Kannattaako sokeriton elämä?

Sokeri on suosittu puheenaihe, ja on saanut paljon huomiota eri medioissa tänä syksynä. Siitä yleisesti ollaan samaa mieltä, ettei sokerissa ole lainkaan ravinteita vaan pelkkiä tyhjiä kaloreita. Myös sokerin hampaita vaurioittava vaikutus on ollut kauan tiedossa. Sokeri aiheuttaa tulehdusta kehossa, ja tulehdus puolestaan on erilaisten tautien ja sairauksien taustalla, mm. syöpäsoluja ruokkii nimenomaan sokeri. Jos sokeria syö yli oman energiantarpeensa, ylimääräinen sokeri kerääntyy lopulta rasvaksi elimistöön, ja moni kamppailee alliensa ja makkaroidensa kanssa muutenkin.

Kannattaako nämä jättää?

Kannattaako nämä jättää?

Sokeri tai ennemminkin sokerittomuus on yksi sellainen aihe, jota aion käsitellä blogissani, ja kaikki postaamani reseptit tulevat olemaan sokerittomia. Kun puhun ja kirjoitan sokerista, tarkoitan sillä aina teollista, lisättyä sokeria, en koskaan ruuissa luonnostaan olevaa sokeria, jota on runsaasti mm. hedelmissä.  Olen innostunut raakaleivonnasta ja -resepteistä, koska raakaherkut ovat useimmiten sokerittomia, eikä makeutta saavuteta esim. keinotekoisilla makeutusaineilla (jotka aiheuttavat monille vatsavaivoja), vaan esim. taateleilla, banaaneilla ja juoksevilla makeuttajilla kuten hunajalla tai agavenektarilla.

Jos kokee, ettei sokeri ole itselle mikään ongelma ja on helppo halutessaan jättää sokeriset herkut joskus syömättä, silloin sokerista ei ehkä kannata kokonaan luopua. Miksi demonisoida yksi raaka-aine ja tehdä elämästä turhaan hankalaa, voisi joku kysyä. Siksi olenkin sitä mieltä, ettei sokeria vastaan kannata hyökätä, jos oma suhde siihen on kunnossa. Olen kuitenkin mielenkiinnolla seurannut erityisesti tänä syksynä vallinnutta sokerikeskustelua ja miettinyt siihen liittyviä eri näkökulmia. Se on käynyt uutisartikkeleista ja keskustelupalstojen viesteistä selville, että monelle sokeri on ongelma. Sitä syödään ihan liikaa, siitä tulee paha olo, vatsa turpoaa potkupalloksi, ylipainoa alkaa kertyä yhä enemmän ja enemmän, syömisen jälkeen väsyttää ja herkkujen aiheuttama mielihyvä on nopeasti tiessään ja tilalle tulee syyllisyys ja lopulta joillain jopa masennus, jos kierrettä ei saa loppumaan. Monelle herkkusuulle sokerin syöminen houkuttaa syömään lisää sokeria, jolloin sokerista ei voi koskaan saada tarpeekseen. Joidenkin kohdalla voidaan syystä puhua sokeririippuvuudesta, vaikkei sitä vielä Suomessa otetakaan yhtä tosissaan kuin vaikkapa Ruotsissa.

Cake pops, kakkutikkarit

Cake pops, kakkutikkarit. Sokerilla leivotut.

Millainen sitten on oma suhteeni sokeriin? Olen aina pitänyt makeista herkuista ja syönyt niitä liikaa, muun ravinnon kustannuksella. Vielä jokin aika sitten saatoin saada valtaosan päivän energiantarpeestani sokerisista herkuista, jolloin ravinteikkaammalle ruualle ei jäänyt tilaa. Sokerimäärät vain kasvoivat ja roskis oli aina täynnä makeispapereita, -kääreitä ja -pakkauksia. Erityisesti se alkoi vaivata, että söin silloinkin sokeria, kun sitä ei oikeasti tehnyt edes mieli. Söin paljon myös sellaista sokerista makeaa, joka ei mielestäni ollut edes niin hyvää. Olin hyvin tietoinen huonoista syömistottumuksistani, sillä kaikki kunnollinen ruoka, mitä olin kaupasta hankkinut, pilaantui keittiössäni, koska vain katselin ostamiani kasviksia ja hedelmiä, mutta en kuitenkaan syönyt niitä. Sillä kun on vahvassa sokerikoukussa, silloin mikä vain sokeriherkku näyttäytyy paljon houkuttelevampana kuin esim. porkkana. Olin niin ahdistunut tilanteessani, että sokerikäyttäytymiseni oli pakko muuttua. Päätin yrittää olla ilman sokeria yhden kuukauden ajan.

Cup cakes, kuppikakut

Cup cakes, kuppikakut. Reilusti sokeria.

