Kiinnostaako bikinikuntoon pääseminen?

Nyt olisi juuri oikea aika panostaa syömisiinsä ja liikuntaan, jos mielisi tiukkaan bikinikuntoon kesäksi. Miksi juuri nyt? Jos joulun ja uudenvuoden syömisistä sai niin tarpeekseen, että jaksoi tsempata tammikuun ja miksei helmikuunkin, kiinnostus ja motivaatio saattavat viimeistään nyt olla kadoksissa tai ainakin vähentyneet siitä, mitä olivat vuoden alussa. Jos taas innostuu elintapojen muuttamisesta vasta toukokuussa, se on herkästi liian myöhään, vaikka toivoisi vain pientä kiinteytymistä. Jokainen totta kai määrittelee itse unelmiensa bikinivartalon; joku on runsaampanakin hehkeä, toisella unelmien vartalo on kiinni parista hassusta kilosta, joita ei tunnu millään saavan pois.

Toisille on luontaista painaa talvella muutama kilo enemmän kuin kesällä. Silloin paino myös laskee aika helposti keväämmällä, kun tällaisen ihmisen aktiivisuustaso nousee. Minun kroppani ei ole koskaan toiminut niin. Olen yhtä aktiivinen kesät talvet ja jos lihon talven aikana, kilot eivät itsestään tule tippumaan, koska liikuntamääräni pysyvät samoina ja ovat jo niin reilut, etten voi lisätä liikunnan määrää saamatta rasitusvammoja. Siksi elintapamuutoksen on pakko tapahtua syömisten puolella, jos kiloja on kertynyt ja ne haluaa pois. Minulle on monena vuonna käynyt niin, että olen hoikimmillani esim. tammikuussa, ja kesää kohden saatan olla pari kiloa painavampi. Vaikka puhutaan vain parista kilosta, silti on harmillista olla tiukimmassa kunnossa talvisin, kun on toppavaatteiden peittämä, ja löysimmässä kunnossa bikinikaudella, jolloin lempivaatteitani ovat värikkäät, usein melko vartalonmyötäiset mekot.

Näin kävi tänäkin vuonna. Elin hyvin sokeritonta elämää marras- ja joulukuussa, ja vaikka joulukuussa maistoin kaikkia perinteisiä jouluherkkuja (suklaata, pipareita, joulutorttuja, kakkua), onnistuin syömään niitä maltillisesti ja olin tosiaan hoikin pitkään aikaan tammikuussa. Sitten jotain tapahtui, eivätkä saavutetut tulokset enää jaksaneet motivoida pitämään niitä yllä. Juuri sitä muutosta pidän niin mystisenä, koska en ollenkaan tiedä, miksi yhtäkkiä ei enää teekään mieli syödä terveellisesti, vaikka saavutettu olo on niin hyvä ja litistynyt vatsa tuntuu ihanalta ihmisestä, jolla rasva kertyy juuri vyötärölle. Koska nyt on vasta maaliskuu, asioista ei voi vielä puhua menneessä aikamuodossa. Ehtisin siis hyvin vähentää herkkujen syöntiä, jos se vähääkään kiinnostaisi, enkä siten olisi löysimmässä kunnossa kesällä.

