansa. Entäs ne tikkarit? No, on sentään pääsiäinen ja minä olen minä. Makea siis maistuu. Joskus onnistun välttämään kaiken muun makeansyönnin raakaherkkujen avulla, mutta nyt minulla ei ole aikoihin ollut motivaatiota sokerin vähentämiseen/jättämiseen muutamaa päivää pidemmäksi ajaksi.

   

Kun motivaationi katoaa minkä tahansa asian suhteen, en saa sitä helposti takaisin enkä pysty tekemään juuri mitään ilman sitä. Vaikka kuinka itkisin motivaation perään, se on poissa eikä se välttämättä palaa aikoihin/koskaan. Saatan nähdä pienen vilahduksen motivaatiosta pitkän odottelun päätteeksi, mutta se ei silläkään kerralla ole jäämässä luokseni. Terveellisen syömisen suhteen motivaationi on liian usein kateissa, ja se harmittaa. Joskus jopa mietin, pitäisikö luovuttaa terveellisen syömisen suhteen ja syödä vain mitä huvittaa. Jos syömisistä ei koskaan stressaisi eikä tuntisi huonoa omaatuntoa, saattaisi olla, että ruokavalio ”terveellistyisi” jossain vaiheessa itsestään edes hiukan, ja sekin olisi hieno edistysaskel. Vaikka en jaksa nähdä riittävästi vaivaa terveellisen syömisen eteen, voisin kuitenkin iloita niistä asioista, jotka sujuvat minulta luonnostaan (mm. liikunta). Minulla ei ole minkäänlaisia huonompia kausia liikunnassa, toisin kuin syömisissä, vaan liikun tasaisesti vuoden ympäri.

Nyt onnistuin pitkästi aikaa innostumaan syömisistä edes sen verran, että tilasin kolme kiinnostavan oloista kirjaa. Niissä kaikissa on ideana syödä runsaasti kasvikunnan tuotteita eli hiilihydraatteja ja vain vähän proteiinia ja etenkin rasvaa. Kyseessä on siis täysin erilainen ajattelutapa kuin nykypäivän trendidieeteissä, joissa hiilihydraatit ovat kirosanoja, ja (eläin)proteiinia ja rasvaa syödään yllin kyllin. Tilasin nämä kirjat:

Odotan innolla pääseväni lukemaan nämä! En vielä esittele kirjoja sen enempää, koska en halua tutustua niihin liikaa ennakkoon, vaan lukea ne rauhassa sitten kun saan ne. Aion kuitenkin kirjoittaa jokaisesta kirjasta blogissani, sillä nämä ovat aika lailla maailmankuuluja omassa sarjassaan. Näille kaikille on yhteistä ilmeisesti (täysin) vegaaninen ruokavalio, jossa suositaan tärkkelystä nimenomaan kasvisten muodossa ja syödään mahdollisimman vähän/ei lainkaan prosessoituja ruokia. Kaloreita ei lasketa, vaan saa syödä niin paljon kuin jaksaa (minä en muutenkaan ole dieetillä). Minua on jo kauan kiinnostanut erilaiset ruokavaliot, niiden ehdottomuus ja se, kuinka eri ruokavalioita noudattavat ihmiset hyökkäävät toistensa kimppuun ja kuinka erilaisista tutkimuksista poimitaan ne kohdat, jotka sopivat omaan käsitykseen kunnollisesta ja terveellisestä ruuasta.

Olen jo sen verran vanha, että olen huomannut ehdottomuuden olevan tavallisinta nuoruudessa. Nuori on altis tietynlaiselle informaatiolle herkemmin kuin vanhempi ihminen, jonka kelkkaa ei voi enää yhtä helposti kääntää. Olen lukenut kasvissyöjistä, joista on tullut vegaaneja ja jotka elettyään 20 vuota vegaaneina alkavat syödä 50-kymppisenä kalan lisäksi jopa riistaa. Olen myös lukenut vegaanin kokemuksista kasvispihvistä, jossa ei pitänyt olla kananmunaa. Kun selvisi, että pihvissä oli sittenkin kananmunaa, järkytys oli valtava ja vegaani joutui oksentamaan. Loppupäivä sujui hänellä surkeissa merkeissä. Kun lukee tällaista tarinaa, tulee väkisinkin mieleen, että nyt on upean aatteen idea hieman vääristynyt. Minä olen jo mennyt tällaisen vaiheen ohi, ja tiedän siksi, että en hurahda näihinkään oppeihin, joista pian luen, mutta nyt elämämme hiilaripelon aikakautena minua kiehtoo kovasti asiantuntijoiden näkemykset ruokavalioista, jotka sisältävät pääosin hiilihydraatteja.

