Milloin ei voi ajatella pelkkää ilmaista rahaa?

Sain jokin aika sitten rahallisen tarjouksen blogiini liittyen. Tietty yritys olisi halunnut oman mainoksensa blogini sivupalkkiin, mistä hyvästä olisin saanut tietyn rahasumman joka kuukausi. Rahan saaminen ei olisi ollut kiinni klikkauksista tai mistään muustakaan, enkä olisi saanut mitään prosentuaalista osuutta jostakin isommasta kakusta, vaan kiinteän summan kuukausittain kiinteästä mainoksesta. Tarjous oli tietysti houkutteleva ja imarteleva, koska olen vielä suhteellisen tuore bloggaaja. Yleensäkin on pienoinen ihme, että blogini on saanut senkin verran näkyvyyttä kuin se on, vaikka en ole esim. yhdenkään julkkiksen vaimo (ainakaan avoimesti!). Blogissani ei ole koskaan ollut yhtäkään mainosta tai linkkiä, josta olisin saanut rahaa. Saan tasaisin väliajoin erilaisia yhteistyöehdotuksia blogini sähköpostiin, mikä on mieluista, koska voisin kyllä olla kiinnostunut vaikka mistä. Ehkä kaikkein eniten freelancer-tyyppisestä työstä, jossa kirjoittaisin rahaa vastaan jutun, ihan niin kuin kielialalla olen tottunut.

Blogeilla tienaamisesta keskustellaan välillä, ja joillain on siitä vahvojakin mielipiteitä, jotka eivät ole täysin realistisia. Joidenkin mielestä bloggaajat eivät saisi tienata mitään. Jos bloggaamisesta kuitenkin tulee jonkun työtä, olkoon se osa-aikaista tai täyspäiväisempää, harvalla on varaa tehdä pelkkää vapaaehtoistyötä. Monelle tienaavalle bloggaajalle ansiot muodostuvat pitkälti mainostuotoista, ei niinkään siitä, että konkreettinen työ vaihdettaisiin rahaan. Yleensä hyvää blogia aletaan kritisoida siinä vaiheessa, kun se alkaa pursua mainoksia. Sellaisessa blogissa lähes jokainen linkki saattaa olla mainos. Mainokset itsessään eivät välttämättä riitä, vaan bloggaaja myös kirjoittaa mainostamistaan tuotteista, ja pian koko blogi on yhtä suurta mainosta. Muu sisältö ja laatu kärsivät, ja jotkut lukijat taatusti ärsyyntyvät ja jättävät blogin. Silloin bloggaajan menestyksestä, eli siitä, että yritykset ovat osoittaneet häneen kiinnostusta, tulee tavallaan myös tappiollista, koska lukijat eivät halua uida mainosmeressä. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin ehkä ajatella, että monelle bloggaajalle rahallinen yhteistyötarjous on (kauan) odotettu onnenpotku.

Mainoksia New Yorkin Times Squarella. (Sivuhuomio: Miksi Adam Sandler osaa tehdä spagaatin, minä en? Epäreilua!)

Mainoksia New Yorkin Times Squarella. (Miksi Adam Sandler osaa tehdä spagaatin, minä en?)

Saamaani tarjousta voi siksi kutsua ilmaiseksi rahaksi, koska minun ei olisi tarvinnut tehdä sen eteen mitään. Minun ei olisi tarvinnut kirjoittaa yrityksen tuotteista tai palveluista, minun ei olisi tarvinnut edes mainita koko paikkaa tai mainosta. Kun asiaa tarkastelee pintaa syvemmältä, käsite ilmainen raha saa kuitenkin uusia ulottuvuuksia. Suostumalla diiliin olisin myynyt monta asiaa, jolloin raha ei enää olisi ollut ilmaista. Miksi? Koska yritys ja sen palvelut olivat kaukana arvomaailmastani ja moraalikäsityksestäni. Sama asia kuin jos kirjoittaisin luonnollisuudesta ja silikoni-implanttien terveysriskeistä, ja kirjoituksen vieressä komeilisi plastiikkakirurgiaa harjoittavan sairaalan mainos. Tai kannustaisin ihmisiä syömään terveellisesti, mutta sivupalkissa olisi roskaruokaravintoloiden mainoksia. Uskottavuuteni olisi tipotiessään, enkä tietenkään halua mainostaa yrityksiä, joita toivoisin olevan Suomessa vähemmän tai ei ollenkaan. Lopulta ehdotettua diiliä ei tarvinnut kauaa miettiä, koska mainos ei arvojen ja etiikan lisäksi olisi sopinut lainkaan blogini tyyliin ja estetiikkaan. Se on sinällään harmi, koska en täysin vastusta mainoksia. En pidä mainoksia pursuvista blogeista aivan niin kuin harva muukaan, mutta varmasti on myös monia hyviä yrityksiä ja tuotteita, joita voisin mainostaa, jos tuotteet ja firman ideologia vetoaisivat minuun.