Mitä se lopulta on, jos/kun tavoittelee ”bikinivartaloa” kesäksi? On eri asia olla terve ja sopusuhtainen, riittävästi liikuntaa harrastava normaalipainoinen ihminen kuin treenattu pyykkilautavatsainen pimatsu. Hyvä kunto ei suinkaan ole pinnallinen asia; esim. vahvat vatsalihakset parantavat ryhtiä, mikä vähentää erilaisia selkävaivoja. Silti jossain kulkee se raja, mikä on pinnallista ja ulkonäkökeskeistä ja mikä hyvää terveyttä ja kuntoa. Nytkin kaikista niistä naisista, jotka edes hetken ajattelevat haluavansa timmimmän vartalon kesäksi, vain murto-osa onnistuu tavoitteessaan. Mistä se johtuu? Onko bikinivartalo riittävän kiinnostava kaikille? Jos tuntee vähänkään löysistyneensä, saattaa ajatella, että tietenkin olisi mukava kiinteytyä. Vaikka paino ei putoaisi ollenkaan tai sille ei olisi tarvetta muutenkaan, voisi silti olla mukava olla kiinteämpi, paikat eivät roikkuisi tai höllyisi. Miksi tällainen ei riitä motivoimaan moniakaan? ”Olisihan se kiva” -mentaliteetti ei riitä, koska herkuttelu ja sohvalla löhöily on vielä kivempaa. Siitä kai yksinkertaisesti on kyse: jos kiinnostaa enemmän syödä kakkuja kuin kasviksia, timmimmästä vartalosta on turha haaveilla. Oman ajattelun on ensin muututtava perustavanlaatuisesti, jos toivoo muutosta. Kasviksista tulee silloin oikeastikin houkuttelevampia kuin kakuista, eikä terveellinen syöminen ole silloin vaikeaa.

Jos suoraan sanoisi itselleen, että tänä vuonna en tavoittele bikinivartaloa tai mitään vastaavaa, vaan tavoittelen hyvää ja iloista oloa, sehän olisi mitä mahtavinta. Jos se myös toimisi. Moni saattaa sanoa itselleen noin, mutta huomaakin kesällä välttelevänsä julkisia uimarantoja, ja valitsee uimapukunsa tai bikininsä sen mukaan, mikä peittää makkarat parhaiten, ei sen mukaan, mistä olisi muuten pitänyt eniten. Olisipa täydellistä, jos kaikki voisivat hyvin mielin olla bikinivartaloissaan, olivatpa ne minkä mallisia ja kokoisia tahansa.

Kiinnostaako sinua kiinteytyä kesäksi? Mistä saat motivaatiota, ja oletko kenties jo saavuttanut tuloksia? Onko koskaan käynyt niin, että hyvin alkanut elämäntapamuutos ei jaksakaan kantaa, eikä täydellisen bikinivartalon tavoittelu tunnu tärkeältä, vaikka siitä jollain tasolla olisikin kiinnostunut?

11 ajatusta artikkelista “Kiinnostaako bikinikuntoon pääseminen?

  1. Tiia

    Voisikohan sitä sanoa näin tylysti, että ne jotka ajattelevan bikinikuntoon pääsemistä keväällä, ovat niitä, joilla on siihen pääsyssä (ja siinä pysymisessä) eniten ongelmia. Ne jotka haluavat pysyä bikinikunnossa (= noudattaa terveellisiä elämäntapoja) jatkuvasti, eivät tietenkään joudu tsemppaamaan keväällä. Heillä ei ehkä ole niin suurta vaihteluakaan elintavoissa vaan takaisin ruotuun palataan hyvinkin nopeasti poikkeaman jälkeen. Olen lisäksi sitä mieltä, että bikinikuntoon ei päästä vain laihduttamalla vaan vaaditaan voimaharjoittelua ja oikeanlaista ravintoa, että tulokset ovat pysyviä. Lihakset kun polttavat suurimman osan nautitusta energiasta. Ilman niitä (tai hyvin pienillä lihaksilla) päällä hyllyvä läski on ja pysyy.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Karkeasti ajateltuna voisi olla juuri noin. On kuitenkin varmasti myös paljon ihmisiä, joilla elintavat ja paino pysyvät suurin piirtein samoina koko vuoden (minullakin paino), mutta kesäksi olisi mukava kiinteytyä. Tsempata siis siinä mielessä vähän, että alkukesästä olisi keveimmillään. Se kannattaisi monen kohdalla siksikin, koska siiderit, oluet ja grilliruoka lihottavat lomalla monia. Varmastikaan pelkkä ruokavalio ei riitä bikinikuntoon pääsemisessä, mutta jutun kirjoittajana näkökulmani on liikkuvan ihmisen, joka siis jo harrastaa voimaharjoittelua ja aerobista liikuntaa. Minulla ei ole liikunnassa heittelyä, vaan liikun reilusti vuoden ympäri, siksi minun kohdalla mahdollisen muutoksen tulisi tapahtua syömisten puolella, jos muutosta siis haluaa tai kokee tarvitsevansa.