   

Liikkujana pidän kovasti hiilihydraateista. Joku on joskus luullut, että syön raakaherkkuja vältelläkseni viljoja. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan raakaherkut innostavat minua eniten pähkinöiden ja kuivattujen hedelmien takia (lisättyä sokeria/makeutusta ei siis tarvita). Viljojen välttely on mielestäni mennyt jo liiankin pitkälle; kukaan ei tarvitse valkoista vehnäjauhoa, mutta itselleni suurin piirtein kaikki muut viljat ovat hyvä juttu. Eikö suunnilleen meillä kaikilla ole isovanhempi tai vanhempi, joka eli 90-vuotiaaksi syömällä juuri sitä mössöä, mitä kulloinkin oli saatavilla? Minun yhdeksänkymppisten mummojeni ruokavalio oli pitkälti juuri leipä- ja perunavoittoista. Olen ymmärtänyt, että tilaamissani kirjoissa ei kuitenkaan ylistetä erityisesti viljoja, mutta perunaa ja muita kasviksia kylläkin.

Kuinka monta kertaa olet kuullut väitteen, että dieetit eivät toimi? Väite saattaa tuntua naurettavalta, koska on itse voinut laihtua jotain dieettiä noudattamalla. Todellisuudessa dieetit siis laihduttavat ja tuovat toisinaan tuloksia hyvinkin nopeasti. Hommaan liittyy kuitenkin valtaisa mutta. Tulokset eivät usein ole pysyviä. Kilot voivat pysyä poissa pitkäänkin, mutta ajan kanssa, vaikka painonnousu olisi hidastakin, kilot tulevat takaisin (ja harmittavan usein koron kanssa). Se on täysin ymmärrettävää, sillä dieetin jälkeen ei voi tietenkään palata aikaisempaan ruokavalioon päätymättä samaan tilaan, jossa oli ennen dieetin aloittamista. Tilaamissani kirjoissa ei ole dieettejä, vaan ruokavalioita, joita noudattamalla ei tarvitsisi koskaan olla dieetillä. Ajatus pysyvyydestä vetoaa minuun erityisesti, koska olen niin monta kertaa laihtunut (esim. vain sen parin halutun kilon verran) ja aina kilot tulevat takaisin ennätystahdissa. Siispä katsotaan, mitä kirjoilla on tarjota!

Millaista ruokavaliota sinä noudatat/haluaisit noudattaa? Vannotko lihan ja rasvan nimeen hiilareita kammoksuen vai syötkö hiilihydraatteja mielin määrin? Miten löysit ihanneruokavaliosi (esim. ottamalla selvää ja testaamalla itse, lukemalla yleisiä ravitsemussuosituksia tms.)?

14 ajatusta artikkelista “Ruokavalio kuntoon pelätyillä hiilihydraateilla?

  1. Tiia

    Heh, jos lukisin nuo kirjat, olisin luultavasti samaa mieltä ainoastaan väitteestä ”kasvikset ovat kunnon ruokaa”. Jatkaisin sitä kuitenkin väittämällä että kasvikset eivät ole ainoata ruokaa. Ne ovat iso osa ateriaa, mutta pelkästään niillä ei pärjää. Kukin saa tietenkin itse kokeilla ja kannattaakin testata, mikä ruokavalio itselle sopii. Minun oloni on parempi kun syön paljon kasviksia, mutta se ei tarkoita, että minun olisi syötävä vain kasviksia.

    Jään odottelemaan raporttiasi kirjoista!