Itse olen tavallaan aika mainosvastainen, mm. ulko-ovessani lukee ”Ei mainoksia, kiitos!” (tuo kiitos tuossa yhteydessä on niin tärkeä, harmittelin sen puuttumista ovista aina teininä, kun jaoin lehtiä). Koska mainoksia on niin paljon ja monissa yhteyksissä jo liikaa (esim. tv-ohjelmien mainoskatkot), niihin saattaa suhtautua hyvinkin negatiivisesti. Olen silti huomannut, että mainokset eivät aina luo pelkkää halua ostaa tuotteita, joita ei oikeasti tarvitse, vaan mainoksen avulla saattaa saada tiedon tuotteesta, jota on ihan etsimällä etsinyt ja josta tulee oma suosikki. Muistan, kun nuorena aikuisena halusin lopettaa e-pillereiden syönnin ja mietin, mitä muita hormonittomia ehkäisymenetelmiä oli kuin kondomit. Suomihan on maa, jossa 11-vuotiaalle on tuiki tavallista tarjota e-pillerit, eikä siten missään mainosteta muita ehkäisymenetelmiä. Nykynuoriso ei ehkä ole kuullutkaan esim. pessaareista, joita ei minunkaan teini-iässäni enää myyty Suomessa. Kun e-pillerit lopetettuani satuin näkemään jossain lehdessä Patentex Ovalin mainoksen, se tuntui kuin jonkin suuremman voiman väliintulolta. (Googlattuani tuotteen huomasin, ettei sitäkään enää saa Suomesta! Voi tätä hormonien luvattua maata.)

Piccadilly Circus. Mainoksia Lontoon Times Squarella.

Piccadilly Circus, eli mainoksia Lontoon Times Squarella.

Tällä erää blogiini ei ole tulossa mainosta/mainoksia, mutta jos joskus tulisi, niin lukijat voivat luottaa siihen, että mainokset ovat tarkoin valittuja ja uskon niiden takana oleviin tuotteisiin ja palveluihin. Blogini on minulle kuitenkin sillä tavalla pyhä paikka, etten voisi ”saastuttaa” tätä asioilla, joita vastustan tai joista en muuten vain piittaa. Myöskään neutraali suhtautuminen ei riitä minulle, vaan tuotteiden on oltava mainostamisen arvoisia.

4 ajatusta artikkelista “Milloin ei voi ajatella pelkkää ilmaista rahaa?

  1. aili

    Itse olen nelikymppinen + risat ja lukenut blogiasi kiinnostuksella.

    Patentex Ovalista on minullakin kokemusta, sillä lääkärini suositteli käyttämään sitä toisen lapsen jälkeen ennen uuden kierukan asettamista. Alkuun se toimikin ihan hyvin, vaikka vähän vaivannäköä ja suunnitteluahan sen käyttö edellytti, mutta aika pian tuli sitten kirvelyä ensin minulle ja kohta myös miehelle, joten siihen sen menetelmän käyttö sitten lopahti. Patentex Ovalia pidettiin siihen aikaan ilmeisesti hyvänä siirtymävaiheen ehkäisynä ennen uutta kierukkaa, joka omalla kohdallani oli 5 vuoden kuparikierukka.

    Ihan nuorena rakastuneena käytin 3 kuukautta joitain minipillereitä, joista tuli hirvittävä päänsärky ja turvonnut olo, niin itsekin päätin silloin, että en enää koskaan halua hormonipillereitä, joten kierukasta tuli ainoa pysyvämpi (ja toimiva) ratkaisu. Tänä päivänähän hormoneita tuntuu olevan ympäristössämme vähän siellä ja täällä, estrogeeniä kaloissakin, joten lisähormonien saanti lienee yleisesti turvattu, olet sitten mies tai nainen.

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Minä niin aina tykkään, kun ihmiset jakavat kokemuksiaan täällä kommenteissa. Ja vieläpä tällaisesta aiheesta kuin hormoniton ehkäisy, joka kondomeja lukuun ottamatta on katoamassa/jo kadonnut Suomesta. Kiitos siis osallistumisestasi, aili. :)

      Harmillista tuo kirvely, mitä jotkut tuntuivat saavan tuotteesta. Meillä ei sitä ongelmaa ollut, mutta juuri tuo suunnittelu ja odottelu toisinaan häiritsivät. Varmaan osittain näistä syistä tuotetta ei enää saa Suomesta. Ehkäisyteho ei tietenkään ole paras mahdollinen, jos ei meinaa malttaa odottaa puikon sulamista kokonaan. Mutta jos noudatti ohjeita, Patentex Oval toimi kuin unelma. (Meillä se toki toimi muutenkin aina, koska en koskaan tullut raskaaksi.)

      Yleisesti minua harmittaa se, että kaikki hormonittomat ehkäisymenetelmät leimataan epävarmoiksi hormonivalmisteisiin nähden. E-pillereiden tuputus on huipussaan. Kuparikierukankin on korvannut mikäs muu kuin hormonikierukka. Kuitenkin on paljon naisia, jotka eivät halua hormoneihin perustuvaa ehkäisyä. Minäkin sain hormoneista tarpeekseni sinä vajaana vuotena, kun niitä käytin. Koskaan ei ole tarvinnut harkita, josko siirtyisikin takaisin niihin.

      Siinä pelossa ei tosiaan tarvitse nykyaikana olla, etteikö saisi riittävästi hormoneja ilman hormonaalista ehkäisyä!

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s