      Jos olisin hyvin varovainen kirjoitusteni kanssa, en kirjoittaisi mistään parista kilosta mitään, koska minä olen jo kaikkien virallisten määritelmien mukaan ihannepainossani. Ihmiset, joilla on oikeasti reilusti matkaa bikinivartaloon/ihannepainoon/normaalipainoon, saattavat helposti ärsyyntyä siitä, että hoikat normaalipainoiset ”taistelevat” sen yhden tai kahden liikakilon kanssa. Joudun kuitenkin olemaan välittämättä mahdollisista ärsyyntymisistä, koska niin kuin lihomishistoriassani kirjoitin, myös hoikasta ihmisestä voi helposti tulla ylipainoinen. Siispä myös hoikan pitää saada huolehtia painostaan.

      Asetin tässä kirjoituksessa vastakohdiksi ns. terveellisen hyvän kunnon tavoittelun ja ulkonäkökeskeisen treenaamisen. Vertailussa ensimmäinen on selvästi hyväksyttyä ja kaikin päin kannattavaa, jälkimmäinen puolestaan pinnallista ja siten typerää. Todellisuudessa jako ei saisi olla niin leimaava, ja nimenomaan ulkonäkö on monelle se motivoivampi voima, ei terveys, varsinkaan nuoremmille naisille. Nuorena terveys otetaan itsestäänselvyytenä. Useimpia terveys alkaa kiinnostaa enemmän vasta 30-, 40-, miksei vasta 50-vuotiaana jos silloinkaan. On paljon niitä, jotka haluavat puoltaa mahdollisimman hyvän ulkonäön tavoittelua. Itse en kuulu heihin, vaikka minulle ei suinkaan ole sama miltä näytän. Silti haluan tähdätä sellaiseen armollisempaan ajattelutapaan, jossa oma vartalo tuntuu kaikin puolin sopivalta ja hyvältä, vaikka se olisikin joskus kaukana nykykäsityksen mukaisesta kauniista, treenatusta kehosta.

      Tykkää

      Vastaa
  2. hanna

    Bikinikunto ja kesä on yksi asia, toinen on sitten se, kun on kesä ja rintasyöpäleikkauksen jäljiltä turvonnut käsivarsi eikä haluaisi esitellä sitä koko maailmalle. Eli lyhythihaiset T-paidat, 3/4-pituiset hihat samoin kuin hihattomat ja tietenkin kaikki spagettiolkaimiset vaatteet voi unohtaa. Mistä löydät tarpeeksi ohuen, mielellään trumpettihihaisen, sopivasti kuviollisen, pitkähihaisen topin, puseron tai leningin kesäksi? Voin kertoa, että et mistään. Toisin sanoen kesä on aika vaikeaa aikaa tällaiselle rammalle. Aika paljon joutuu ”säveltämään”, kun monet tavalliset pitkähihaiset paidat vielä kiristävät turvonnutta käsivartta sen lisäksi, että niissä turvotus oikein korostuu. On ostettava numeroa liian iso vaate tai ratkottava hihasaumat ja ommeltava lisäkaitaleet molempiin hihoihin yms.

    Bikineitä voi kyllä käyttää yksin kotona, jos muistaa olla katsomatta peiliin.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      No onpas siinä rajoituksia pukeutumisen suhteen, puhumattakaan siitä, miltä turvonnut käsivarsi tuntuu. Valtaosa ihmisistä ei tule koskaan ajatelleeksi rajoitteita, joita joillain ihmisillä on pukeutumisen suhteen. On helppo sanoa, että mikset vain anna käden näkyä ja sillä siisti, mutta olen aika varma, että itsekin haluaisin peittää käden sinun tilanteessasi. Kontrasti saattaa olla aika suuri, jos toinen käsivarsi on reilusti pienempi.