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      On kyllä mukavaa, että niin monessa muussakin ruokavaliossa (kuten paleossa) syödään paljon kasviksia. Niitä voi siis kiistatta sanoa hyviksi. Tulee olemaan jännää nähdä, kuinka pitkälti kirjoissa suositaan hiilareita, ja mikä on proteiinin ja rasvan suhde (uskon, että se on lähellä 80-10-10 -mallia), eli kuinka paljon suositellaan syömään myös muuta.

      Kiva, että odotat raporttia! Innolla täällä jo odottelen kirjojen saapumista. :)

      Tykkää

      Vastaa
      1. Tiia

        Tuli muuten mieleen tuosta terveellisen ruokavalion noudattamisesta se, että ei se minullekaan ole monesti helppoa. Mieli tekisi nykäistä jääkaapista vaan jotain helppoa ja jättää kasvisten kuorimiset, pilkkomiset ja pureskelu pupuille. Mutta sitten yritän tsempata ja sanon itselleni, että jos jaksaisit edes tämän kerran. Aina ei tarvitse, mutta yritä edes nyt. Monesti se auttaa ja siitä tulee hyvä mieli jälkeenpäin. Ja se vielä pitää mainita, että terveellinen ruokavaliohan ei varsinaisesti vaadi paljon kokkailua, varsinkaan jos ei edes syö lihaa. Sen kun kaivaa kasvikset esiin ja syö. Raakanahan ne ovat kaikista terveellisimpiä.

        Tykkää

      2. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Hyviä pointteja! Kyllä helppous vetäisi ketä tahansa puoleensa, jos niin vain antaa käydä.

        Juuri tuota olen toivonutkin, että voisi syödä terveellisesti ilman jatkuvaa ruuanlaittoa. Pidän sitä paitsi monista kasviksista raakoina, eli ehkä minun vain täytyy siirtää raakaherkkuinnostukseni myös suolaisen ruuan puolelle, ja ajatella juuri noin, että siinä muodossahan ne ovat muutenkin parhaita. :)

        Liked by 1 henkilö

  2. hanna

    Mikähän siinä on, että lähes kaikilla naisilla (nimenomaan naisilla) on ainakin ajoittain huono omatunto ja syyllisyys syömisistään. Useimmat miehet, jotka näyttävät olevan 9:nnellä kuukaudella eivät häpeä pizzerioissa istumista olutuoppien äärellä. Niin, tietysti ne odotukset ja vaatimukset, mitä naisille ulkonäön suhteen asetetaan. Eihän ylipainoinen nainen saa työpaikkaakaan, jos on hoikempi ja kauniimpi kilpakumppani vierellä. Miehillä ei tavallisiin työpaikkoihin tunnu olevan ulkonäkövaatimuksia, pikemminkin niiin, että raskasrakenteisuus tuo lisää uskottavuutta…

    Mutta nyt asiaan. Itse olen pitkän linjan rintasyöpäpotilas ja sitä kautta joutunut miettimään, mitä itse voisin tehdä taudin etenemisen hillitsemiseksi. Olen tullut siihen tulokseen, että lähes ainut tapa on omat elintavat: terveellinen ruokavalio ja liikunta sekä mielenrauhan ylläpito, Ei saa lihoa, ulkoliikuntaa joka päivä ja hurtin huumorin säilyttäminen vaikka mikä olisi.

    Syömisissäni olen soveltanut pitkälti lukemieni kahden kirjan oppeja: Dr. David Servan-Schreiber: Anticancer – a new way of life ja Coy, Baumann, Spitz, Cavelius: Livsstil & cancer: De 8 reglerna. Servan-Schreiberin kirja on hyvin kattava teos, jonka mukaan teollisesti tuotettua ruokaa pitäisi rajoittaa mahdollisuuksien mukaan, suosia luomua ja syödä paljon erilaisia kasviruokia ja marjoja sekä yrttejä säännöllisesti. Nimenomaan sokeria ja valkoisia jauhoja (vehnää) tulisi välttää mahdollisimman paljon, koska niiden nauttiminen nostaa glykeemistä indeksiä, jolloin syöpäsolut erityisesi pääsevät lisääntymään. Hänen mukaansa mahdollinen makea tulee nauttia heti aterian jälkeen, jolloin muu ruoka hillitsee glykeemisen indeksin nousua. Välipaloina (yksinään) ei tule syödä makeaa. Taitaa vaan olla niin, että jos on terve, viis veisaa tuollaisista indekseistä sun muista rajoituksista, vaikka Servan-Schreiberin ja toisen kirjan kirjoittajien mukaan heidän ohjeensa sopivat nimenomaan terveille mahdollisen myöhemmin puhkeavan syövän ehkäisemiseksi.

