Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2015

Three Conversations in America

1. This happened when I was working as a sales associate in a souvenir shop in Wyoming.

  • Woman: Do you have these t-shirts in three X’s?
  • Me: No, unfortunately we don’t. XXL is our largest size.
  • Woman: So only skinny people can find clothes here.

2. This conversation took place in a Greyhound bus in California. The guy who sat next to me started talking to me.

  • Guy: So, where are you going?
  • Me: I’m going to Washington, D.C. Quite a distance. What about you?
  • Guy: I’m going to Florida. It’s where I live.
  • Me: Wow, even greater distance! I thought I was the only crazy one here, traveling across the whole continent on a bus. When will you get to Florida?
  • Guy: In four days. I’m used to this so it’s no big deal. Do you live in D.C.?
  • Me: No, actually I’m from Finland. I’m only traveling here.
  • Guy [amazed]: Wow, Finland. I’ve been to Finland once.
  • Me [excited]: Really? Where?
  • Guy: Baku.
  • Me [bewildered]: Baku?
  • Guy: Yeah, Baku.
  • Me: Can you spell it for me?
  • Guy: B-A-K-U. Here, I’ll show you [grabs phone].
  • Me: So you were somewhere there [points to Azerbaijan where Baku is]?
  • Guy: Yeah, but a long time ago.
  • Me: Right.

3. Chatting with a guy from work.

  • Guy: So you’re from Finland. Is it true that in Finland men and women go to sauna together? That even strangers can see each other naked in a sauna?
  • Me: Not really. Family members can go to sauna together, but in public saunas it’s different. In swimming halls, for instance, there are separate saunas for men and women.
  • Guy: Damn, can’t see you naked then.
  • Me: I don’t think a sauna would’ve done the trick anyway.

Miksi ihmiset saavat lohtua feikkidiagnooseista?

Nykyäänhän ainakin joka toisella lapsella ja miksei aikuisellakin on ADHD. Ollaan ylivilkkaita, ei jakseta keskittyä ja niin edelleen. Myös erilaiset masennukset ja paniikkihäiriöt ovat tavallisia. Netissä voi helposti (ja luotettavasti?) testata, onko itsellä vaikkapa Aspergerin oireyhtymä, ahdistuneisuushäiriö vai onko peräti erityisherkkä. Joskus ihmetyttää, miksi erilaisten tautien määrä on kasvanut viime vuosina valtavasti, vaikka Suomen väkiluku ei ole kasvanut roimasti.

paniikkinäppäin

Oletko joskus stressaantunut? Tuntuuko silloin, että seinät kaatuvat päälle? Työnteko, kotityöt ja arjen pyörittäminen vievät toisinaan kaiken aikasi? Jos vastasit kyllä, sinulla voi olla lääkehoitoa vaativa elämänhallinnallinen häiriö. Jestas, kaikillahan on joskus tällainen olo! Miten tavallisesta on onnistuttu tekemään tavatonta? Olen yllättävänkin usein kuullut jonkun kertovan innoissaan jotakin tämän tapaista: ”Vuosia mä olen ollut ihan hukassa, mutta vihdoin selvisi, että mulla on jäätelön syönnin jälkeen tekee mieli karkkia -persoonallisuushäiriö! Nyt mä voin taas hengittää, kun tuli niin helpottunut olo tosta tiedosta.” Ihminen identifioituu ”häiriöönsä”. ADHD on yhtä kuin minä. Huippuunsa tämä pelleily on viety missäs muuallakaan kuin Yhdysvalloissa, missä on onnistuttu kauppaamaan ihmisille lääkkeitä sellaisiin mielenhäiriöihin, joita ei ole olemassakaan. (Aiheesta oli dokumentti viime vuoden puolella Yle Areenassa, mutta en löytänyt sitä enää. Tässä artikkelissa kerrotaan samasta ilmiöstä.)

lääke

Selvin syy erilaisten tautien lisääntymiseen on se, että niitä diagnosoidaan paljon aiempaa enemmän. Toinen syy tautien yleistymiseen on se, että monia ilmaisuja käytetään yleiskielessä vapaasti. Monet meistä ovat narsisteja, psykoja ja bipolaarisia ilman että psykiatrin mielestä olisimme mitään näistä. Silti joillain ihmisillä on kova tarve saada diagnoosi johonkin ”häiriöönsä”. Miksi feikkidiagnoosi tuo joillekin lohtua? Kuinka kauan sellainen hyödyttää ja ketä? Lääkefirmat totta kai hyötyvät, mutta miten on suuremmassa mittakaavassa? Lisääkö Suomen hyvinvointia ja kilpailukykyä  se, että meistä kaikki ovat jollain lailla diagnostisesti häiriöisiä? Ja että olemme vieläpä iloisia näistä diagnooseista?