Vasta pari päivää sokerilakon aloittamisen jälkeen kuulin sokeriton syyskuu -haasteesta, joka levisi Facebookissa. Samaan aikaan media alkoi uutisoida sokerista ja sokerittomuudesta. Olin yllättynyt siitä, miten kivuttomasti oma sokeriton kuukauteni lopulta sujui. Se johtui aidon motivaation lisäksi vain yhdestä asiasta: vaikka elin ilman sokeria, en elänyt ilman makeaa. Tein mousseja ja kakkuja, joissa oli makeutuksena vain marjoja, taateleita ja viikunoita. Hunajaa aloin käyttää vasta, kun sokerinhimoni oli hellittänyt. Housut löystyivät sokerittoman kuukauden aikana, ja olo oli todella hyvä ja energinen. Parhaimmillaan oloni oli jopa meditatiivinen, koska pystyin olemaan aidosti läsnä esim. keskustellessa ystävän kanssa. Entisessä elämässäni saatoin alkaa kaivata niin paljon sokeria mm. jonkin ostosreissun yhteydessä, että en pystynyt enää keskittymään ystävän juttuihin, vaan mietin vain, mitä sokeriherkkua söisin heti ensimmäiseksi kotiin päästyäni. Asetelma muuttui täysin, kun tiesin, ettei sokeri kuulu elämääni.

Kun sokeriton syyskuu oli kohdallani onnistuneesti ohi, ajattelin voivani syödä sokeria maltillisemmin. Aloitin syömällä mm. sellaisia sokeriherkkuja, joita on vaikea korvata raakaherkuilla (esim. salmiakki). Vatsani ei siedä keinotekoisia makeutusaineita ollenkaan silloin, kun on makeisista kyse, joten sokerittomat karkit eivät ole minulle vaihtoehto. Siispä söin tavallista salmiakkia. Hyvin nopeasti aloin kuitenkin syödä sokeria muidenkin herkkujen muodossa. Kaikki vanhat tuntemukset nousivat pintaan. En kiinnostunut mistään muusta ruuasta, koska söin ennemmin sokeria. Taas tuntui, että sokeria oli pakko saada silloinkin, kun sitä ei tehnyt edes mieli, mikä oli mielestäni ihan hullua. En millään tahtonut palata vanhaan elämääni, ja sainkin itseäni taas niskasta kiinni. Palasin sokerittomuuteen ja totuttelin ajatukseen, etten syö enää koskaan lisättyä sokeria, koska se ei yksinkertaisesti sovi minulle. Se sotkee pasmani täysin.

Tällä hetkellä minun on helppo elää ilman sokeria (koska saan silti syödä kaikenlaisia herkkuja), mutta jos sattuisin syömään sokeria esim. kyläillessä jonkun luona, se ei toistaiseksi ole houkuttanut suurempaan sokerin syöntiin, vaan minun on ollut helppo palata raakaherkkujen pariin. Muutamat yksinkertaiset säännöt ovat toimineet hyvin: en koskaan osta kotiin mitään sokeriherkkuja ja olen kieltänyt myös muita kantamasta niitä kotiini. Syön kuitenkin valtaosan aterioistani kotona, joten sillä on paljon merkitystä, mitä omista kaapeista löytyy. Jos näyttäisi siltä, että sokerin syöminen taas jossain vaiheessa lähtisi käsistä, palaisin tiukempaan sokerittomuuteen. Juuri nyt sille ei kuitenkaan ole tarvetta, mutta joskus tilanteet muuttuvat aika äkistikin. Miten ikinä päättääkin syödä, sokeriton elämä ei saa tuntua dieetiltä. Koska raakaherkkuja ei ole helposti saatavilla tavallisista perusmarketeista, kaikki herkut joutuu tai saa tehdä itse. Herkkuja osaa arvostaa enemmän, kun niiden eteen on nähnyt vaivaa. Eikä niiden syömisestä tule sellaista turvotusta ja ähkyä kuin monista sokeriherkuista. Ja sehän on selvä, että raakaherkut ovat täynnä ravinteita, toisin kuin vastaavat sokeriherkut.

Kannattaako siirtyä käyttämään näitä?

Kannattaako siirtyä käyttämään näitä?

Ehkä siis voisi elää aika lailla sokeritonta elämää, koska saa kuitenkin elää makeaa elämää?

4 ajatusta artikkelista “Kannattaako sokeriton elämä?

  1. Tiia

    Taidankin alkaa seurailla blogiasi, itsellä on sokeriton elämä alkanut kliseisesti alkanut tammikuussa. Hyvin menee toistaiseksi!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Mielekäs miellekartta Kirjoittaja

      Lämpimästi tervetuloa seuraamaan! Täytyykin tulla tutustumaan sun blogiin. Hienoa, että olet jaksanut tsempata nyt tammikuussa. Mun entisessä elämässä päiväkin ilman sokeria oli kova juttu. :)

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.