    Servan-Schreiber kertoo kirjassa myös omasta aivosyövästään ja sen kanssa selviytymisestä lähes 20 vuoden ajan noudattamalla kirjansa ohjeita syöpähoitojen ohella. (Kirjassa on vaikuttava lähdeluettelo maailmanlaajuisesta tutkimustiedosta, joiden johtopäätöksiin teos perustuu.)

    De 8 reglerna antaa 8 eri neuvoa: pitää suosia oikeanlaisia sokereita, syödä tarpeeksi proteiinia, valita terveellisiä rasvoja ja öljyjä, syödä paljon kasviksia, ottaa sopivasti aurinkoa, liikkua säännöllisesti, hoitaa psyykeä ja nukkua hyvin ja riittävästi.

    Eihän noita kaikkia pysty millään noudattamaan, mutta itse olen ratkaissut asian niin, että syön pääosin terveellisesti ja kasvisvoittoisesti ja luomua mahdollisuuksien mukaan, en käytä transrasvoja, en syö karkkeja (paitsi nyt pääsiäisenä muutaman yksittäisen enkä koe niistä syyllisyyttä!)) enkä pullaa, pidän painon kurissa, liikun, tapaan ystäviä ja yritän nukkua tarpeeksi. Tämä saa kohdallani riittää!

    Sinunkin ehkä kannattaisi muutaman viikon ajan yrittää syödä esim. pavuilla tai kikherneillä, tofulla, luomufetalla, -halloumilla jne höystettyä ja hyvin yrteillä maustettua kasvisruokaa kunnon annokset, niin sen jälkeen makeanhimo kyllä jo hellittää. Olen huomannut, että kun maha on täynnä kunnollista kotiruokaa, makeaa ei oikeastaan tee mieli eikä ainakaan mahdu niin paljon! Ja jos mahtuu, niin tuohon paikkaan makeampi raakatoffeekakkusi on kuin luotu! Itse en ajoittaisista pikkurepsahduksista ota enää huonoa omaatuntoa.:)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kiitos pitkästä kannanotostasi! Minustakin on pöljää tuntea syyllisyyttä syömisistään, siksi pyrinkin siitä kovaa vauhtia eroon. Oikeastaan en edes tunne niinkään syyllisyyttä (muuten tekisin varmaan jotain toisin), mutta harmitusta ja fyysisestikin pahaa oloa silloin kun makean määrä ylittää sen, mitä minun kokoiseni olisi kannattanut syödä. Voimakas turvottelu on silloin myös tavallista eikä lainkaan mukavaa. Ja silti sitä syö joskus niin, vaikka tietää, ettei se todellakaan kannattaisi.

      Todella hienoa, että olet löytänyt hyviä kirjoja, joiden ohjeita pyrit noudattamaan. Usein kai onkin niin, että niin kauan kuin on terve, ihminen saattaa possutella sen minkä ehtii, ja vasta lääkärin tuomio (jos sekään) saa ihmisen muuttamaan elintapojaan. Upeaa, että syövän hoidosta ruokavalion avulla ylipäänsä löytyy kirjoja! Minulle tuo Anticancer-kirja on tuttu, kirjoitin siitä glukoosi/fruktoosi-jutun yhteydessä. https://mielekasmiellekartta.wordpress.com/2015/02/26/glukoosi-vai-fruktoosi-kumpi-on-epaterveellisempi-sokeri/ Se on kyllä aidosti hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Ymmärrettävä, vaikka nojaa niin moniin tutkimuksiin. Toinen kirja ei ole minulle tuttu. Terveenä ei tule tartuttua ensisijaisesti syövän hoitoon tarkoitettuihin kirjoihin, vaikka varmasti kyllä pitäisi, koska kenelle vain voi tulla syöpä ja se on valitettavan yleistäkin. Hyviä neuvoja tuntuu olevan tässä toisessakin kirjassa. Sekin on hyvä, että pääasiat on tiivistetty kahdeksaan sääntöön.