Jos menee testaamaan jollain nettitestillä sitä, kuinka häiriöinen ja tautinen on, yleensä näihin nettidiagnooseihin kuuluu jotakin tällaista: ”Sinulle tämä ja tuo asia on erityisen haastavaa ja sinun täytyy saada paljon omaa aikaa suoriutuaksesi sinulle annetuista tehtävistä, mutta samalla kaipuu yksinoloon ja rauhoittumiseen tukee äärimmäistä luovuuttasi ja kykyäsi hahmottaa, aistia ja havainnoida maailmaa kaikkine ilmiöineen erityisen tarkasti”. Toisin sanoen ihmisellä on joitakin puutteita, jotka hankaloittavat elämää, mutta näitä puutteita tulee kompensoimaan joukko muita, upeita ominaisuuksia, jotka saavat ihmisen tuntemaan itsensä erikoiseksi, älykkääksi, lopulta paremmaksi kuin joku tavis, jolla ei ole mitään häiriöitä. Siis sen sijaan, että olisi ihanaa olla tavallinen ja terve. Jos kaipaa pönkitystä omalle ainutlaatuisuudelleen, onneksi on terveempiäkin tapoja testata uniikkiuttaan. Testaamalla oletko uniikki vai tavis saat ”diagnoosin”, johon et tarvitse lääkitystä etkä hyödytä lääkefirmoja. Minä sain tietää olevani 24-prosenttisen uniikki ja lopullinen tuomio kuului:

”Yritys oli hyvä, mutta et kelpaa keskivertosuomalaiseksi. Sosiodemografinen profiilisi poikkeaa normaalista epätyypillisten elämänvalintojesi vuoksi. Tilastoja opiskelemalla ehdit vielä korjata kurssin ja sovittautua normaali-ihmisen elämäntapaan. Suositellut toimenpiteet: luovu korkeakoulututkinnosta, raakamaidon juonnista ja muuta hotelliin asumaan.”

Tämä oli sentään hauska arvio, ja saan pysyä niin pöpinä kuin haluan.

Ulkomaalainen – opi suomea Jumalan avulla

Pari päivää sitten olin kävelemässä blogikurssilta kotiin, kun näin vastassani kolme miestä juttelemassa. Yksi heistä kääntyi viereisten talojen pihalle kahden jatkaessa matkaa. Kun he lähestyivät minua, huomasin heidän selvästi haluavan alkaa jutella minunkin kanssani. Päättelin jo siinä vaiheessa miesten olevan mormoneja, joiksi he paljastuivatkin. Siististi pukeutuneita nuoria miehiä, joilla oli vieläpä jonkinlaiset nimikyltit rinnassa. Mitä keskivertosuomalainen tietää mormoneista? Ne asiat, jotka joskus lapsena opittiin: mormonit tulevat Amerikasta, useimmiten Utahista, heillä on siistit vaatteet, he tykkäävät jäädä juttelemaan ihmisille kadulla ja ovat moniavioisia. As simple as that. (Lukemani mukaan moniavioisuus on tänä päivänä kuitenkin hyvin harvinaista mormonien keskuudessa.)

dollar

Pääsin näillä tiedoilla pitkälle. Kun toinen miehistä avasi suunsa ja sanoi jotain, olin kyllä kuulevani suomea, mutta jostain syystä minun silti teki mieli vastata englanniksi. Kun vielä ihmettelin, mitä kieltä käyttäisin, mies selitti suomeksi, etteivät he pakkasen vuoksi jää juttelemaan pitkäksi aikaa eivätkä tahdo käännyttää ketään, mutta halusivat tietää, olinko kuullut Mormonin kirjasta. Tajusin, että käytetty kieli todella oli suomea, mutta hyvin voimakkaalla amerikkalaisella korostuksella. Sanoin kuulleeni kirjasta ja kysyin, ovatko he Amerikasta. He vastasivat kyllä ja selittivät hassun aksentin johtuvan siitä. Toinen miehistä osasi selvästi paremmin suomea kuin toinen ja toimi siksi puhemiehenä. Ajattelin, että ainakin hänen oli täytynyt asua jonkin aikaa Suomessa, koska hän oli kuitenkin juuri puhunut sujuvasti käännyttämisestä, viitannut kylmyyteen ja säähän yms. Kysyin, ovatko he asuneet Suomessa kauankin. Miehet eivät ymmärtäneet kysymystä, vaan päättelivät minun asuneen Suomessa jo jonkin aikaa. Artikuloin tarkasti kysyessäni, miten he puhuivat niin hyvin suomea. Miehet ymmärsivät, ja puhemies mietti hetken vastaustaan, osoitti sitten taivaaseen ja sanoi ”Jumalan avulla”. Vastaus huvitti meitä kaikkia, mutta oli heidän kohdallaan hyvin järkeenkäypä.

aakkoset

Tiesin, että suomi on englanninkieliselle todella vaikea kieli oppia, tämän jutun mukaan maailman hankalimpien kielten joukossa nimenomaan englanninkielisille. Amerikkalaiset olivat selvästi huomanneet, että eihän tätä kirottua suomea pirukaan opi ilman Jumalan apua. Mitä opimme tästä? If they can do it, YOU can do it!