      Tuo on yleisestikin totta, että jos on vähänkään eri kokoinen jostain kohtaa kehoa kuin valtaväestö, vaatteita joutuu itse lyhentämään, pidentämään, kaventamaan, leventämään tai muuten vain muokkaamaan. Ompelutaitoinen kannattaa varmasti olla, niin vaatteista saa oikeanlaisia ja rahaa säästyy.

      Bikinikommenttisi tuntuu niin lohduttomalta, ei kai tilanne kuitenkaan noin paha ole? Luultavinta on, että joku muu pitäisi vartaloasi kauniina, vaikket niin itse ajattelisikaan. Niin se tuntuu olevan, että ihminen on itsensä suurin kriitikko. Sen kun muistaisi, niin ehkä oma vartalo tuntuisi heti vähän paremmalta.

      Tykkää

      Vastaa
      1. hanna

        Olet kyllä aika hyvin oivaltanut, mistä on kyse, mutta lisävalaistus lienee paikallaan.

        Itse asiassa kommentistani puuttui toinen, vielä oleellisempi näkökohta, nimenomaan mitä bikinien käyttöön tulee. Kun ei ole cleavagea, ei ole mitä näyttää. Toisen rinnan kohdalla on pikemminkin kuoppa, jonka kruunaa ruma poikittainen pitkä arpi. Sitä ei saa normaalileikkauksisilla bikineillä (eikä oikeastaan rintaliiveilläkään) kunnolla peittoon, koska arpi sijaitsee aika ylhäällä, ja vaikka saisi, kumartua ei voisi ollenkaan, koska silloin karmea totuus (toisen rinnan puuttuminen) vasta paljastuukin. Proteesirinta irtoaa kumarruttaessa ihosta, koska liivejä/bikineitä ei saa pitää tarpeeksi kireällä lisäturvotuksen ehkäisemiseksi.

        Tämä ongelma tulee esille lähes kaikkien avokaulaisten vaatteiden kohdalla, Oikeastaan ensimmäisenä pitää miettiä, sopiiko vaatteen kaula-aukko ja seuraavaksi käsivarsiasia. Eli kesä ei ole oikein herkkuaikaa rintasyöpäleikatulle tässä suhteessa. Odotan sitä kuitenkin kovasti, vaikka en voi paljastaakaan ”sulojani”. Täytän tämän puutteen ihan muilla asioilla.:)

        Terveet naiset, muistakaa nauttia kesästä haluamissanne hepenissä, olitte sitten minkämallisia tahansa!

        Tykkää

      2. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

        Oijoi, enpä tosiaan osannut ajatella, että leikattu puoli on peräti kuopalla ja arpi niin pitkä ja korkealla, ettei sitä saa peitettyä bikineillä tai rintaliiveillä. Pienirintaisena osaan kuvitella tuon, kuinka kumartuessa muut näkevät vaivatta kaula-aukosta sisään, vaikka pääntie ei edes olisi kovin avonainen. Nykyään aina välillä kuulee tai lukee niin onnistuneista leikkauksista ja pienistä, siisteistä arvista, ettei näitä sinun kokemuksiasi osaa ajatellakaan. Vaatteiden löytäminen kaula-aukko- ja hihavaatimuksineen käy varmasti työstä.