      Minulla on varmasti sellainen ongelma (jos sitä ongelmaksi tahtoo kutsua), että en vain jaksa laittaa kunnollista ruokaa riittävän usein. Siksi syön makeaa, eli korvaan kunnollisen ruuan makeilla. Osaisin laittaa ruokaa, jos viitsisin, mutta se ei kiinnosta minua tarpeeksi. En nauti ruuanlaitosta, toisin kuin leipomisesta, mikä taatusti näkyy myös blogissani. Tykkään kyllä syödä kunnollista ruokaa, mutta sen laittaminen… voih. Ihminen myös syö aika paljon, eli isokaan portsuuna ei kestä kauaa, ja taas pitäisi olla kokkaamassa. Yritänkin keksiä muita tapoja syödä terveellisesti, koska tiedän, että en jaksa kokata. Joskus, kun motivaationi on huipussaan, saatan kokata useammankin aterian päivässä monen päivän ajan, mutta sitten tulee täysi stoppi. Ei ole realistista odottaa, että tulisin kokkaamaan lähitulevaisuudessa säännöllisesti ja usein, mutta voisin yrittää aloittaa pienistä asioista (esim. terveellisistä välipaloista, kokkaamisesta silloin tällöin ym.). Tilaamani kirjatkin ehkä auttavat, koska olen niistä niin innoissani. :)