        Onneksi kesä tuo muita iloja, vaikka bikineissä ei rannalla makoilisikaan. :) Sinun esimerkkisi on kyllä täydellinen terveille naisille, jotka eivät syystä tai toisesta ole tyytyväisiä vartaloonsa. Tarinasi antaa ajattelun aihetta. Omat ”ongelmat” saattavat olla hyvin pieniä, kun vertaa johonkin tällaiseen. Vaikka kai aika moni tietääkin, että kaikki kehoon liittyvät ongelmat ovat tietyllä tapaa typeriä, mutta silti ne koskevat niin monia. Jakamistasi kokemuksista saa kuitenkin ihan uutta perspektiiviä kehonkuvaan liittyviin asioihin. Siispä kiitos, että jaoit tarinasi! :)

        Tykkää

  3. emma

    Bikinikunto kyllä kiinnostaa aina, mutta aina myös on jotain tärkeämpää ja kiireellisempää kuin itsestään huolehtiminen. Tosi hassua, kun se juuri olisi sitä tärkeintä. Eilen kävin kampaajalla, jolta tuli kovasti moitteita hiustenhoidosta. Lisäksi otin manikyyrin, niin käsiäkin pitäisi rasvata ja jalkoja ja kasvoja. Ja juoda paljon vettä ja liikkua ja syödä terveellisesti, olla stressaamatta jne. Helppoa kuin heinänteko. Mietin sitä bikinikuntoa sitten, kun lapset on vähän kasvaneet :) Niin varmaan!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Juuri tuota ajoin takaa kirjoituksessani. :) Ajattelin, että bikinikunto taatusti kiinnostaisi monia, mutta käytännössä kuitenkaan ei nimenomaan noista muista kiireistä ja/tai intresseistä johtuen. Kampaajalla käynti tai muu kauneudenhoito saattaa tosiaan muistuttaa juuri tuosta, että myös ihonhoito on yksi osa-alue, jonka on laiminlyönyt tai ei ole satsannut siihen riittävästi. Niin monen asian kohdalla voisi tehdä enemmän ja paremmin. Mutta eihän se todellisuudessa niin mene! Ei vain jaksa eikä ehdi, ts. oman vapaa-ajan haluaa käyttää jotenkin muuten kuin itsensä jatkuvaan rääkkäämiseen ja puunailuun. Kiva silti edes hetkittäin nauttia hyväkuntoisista hiuksista, sileästä ihosta (ja timmimmästä vartalosta). :)

      Tykkää

      Vastaa
  4. Tiia

    Tuli ehkä hieman kärkkäästi kommentoitua :) Tuo on varmasti totta, että riittävä uni auttaa polttamaan rasvaa. Riittämätön uni kun rasittaa samaa systeemiä kuin kaikki muutkin huonot tavat (huono ruokavalio, liikkumattomuus, yms.) ja saa hormonitoiminnan sekaisin.

    Jotenkin silti näen tämän termin ”bikinikunto” tapana myydä lisää naistenlehtiä keväisin. Itse olen siinä ja siinä kehtaanko käyttää bikinejä kahden raskauden aiheuttamien raskausarpien ja löystyneen ihon sekä veltostuneiden vatsalihasten takia. En kuitenkaan jaksa antaa bikinikunnolle paljon tilaa ajatuksilleni. Se vaan ei nouse kovin korkealle tärkeysjärjestyksessäni. Tiedän, että elän muuten terveellisesti, joten voin vetää kokouikkarit päälle, jos bikinien esittely hirvittää rannalle lähtiessä :)

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Minustakin ”bikinikunnolla” myydään nimenomaan lehtiä ja kuntosalipalveluita ja kaikkea vastaavaa. Juuri siitä osittain sain idean kirjoitukseen; bikinikunnon ajatellaan kiinnostavan monia, ja kaikki paikat ovat täynnä vinkkejä, joiden avulla täydellisen kehon saavuttaa. Silti niin monella on muu elämä toisessa vaakakupissa, joka painaa paljon enemmän kuin bikinikunnon tavoittelu.

      Viettämäsi terveellinen elämä varmasti osaltaan auttaa viihtymään bikineissäkin paremmin, jos sellaisia koskaan haluaa käyttää uimapuvun sijasta. :)

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s