      Tykkää

      Vastaa
  3. N

    Millaista ruokavaliota noudatan? Olen ollut kasvissyöjä noin 15 vuotta, ruokavalioon kuuluvat kuitenkin maitotuotteet (pääasiassa juusto leivänpäälisenä, ja raejuusto ja jogurtti pari kertaa viikossa proteiinilisänä, en juo maitoa), kananmunat ja kala (0-3 kertaa/viikko). Yritän rajoittaa herkkujen syöntiä sen verran, että ostan karkkia/keksejä/pullaa/sipsejä tms. vain kerran viikossa, yleensä viikonloppuna. Olen lisännyt liikuntamääriä ja etenkin rankkaa liikuntaa viimeisen puolen vuoden aikana ja irtokarkkien (noin 200-300 g) syönnistä on alkanut tulla huono olo, joten luulen että joudun jättämään ne kokonaan pois tai pienentämään annoksia (nyt kun vielä keksisin miten voi ostaa alle 200 g irtiksiä kun sehän tarkottaa että ei sais kaikkia hyviä laatuja? ;) ).
    Muistan vielä kultaisen 90-luvun, jolloin ruokakeskusteluissa oli vahvasti mukana myös eettinen puoli (vai kuvittelenko vain?). Nykyään tuntuu että tärkeintä on kunkin oma napa ja ruoan ympäristövaikutuksistakaan ei olla yhtä kiinnostuneita. Ruoka on kuitenkin yksi tärkeimmistä keinoista vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeen, eläinten hyvinvointiin ja yleisesti yhteiskunnallisen ruoantuotantomallin kehitykseen.
    Millaista ruokavaliota haluaisin noudattaa? No tietysti mahdollisimman ympäristö- ja eläinystävällistä, mutta terveellistä ruokavaliota. Suoraan sanottuna olen liian laiska ryhtymään vegaaniksi, koska silloin en voisi aina syödä työpaikkaruokalassa vaan joutuisin rahtaamaan aina välillä lounaan mukaan töihin. Toisaalta myös viikonloppu- ja arki-iltojen kokkailuissa helppous on usein valttia ja vegaaniksi ryhtyminen vaatisi aika paljon panostuksia ja perehtymistä, joten olen päättänyt pysytellä rennommassa mallissa. Tämä on ehdottomasti suurin omantunnontuskia herättävä asia ruokavaliossani.
    Vannonko lihan ja rasvan nimeen hiilareita kammoksuen vai syönkö hiilihydraatteja mielin määrin? Mielestäni tässä koko kysymyksenasettelu on omituinen, koska hiilihydraattien vaihtoehto ei ole liha, vaan proteiinia voi saada riittävästi myös kasvikunnan tuotteista. Yritän syödä joka aterialla proteiinia, rasvaa ja hiilihydraatteja, mutta kokonaisuudessaan proteiinien ja rasvan määrät eivät ole suuria. Olen joskus erehtynyt syömään salaatti + proteiini -linjalla ennen treeniä ja se on ollut totaalinen virhe. Ilman hiilihydraattia kone ei yksinkertaisesti kulje. Edelleen 90-luvun nuorena jonkinlainen rasvakammo on sen ajan ajattelusta jäänyt, mutta olen yrittänyt höllätä etenkin kun Suomesta saa nykyään järkevään hintaan herkkuani avocadoja. Yleisesti ottaen suhtaudun koko proteiini, hiilarit vai rasva -asiaan aika suurpiirteisesti. Otan lautaselle sitä mikä maistuu hyvälle ja oman jaksamisen takia yritän muistaa pakolliset muut osat (peruna/riisi/ohra/pasta ja pieni ”proteiinilisä” jos tarpeen). Olen siinä mielessä omituinen tyyppi, että suurinta herkkuani ovat yleensä hedelmät, vihannekset ja marjat sekä ruisleipä, joten suuria houkutuksia syödä päivästä toiseen roskaruokaa ei ole. En myöskään jaksa vahdata ruokiani erityisen tarkasti, vaan uskon että homma tasapainottuu pitkässä juoksussa kunhan syön pääasiassa normaalia ”kotiruokaa” ja valitsen selkeästi epäterveellisiä vaihtoehtoja vain satunnaisesti.
    Miten löysin ihanneruokavalioni (esim. ottamalla selvää ja testaamalla itse, lukemalla yleisiä ravitsemussuosituksia tms.)? No eiköhän se muodostunut nuoruuden maailmantuskan ja oman laiskuuden sekoituksesta :).
    Esitettyihin kysymyksiin vastaamisen jälkeen siis tiivistän, että mielestäni nykyään ollaan liian pakkomielteisiä ruoan suhteen ja yritän itse ottaa rennolla meiningillä muutamaan pääperiaatteeseen tukeutuen ja joskus onnistun siinä hyvin, joskus huonommin. Huolestuttavimpana asiana fokus on kääntynyt ruoan eettisestä puolesta mielestäni liikaa terveysvaikutuksilla spekuloimiseen ja hifistelyyn. Etenkin proteiineja korostavissa ruokavalioissa pitäisi ottaa huomioon kasvikunnan proteiinien käyttö eläinkunnan proteiinien sijaan.
    Sori avautuminen, selkeästi tekstisi puhuttelevat kun ei niihin voi olla vastaamatta :). Käsittelet mielestäni monia nyt pinnalla olevia asioita järkevämmästä näkökulmasta kuin monet ns. hehkutusliikuntablogit, jatka samaan malliin!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Kovasti kiitoksia pitkästä kommentistasi ja mukavasta palautteesta! Olen vain hyvilläni, että jotkut kirjoitukseni onnistuvat joskus herättämään keskustelua.

      Sinun tapasi syödä kuulostaa hyvältä. Minullekin tulee helposti huono olo karkeista, jo 100 g tuntuu olevan voinnin puolesta liikaa, vaikka söisin siitäkin huolimatta helposti enemmän. Onneksi karkki ei ole varsinainen must have -herkkuni. :)

      Minustakin eettisyydestä ei juurikaan tänä päivänä puhuta, kun on eläinten hyvinvoinnista kyse. Ekologisuuskin on jäänyt kaikkien trendien varjoon, sillä nykyinen lihankulutushan on täysin kestämätöntä, ja silti lihaa syödään aina vain enemmän ja enemmän. Minulle eettisyys ja ekologisuus ovat tärkeitä, eli en voisi syödä lihaa, vaikka sitä kuinka ylistettäisiin terveyssyistä. Ja eihän sitä edes ylistetä, koska nykypäivän tehotuotannossa liha on kaukana kunnollisesta ravinnosta.

      Minä olen kovasti miettinyt tätä kasvissyöjä vs. vegaani -asiaa ja olisin toki mielelläni vegaani, jos jaksaisin panostaa asiaan. Monia aterioita on helppo valmistaa niin, että lopputulos on vegaaninen, mutta juon suorastaan hävettävän paljon maitoa. Mietin usein lehmäparkoja, jotka ovat ainaisessa synnytyskierteessä, jotta vasikoille tarkoitettu maito saadaan ihmisille. Ja samalla väitetään, että osteoporoosia on Suomessa paljon, vaikka täällä kulutetaan enemmän maitotuotteita kuin suunnilleen missään muualla. Toivon, että kirjat valaisevat tätä maitoasiaa ja kertovat, miten kalsiumin riittävän saannin voisi taata ilman maidon litkimistä. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat rennommalla otteella syömisten suhteen. On usein terveellistä suhtautua syömisiinsä rennosti, mutta toisessa vaakakupissa painaa sitten tosiaan asioiden eettinen ja ekologinen puoli.

      Proteiinia voi toki saada reilustikin ilman lihaa, eikä lihan vaihtoehto tarvitse olla hiilihydraatti, juuri niin kuin tuumit. :) Asettelin kysymyksen miten asettelin varmaan siksi, koska tuntuu että niin moni, joka on lisännyt lihankulutustaan on samalla pienentänyt hiilareiden saantia minimiin tai välttelee niitä kokonaan. Uskon, että nimenomaan liikkujat eivät voi tosissaan harkitakaan hiilareiden jättämistä, niitä syömällä lenkki kulkee ihan eri tavalla.

      Kaiken kaikkiaan sinulla tuntuu olevan terveellinen syöminen hallussa, ja repsahduksia tapahtuu harvemmin. Olisipa minullakin jonain päivänä sama tilanne. Katsotaan, onnistuvatko kirjat innostamaan minua ja missä määrin. :)

      Tykkää

      Vastaa
  4. hanna

    Jäin miettimään noita mietteitäsi viitsimisestä. Lapsen syntymä on luultavasti monelle se ajankohta milloin viimeistään herää pohtimaan ruokavalintojaan. Syötänkö lapselle valmiita eineksiä, ranskiksia, hampurilaisia ym. helppoa vai teenkö pääosin itse ruoat. Ruokaahan pitää olla monta kertaa päivässä ja vielä monipuolisesti eli vaivaa tulee aika paljon, jos päätyy jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Silti uskon, että useimmat päätyvät itsetehtyyn, koska silloin tietää, mitä ruoka sisältää ja omalle lapselleen haluaa tietenkin tarjota terveellistä ja laadukasta syötävää. Ei auta, vaikka rasittavan työpäivän päätteeksi ei haluaisi muuta kuin lysähtää sohvalle, kauhaan on tartuttava.

    Toinen pointti minkä mainitsit, pitää varmaan paikkansa: vasta pakon edessä ihminen yleensä muuttaa tapojaan. Jos vaikka lääkäri sanoo, että elät korkeintaan puoli vuotta ellet muuta sitä tai tätä tapaa (esim. tupakanpolttoa, viinanjuontia, roskaruuan syömistä), silloin ihminen on tosipaikan edessä ja käyttäytymistä on pakko muuttaa, jos aikoo elää.

    Nuorempana tein minäkin usein tosi tyhmiä valintoja: kerrankin oli lahjaksi saatu kartonki liköörikonvehteja (suurinta herkkuani), niin päätin, että tänään en syökään mitään muuta kuin niitä ja samalla aloitan parin kilon laihdutuksen (!), toisella kerralla olin päätynyt neljään mehevään tuoreeseen luumuun. Illalla oli sitten mojova päänsärky ja meni monta voileipää paksuilla päällysteillä… Jos lähitulevaisuudessa tulisi selkeää tutkimustietoa, että tuollaisilla älyttömillä valinnoilla olen itse edesauttanut oman syöpäni syntymistä, en osaa kuvitella sitä itsesyytösten määrää. Olisin voinut laittaa kunnon ruokaa joka päivä, jos vain olisin viitsinyt.

    Kommenttejasi noista kirjoista odotan minäkin innokkaasti, sillä esim. sen De 8 reglerna kirjan mukaan hiilihydraatteja saisi päivässä syödä grammoissa enintään saman määrän kuin painoa on kiloissa eli minun tapauksessani vähän yli 50 g. Yksi jälkiuunileipäpala sisältää jo 37 g hiilihydraattia ja esim. 40 gramman omena 5 g hiilihydraattia ja 50 g:n appelsiini 5 g, niin ei sitten paljon muuta tuoretta pystykään syömään sinä päivänä. Eli tuollainenkaan hiilihydraattifilosofia ei kyllä toimi käytännössä. Olenkin soveltanut siitä kirjasta enemmän niitä seitsemää muuta “sääntöä”. Jännittävää kuulla tulevat kommenttisi kirjoista!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Se olisi kyllä mukavaa, että lapsen syntymä muuttaisi pelin. Olen kuitenkin omaa lähipiiriä tarkkaillessa huomannut, että monet tarjoavat lapsilleen perushyvää ruokaa, mutta syövät kuitenkin itse mitä sattuu. Lapset nukkuvat paljon/menevät aikaisin nukkumaan, ja siitä alkaa ”äidin oma aika”, jossa herkuttelu voi olla suuressa roolissa. Raskauden aikana ja sen jälkeen syömiset voivat olla kauankin aika hyvällä mallilla, mutta jossain vaiheessa ote lipsuu monilta. Toki tapauksia on yhtä monta kuin on vanhempia ja lapsia. :)

      Onpa hauska tuo liköörikonvehtitarina! :) Kiva kuulla, että muutkin tekevät tietoisesti tyhmiä syömisvalintoja. Minäkin söin yhtenä kesänä kahden päivän ajan vain Pätkis-patukoita ja join PepsiMaxia. :) En jaksanut syödä pelkkiä patukoita montaa, ja jopa laihduin pikkuisen. Mutta älytöntä yhtä kaikki. Jos jossain vaiheessa sairastuu, on varmasti helppo jossitella ja toivoa, että olisi elänyt toisin. Niin kaikki tekevät kaikkien valintojen kohdalla, jos ne myöhemmin paljastuvat huonoiksi. Onneksi kuitenkin syöt niin viisaasti nyt! :)

      Ymmärrän täysin ajatuksen, että sokeri edesauttaa syövän puhkeamista (ja leviämistä). Tuo on kuitenkin mielenkiintoista, että kaikkia hiilihydraatteja kehotetaan välttämään. Tuntuu hullulta, ettei kasviksia ja hedelmiä kuuluisi syödä tuon enempää. Kirja on nimestä päätellen ruotsalaisten kirjoittama, ja olen kuullut, että karppaus on siellä vielä suurempi villitys kuin meillä. Karppiruokaa saa ravintoloistakin ihan toisella tavalla kuin meillä. Vaikuttaisikohan se yhtään tuohon suositukseen? Mene ja tiedä. Tosi kovasti odotan tilaamieni kirjojen saapumista; sitten saadaan toisenlainen näkökulma tähänkin asiaan. Luin nimittäin, että ainakin China Study -kirjassa tutkitaan kasvisruuan (eli reilusti hiilihydraatteja sisältävän ruuan) vaikutusta nimenomaan rintasyövän parantamiseen/estoon. Se jos mikä on kyllä jännittävää!

      Tykkää

      Vastaa
      1. Tiia

        Hiilihydraatithan muuttuu samaksi glukoosiksi kuin sokerissakin on ja glukoosihan on bensaa soluille. Näin yksinkertaistettuna.

        Tykkää

  5. ditza

    Mä karppaan sillon kun jaksan panostaa. Joskus houkutukset on niin suuria, että sillon menee läskiks mutta muuten karppaan. Oon huomannu, että sillon on parempi olo kaikin tavoin. Vatsa ei turpoa ja painokin voi tippua pari kiloa :-)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Niin, noinhan moni karppaaja raportoi. :) Karppaus voi sopia joillekin hyvin varsinkin, jos ei harrasta paljon liikuntaa ja viljat turvottavat helposti. Kyllähän jotkut karppaajat liikkuvatkin paljon, vaikka en oikein tajuakaan, miten se on mahdollista (esim. pitkät juoksulenkit). Karppauksen ei myöskään tarvitse olla kasvisten välttelyä ja lihan ahmintaa, vaan se voi olla paljon järkevämpää. Mukavaa, että olet löytänyt itsellesi toimivan ruokavalion. :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s